IPS — Intialaisessa kyläpankissa eniten asiakkaita houkuttelee tiski, jonka takana työskentelevä nuori nainen ei edes ole pankin palveluksessa. Hän auttaa kyläläisiä täyttämään pankin vaatimia kaavakkeita.
”Toimintani täällä antaa asukkaille tunteen, että heillä on pääsy pankkiin”, Rinki Kumar, 20, selittää.
Hän toimii ”pankin ystävänä” Intian pankin Sahdeokhapin kylän konttorissa Biharin osavaltiossa.
Oma-apuryhmien kautta yrittäjiksi
Kumarin työ liittyy Jeevika-elinkeinoprojektiin, jonka Biharin osavaltio vuonna 2007 aloitti. Sitä toteuttaa riippumaton järjestö, ja noin 50 miljoonan euron budjetista valtaosa tulee Maailmanpankilta.
Jeevika pyrkii kohentamaan maaseudun köyhien oloja takapajuisessa Biharissa. Hankkeen on määrä kattaa puoli miljoonaa perhettä vuoteen 2012 mennessä.
Jeevika auttaa perustamaan naisten oma-apuryhmiä. Niiden välittämien pienlainojen turvin naiset voivat aloittaa uuden elinkeinon ja päätyä yrittäjiksi, jotka kelpaavat yksinkin pankin asiakkaaksi.
”Olemme aina halunneet auttaa näitä enimmäkseen lukutaidottomia naisia, mutta he arastelivat lähestyä meitä”, Sahdeokhapin pankin johtaja Sunil Narain sanoo. ”Eikä meillä ole ollut aikaa täyttää kaavakkeita heidän puolestaan.”
Narain kiittelee Jeevikan apua. Parhaana saavutuksena Narain pitää sitä, että perinteiset koronkiskurit ovat menettäneet otteensa köyhistä. Ennen he pystyivät orjuuttamaan ihmiset vaatimalla lainoista kymmenen prosentin kuukausikoron.
Narain mukaan pankin korko on yhdeksän prosenttia vuodessa eikä vakuuksia vaadita.
”Naiset ja oma-apuryhmät käyttävät rahat hyödyllisesti ostamalla karjaa ja maatalouden tarvikkeita tai perustamalla pienen kaupan. Lyhennyksistä 95 prosenttia tulee ajallaan”, hän jatkaa.
Irti kastijaosta ja patriarkaalisuudesta
Pankin asiakkaita auttava Rinki Kumar pääsi itsekin yliopistoon Jeevikan ansiosta, sillä hänen äitinsä sai oma-apuryhmältä lainan opintojen rahoittamiseen.
Jeevikan pankkikonsultti Vinay Kumar lukee hankkeen eduiksi kyvyn kiertää valtion jäykkää byrokratiaa ja sivuuttaa kylissä vallalla ollut kastijako sekä patriarkaalisuus.
Naisten oma-apuryhmistä sukeutui pian myös painostusryhmiä, jotka vaativat kyliin asianmukaisia palveluja, kuten sähköä ja kunnon teitä, sekä pääsyä mukaan valtion ruoka-apu- ja työllisyysohjelmiin.
”Jeevikassa harjaantuneilla naisilla on muita enemmän itseluottamusta”, valtion hallinnon edustaja Kartikey Dhanji myöntää.
Viime paikallisvaaleissa Biharin osavaltio varasi naisille puolet paikoista, mutta nämä nappasivat 58 prosenttia.
Intian takapajulaa
Nepalin rajalla sijaitsevan Biharin osavaltion asukkaat ansaitsevat keskimäärin 116 euroa vuodessa, mikä on noin neljännes koko Intian keskitulosta.
Vuonna 1983 biharilaisista oli köyhiä 64 prosenttia, mutta osuus putosi 44 prosenttiin vuoteen 2006 mennessä. Köyhien määrä on kuitenkin yhä huikeat 36 miljoonaa.
Biharin osavaltion 83 miljoonasta asukkaasta 89 prosenttia asuu maalla, elättää itsensä maataloudesta ja on korviaan myöten veloissa.