Sitoutuminen ja vapaaehtoistyön henki hämmästytti tansanialaiset

ESA SALMINEN
Djax Biria (vas.) Hamisi Mwango evaluoivat työkseen järjestöjen toimivuutta – tällä kertaa Suomessa.
Tansanialaisen TRACE-järjestön (Organisational Development Training and Facilitation Centre) toiminnanjohtaja Djax Biria ja varatoiminnanjohtaja Hamisi Mwango saapuivat Suomeen tekemään sitä, mitä Pohjoisen kehitysyhteistyöväki yleensä menee tekemään Etelään: arvioimaan ja opettamaan kehitysyhteistyötä ja järjestöjen toimintaa.
Päivän mittaisessa selvityksessä Mwango ja Biria keskustelivat kahdeksan Uhusiano ry:n hallituksen jäsenen kanssa ja koettivat yhdessä selvittää, miten järjestöä ja sen yhteistyötä tansanialaisten kumppanien kanssa voisi kehittää.
Hämmästyttävä sitoutuminen
”Olimme kyllä hämmästyneitä siitä sitoutumisen tasosta, joka ihmisillä on”, Hamisi Mwango sanoo.
”On pakko sanoa, että maidemme välillä on hurja ero. Tansaniassa olisi hyvin vaikeaa ylläpitää hallituksen jäsenien voimin järjestöä ilman palkattua henkilökuntaa. Meidän puolellamme palloa ihmisillä usein on peiteltyjä pyrkimyksiä.”
Järjestöjä ammatikseen kouluttavat Mwango ja Biria siis myös oppivat itse.
”Minä aina välillä ajattelen, että jos meillä ei olisi uskontoa, asiat voisivat olla paremmin”, pohtii puolestaan Djax Biria.
”Eurooppalaiset eivät useinkaan ole uskonnollisia, mutta heillä on kuitenkin luja sitoutumisen tahto. Eilenkin kävelin Kampissa ja joku tuntematon kysyi minulta, olenko etiopialainen. Hän kertoi veljensä näyttäneen kuvia Etiopiasta, ja nyt hän auttoi etiopialaisia omilla rahoillaan. Olisi vaikeaa kuvitella, että afrikkalaiset rikkaat auttaisivat toisia tällä tavalla.”
”Me järjestöissä osaamme kirjoittaa hienoja hakemuksia – köyhien nimissä – tänne Pohjoiseen, vaikka Etelässäkin on rahaa”, Mwango lisää.
”Tansaniassakin on rikkaita kaivosyrityksiä. Tämä on sellainen asia, joka meidän pitäisi muuttaa, ja alkaa kerätä rahaa enemmän paikan päältä.”
Aika aina kortilla
Mwangolla ja Birialla on käytössään järjestöjen arviointiin ja kartoittamiseen työkalupatteristo, mutta se ei täysin sopinut kahdeksan jäsenjärjestön ja seitsemänkymmenen henkilöjäsenen Uhusianon arvioimiseen, sillä suomalaisjärjestö toimii tavalla, joka oli miehille hieman vieras: ilmaiseksi.
”Usein järjestöillä on erikseen päätöksentekijät ja toimeenpanijat, mutta Uhusianolla on työhallitus. He ovat jakautuneet työryhmiin, jotka aktiivisesti tekevät Uhusianon työtä.”
”Aika on heille suuri haaste, sillä kaikki tekevät järjestötyötä vapaa-aikanaan ja viikonloppuisin, ja osalle on hyvin hankalaa tulla kokouksiin pitkien välimatkojen tähden.”
Mwango ja Biria haluavatkin muistuttaa, että vapaaehtoisvoimin toimiessa ei kannata olla liian kunnianhimoinen suunnitelmia tehtäessä, ettei hautaudu työmäärän alle, kun toteuttamisen aika koittaa.
Tiedonkulun ikuisuusongelma
Vapaaehtoisvoimin tehdyssä työssä on toki myös muita haasteita, joita Mwango ja Biria tunnistivat.
”Uhusianon toiminta perustuu pitkälle luottamukseen ja siihen, että seurataan suomalaisia sääntöjä. Mutta kun ihmiset vaihtuvat, niin olisi hyvä, että olisi joitain asioita kirjoitettu ylös, ettei vain luoteta siihen, että kaikki toimivat niin kuin pitää ja tietävät kaiken, mikä kuuluukin tietää”, Mwango sanoo.
”Jotkut asiat aina henkilöityvät, ja olisi hyvä, että useampi ihminen tietäisi, missä mennään.”
Sama ongelma on tuttu Tansaniassakin.
”Meille on hyvin tavallista, että kun jotain tietoa tarvitaan, se ihminen, jolla se on, on poissa, ja joudutaan pyytämään ihmisiä odottamaan. Ja nykyään kun asiakirjat ovat tietokoneella, usein joudutaan odottamaan sitäkin, että saadaan koneet päälle kun sähköt katkeilevat”, Biria kertoo.
Odottaminen voi muodostua isoksi ongelmaksi silloin, kun Suomessa pitää saada raportit ulkoministeriöön.
”Tieto ei kulje Pohjoisen ja Etelän välillä riittävän jouhevasti. Toisaalta Suomeen ei saada tietoa ajoissa, ja toisaalta Suomesta ei tahdo tulla palautetta ja kommentteja raporteista”, Biria sanoo.
”Ehkä se on suomalainen tapa, ja meidän pitää tottua siihen, että jos kumppani on hiljaa, kaikki on varmaan hyvin. Silti olisi hyvä vähintään laittaa sähköpostilla vahvistus, että raportit ovat tulleet perille.”
”Muistakaa onnistumiset”
Uhusianon saavutuksiin Suomessa kuuluu suomi-swahili-sanakirjan julkaiseminen ja vuosittaisen kehitysyhteistyön ajankohtaisiin kysymyksiin pureutuvan Uhusiano-seminaarien järjestäminen.
Tansaniassa Uhusiano on tukenut Morogoron alueen järjestöjen kattojärjestö Ungon tieto- ja resurssikeskuksen luomista, ja Ungon ja sen jäsenten kouluttamista. Nykyään Uhusiano saakin Ungolta toiminta- ja tiliraportit luotettavasti. Tulevaisuudessa voi Uhusianon aktiivien mukaan olla niinkin päin, että Ungo voi opettaa Uhusianolle hankehallintoa, kun alussa asia oli juuri päinvastoin.
Ungo on ensimmäistä kertaa toimituttanut tilintarkastuksen Morogorossa kuittien Suomeen lähettämisen sijaan, mitä Mwango pitää hyvänä, vaikka se onkin melko kallista. Näin Ungon kirjat voivat pysyä kunnossa vaikka Uhusianon tuki jonain päivänä loppuisikin.
”Se on yksi askel kohti kestävyyttä.”
Mwango ja Biria myös toivovat, että niin Suomessa kuin Tansaniassakin järjestöt järjestelmällisesti dokumentoisivat hyvin menneitä hankkeita ja tempauksia. Jos onnistumiset olisivat yksissä kansissa, olisi toiminnan perusteleminen epäilijöille ja rahoittajille helppoa.
Hamisi Mwango ja Djax Biria vierailevat Suomessa Kepan kutsusta. He toimivat kouluttajina Kepan englanninkielisillä järjestöjen kehittämisen ja hyvän hallinnon kursseilla.