Suomi solmi uusia tiedonvaihtosopimuksia veroparatiisien kanssa

A.Petelin/shutterstock
Eduskunta hyväksyi eilisessä täysistunnossaan 2.3. tukun kahdenvälisiä sopimuksia veroasioita koskevien tietojen vaihdosta. Sopimus tehtiin Anguillan, Cookinsaarten, Samoan, Turks- ja Caicossaarten ja San Marinon kanssa. Jo aiemmin Suomi oli solminut vastaavat sopimukset muun muassa Mansaaren, Bermudan, Jerseyn ja Guernseyn kanssa.
Kansanedustajat puoluekantaan katsomatta kehuivat sopimuksia. Tietojenvaihtosopimukset antavat veroviranomaisille pääsyn sellaisten tahojen tietoihin, jotka yrittävät kiertää tuloista ja pääomasijoituksista maksettavia veroja. Sopimukset auttavat myös paljastamaan omaisuutta, jota ei ole ilmoitettu kotimaan verottajalle.
Käytännössä tiedonvaihto on kuitenkin vaikeaa ja aikaa vievää, kuten Arkadianmäellä muutaman edustajan toimesta muistutettiin.
”Tiedonsaantiprosessi on usein raskas, tietoja ei välttämättä veroparatiiseista kerätä, ja suuremmatkaan kehitysmaat eivät niitä [sopimuksia] pysty neuvottelemaan”, sanoi keskustelun avannut Paavo Arhinmäki (vas).
Lisäksi viranomaisten todistusvastuu on suuri, koska tietojen saaminen edellyttää tarkkaan yksilöityä rikosepäilyä. Esimerkiksi vuodesta 2001 asti voimassa ollutta sopimusta Yhdysvaltojen ja Jerseyn saaren välillä oli lokakuuhun 2008 mennessä hyödynnetty vain neljä kertaa.
”On äärettömän epätodennäköistä, että joku ylipäänsä jää täällä kiinni touhutessaan näitten veroparatiisien kanssa, niin kauan kun ollaan tällaisessa tilanteessa, että pitää olla yksilöity ja kohdennettu tietojensaantipyyntö”, Matti Saarinen (sdp) arvioi eduskunnassa.
Harmaalta listalta helppo päästä pois
Suomen eksoottiset sopimuskumppanit ovat tunnettuja siitä, että ne tarjoavat suojaa niin yrityksille kuin yksityishenkilöillekin verottajaa vastaan. OECD ylläpitää tällaisista verokeidasvaltioista niin kutsuttua ”veroparatiisien harmaata listaa”.
Jotta listalta pääsee pois, OECD edellyttää veroparatiisivaltiota solmimaan kahdenvälisiä sopimuksia tietojen vaihdosta muiden valtioiden kanssa. Veroparatiisilistalta poispääsyyn riittää kuitenkin, että kahdenvälinen tiedonvaihtosopimus on tehtynä maailman parista sadasta valtiosta vain 12 kanssa.
Monet veroparatiisit ovatkin käyttäneet porsaanreikää hyödykseen. Esimerkiksi Monacon sopimuskumppanimaat ovat Andorra, Bahama, Belgia, Itävalta, Liechtenstein, Luxemburg, Ranska, Qatar, Saint Kitts ja Nevis, Samoa, San Marino ja Yhdysvallat. Monaco on siis sopinut tietojen vaihdosta käytännössä lähes yksinomaan toisten veroparatiisien kanssa. Tällöin sopimuksien konkreettinen merkitys veronkierron kannalta lienee vähäinen.
Suomi kuuluu pohjoismaiseen maaryhmään yhdessä Ruotsin, Norjan, Tanskan, Islannin, Grönlannin ja Fär-saarten kanssa (kuten listasta huomataan, myös itsehallinnolliset alueet kelpaavat sopijaosapuoliksi).
Pohjoismainen maaryhmä on ollut erityisen haluttu sopimuskumppani veroparatiisimaille, ja syykin on selvä: solmimalla sopimuksen Suomen kanssa kumppanimaa saa yhdellä neuvotteluprosessilla kasaan seitsemän sopimusta – yli puolet harmaalta listalta poispääsyyn vaadituista 12:sta.
Lisäksi Pohjoismaat ovat niin vähäväkisiä, että niiden kanssa kaveeraamisesta ei seuraa finanssikeskuksille merkittävää asiakaspakoa.
Kohti automaattista tietojenvaihtoa?
Kahdenvälisten sopimusten sijaan helpompi ja tehokkaampi ratkaisu veronkierron estämiseksi olisi monenkeskinen ja automaattinen tiedonvaihtojärjestelmä. Siinä verotiedot kulkisivat automaattisesti valtioiden välillä ilman hankalaa lupamenettelyä. Järjestelmä perustettaisiin kansainvälisellä sopimuksella, johon mikä tahansa valtio voisi liittyä. Tämä hyödyttäisi erityisesti kehitysmaita.
EU:lla on jo nyt käytössään automaattinen tiedonvaihto viranomaisten välillä pankkitalletuksista, ja järjestelmässä on mukana myös EU:n ulkopuolisia veroparatiiseja.  
Vuoden 2009 huhtikuussa G20-kokouksen päätökseen kirjattiin kompromissimuotoilu monenkeskisen tiedonvaihdon puolesta, mutta puolta vuotta myöhemmin G20 viittasi julkilausumassaan enää vain yleisluontoisesti ”mahdollisuuteen käyttää monenkeskistä työkalua”.
Yksi merkittävä edistysaskel nähtiin kuitenkin tammikuussa 2010, kun OECD:n johtaja Jeffrey Owens otti ensimmäistä kertaa kantaa automaattisen tiedonvaihdon puolesta.
Monenkeskisyys olisi etu kehitysmaille
Vaikka jo kahdenkeskiset sopimukset ovat askel oikeaan suuntaan, myös monet tahot Suomessa ovat vaatineet hallitusta ajamaan kansainvälisillä foorumeilla vahvemmin monenkeskisen verotietojärjestelmän puolesta.
Valtiovarainvaliokunnassa aihe nousi esille 19. helmikuuta 2010 valiokunnan antaessaan lausunnon eilen tehtyjä kahdenkeskisiä sopimuksia varten.
Valiokunta puolsi kahdenkeskisten sopimusten hyväksymistä, mutta lisäsi, että ”tavoitteena tulisi olla automaattinen tietojenvaihto, joka edesauttaa veroparatiisien ja harmaan talouden vastaista taistelua”.
Eilisessä täysistunnossa vahvimmin kantaa monenkeskisen verojärjestelmän puolesta otti Paavo Arhinmäki. Hän myös nosti esiin kehitysmaat, jotka kärsivät suhteellisesti eniten veroparatiisien luomasta varjotaloudesta, koska ne eivät pysty tiedonvaihtosopimuksia neuvottelemaan tai soveltamaan. (Pohjoismaatkin liittoutuivat yhdeksi ryhmäksi, jotta saivat kokoon sopimusten neuvotteluun vaadittavat resurssit ja poliittista painoarvoa.)
”Hallitusohjelmaan kirjatun kehityspoliittisen johdonmukaisuudenkin kannalta olisi tärkeää, että Suomi myös lähtisi voimakkaasti tukemaan tämmöistä aloitetta monenkeskisestä kansainvälisestä sopimuksesta, sillä kehitysmaat erityisesti menettävät verotuloja suuryritysten kiertäessä veroja näiden veroparatiisien kautta.”
”Tosiasiassa Suomea käytetään hyväksi”
Hetkeä myöhemmin Eero Heinäluoma (sdp) vielä varoitteli liiasta ylpistymisestä.
”On syytä todeta, että meidän omalla toiminnalla ei ole mitään ansiota näiden sopimusten aikaansaamisessa. Ne ovat syntyneet tilanteessa, jossa OECD:n varsin väljä sääntely tällä alueella johtaa siihen ajatukseen, että on edullisempaa tehdä verosopimukset pienten talousyksiköiden kanssa, jotta pääsee tältä OECD:n mustalta listalta pois.”
Heinäluoma kysyikin hallitukselta, tuleeko Suomi esittämään OECD:ssa tiukempia säännöksiä veronkiertoon puuttumiseksi ja sen estämiseksi.
”Ei ole oikein, että 200 valtion joukossa tekemällä sopimuksen 12 maan kanssa pääsee tarkkailulistan ja sanktioriskin ulkopuolelle. Tämä on liian helppo kiertotie, ja nyt Suomeakin tosiasiassa käytetään tässä enemmän hyväksi.”
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen ei ollut eduskunnassa paikalla, eikä vastausta Heinäluoman kysymykseen kuultu muidenkaan hallituksen edustajien taholta.
Lisää tietoa aiheesta
Kepan raportti 12/2009:Laiton
pääomapako kehitysmaista. (pdf)