Attacin ja Reilun veron teettämässä ja Eva Nilssonin kirjoittamassa raportissa käsitellään veronkierron ja verovälttelyn keinoin tapahtuvaa pääomapakoa Afrikan maista. Fingon asiantuntija Outi Hakkarainen nostaa raportista kolme huomioita.
1. Verotuloilla on keskeinen merkitys kestävässä kehityksessä
Kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kehittyviltä mailta huomattavaa lisärahoitusta. Arvio oli huima jo ennen koronapandemiaa: vuosittain yli 2000 miljardia dollaria uutta rahoitusta vuoteen 2030 mennessä. Nyt tilanne on entistä kriittisempi.
Tätä rahoitustarvetta on tärkeää kattaa ennen kaikkea julkisella rahoituksella, jolla on parhaat edellytykset edistää myös eriarvoisuuden vähenemistä ja yleistä yhteiskunnallista vakautta. Lisäksi näin luodaan pohjaa myös tulevaisuuden kansainväliselle järjestelmälle, jossa kehitysyhteistyön kaltaisia instituutioita ei enää tarvita.
Kansainvälisestä, alueellisesta ja maiden sisäisestä eriarvoisuudesta on paljon karua dataa, ja kaikista köyhimmät maat kärsivät yritysten verovälttelyistä eniten. Kehittyvien maiden sisäistä eriarvoisuutta syventävät niin hyvätuloisten veronkierto kuin epätasa-arvoiset verotuskäytännöt. Raportissa esitetty esimerkki konkretisoi Afrikan tilanteen kärjistymistä: 0,0001 prosenttia omistaa 40 prosenttia koko mantereen vauraudesta.
Vaikka pääomavirroista ei ole saatavilla tarkkaa tietoa, laittomien rahavirtojen tehokas estäminen tuo varmuudella huomattavia summia kehittyvien maiden yhteiskuntien yhteiseen hyvään. Raportissa esitetyt arviot ovat 34–50 miljardia dollaria vuodessa.
2. Useita hyviä uutisia, mutta tarvitsemme lisää yhteistyötä
Tuore raportti tarjoaa myös paljon hyviä uutisia. Ne ovat tärkeitä edistysaskelia, joissa kehitysyhteistyöllä on tärkeä roolinsa. Kehittyviä maita on mahdollista tukea sellaisten kansallisten verojärjestelmien ja -käytäntöjen rakentamisessa, jotka ovat tehokkaita, joilla kurotaan eriarvoisuutta kuriin, ja joilla vahvistetaan ihmisten luottamusta oikeudenmukaisiin verojärjestelmiin.
Esimerkiksi Addis Tax Intitiative (ATI) on ainutlaatuinen aloite, koska se tuo kehitysyhteistyötoimijoita yhteen verokysymysten äärelle. Siihen sitoutuneet 20 avunantajaa lupasivat kaksinkertaistaa apunsa kehittyvien maiden verotulojen lisäämiseksi vuoteen 2020 mennessä. Parhaillaan ATIsta työstetään uutta julkilausumaa vuosille 2021–2025. Siinä on vahvemmin mukana myös laadullisia ja oikeudenmukaisuutta edistäviä tavoitteita. Oma erillinen prosessinsa on seurantajärjestelmän rakentaminen, jota työstetään todennäköisesti vielä pitkä tovi julkilausuman hyväksynnän jälkeen.
Yksi merkittävä kansainvälinen veropolitiikan edistysaskel on Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n sopimus veroasioiden keskinäisestä virka-avusta, jossa on nykyisin mukana 136 maata. Tuloksena on ollut niin veroparatiiseihin piilotetun omaisuuden vähenemistä kuin maiden välisen tiedonvaihdon automatisointia. Myös Afrikan maita on liittynyt mukaan OECD-sopimukseen, ja verotietojen vaihto on jo tuonut niille lisääntyneitä verotuloja. Afrikassa tehdään muutenkin tärkeää yhteistyötä. Afrikan unionissa on vahva tahtotila puuttua laittomiin pääomapakoihin.
Globaalin oikeudenmukaisuuden kannalta on keskeistä, että kehittyvien maiden asemaa kansainvälisessä järjestelmässä vahvistetaan. On kuitenkin osoittautunut hyvin vaikeaksi tehdä kansainvälisestä verojärjestelmästä tasa-arvoisempi. Kansainvälisen veropolitiikan suuntaviivoja määrittää pitkälti OECD, jossa vain rikkailla teollisuusmailla on äänioikeus. Monet kansalaisjärjestöt ja myös muut tahot ovat jo vuosia ajaneet YK:n mandaatin ja resurssien vahvistamista verokysymyksissä.
3. Suomella on monta mahdollisuutta toimia
Suomi osoittaa Verotus ja kehitys -ohjelmallaan tahtoansa toimia laaja-alaisesti asian parissa. Ohjelman päätavoite on kehittyvien maiden verotuskyvyn vahvistaminen, ja ohjelmassa luvataan, että Suomi saavuttaa vuonna 2022 myöhässä olevan ATI-sitoumuksensa.
On merkittävää, että tämä tarkoittaa viranomaisyhteistyön rinnalla myös tukea sellaisille alueellisille ja kansainvälisille kansalaisyhteiskunnan toimijoille, kuten Tax Justice Network Africa (TJNA) ja Publish What You Pay (PWYP). Niillä on tärkeä rooli tietoisuuden lisäämisessä niin verojen merkityksestä yleensä kuin edistyksellisistä verokäytännöistä kansalaisten, mutta myös päättäjien ja virkamiesten keskuudessa.
Ohjelman toisena tärkeänä tavoitteena on kehitysyhteistyövaroin tuettavien yritysten verovastuullisuuden ja avoimuuden varmistaminen. Tästä ulkoministeriö tekee ohjeistuksen. Sillä tulisi olla niin vahva ohjausvaikutus, että se saa aidosti aikaan muutosta käytännön toiminnassa. Kehitysyhteistyövaroin tuettavien yritysten verovastuullisuus tulee nähdä laajasti ja selventää, millaiset lain hengen vastaiset järjestelyt eivät ole hyväksyttäviä. Kehitysrahoittajien velvollisuus on varmistaa, että niiden rahoittamat yritykset maksavat kehittyviin maihin sen, mitä niissä tapahtuvan taloudellisen toiminnan perusteella kuuluu. Lisäksi kansalaisten, niin kohdemaassa kuin Suomessa tulee voida seurata tämän toteutumista.
Afrikan unionissa on vahva tahtotila puuttua laittomiin pääomapakoihin
Ohjelman kolmantena tavoitteena on kehittyvien maiden aseman vahvistaminen globaalissa veropolitiikassa. On ymmärrettävää, ettei Suomi voi asettaa tässä asiassa vaikeasti saavutettavia tavoitteita. On kuitenkin erikoista, että ohjelmassa ei edes mainita YK:ta tärkeänä yhteytenä kansainvälisessä veropolitiikassa.
Suomi ansaitsee kiitoksen siitä, miten aktiivisesti se ajoi EU:ssa tuoreella puheenjohtajakaudellaan julkisen maakohtaisten veroraportoinnin edistämistä. Suomi on ollut aktiivinen senkin jälkeen. Toivottavasti EU:n jäsenmaiden näkemysten hyvin tasainen jakauma kallistuisi pian direktiivin edistämisen puolelle. Komission ehdotus ei ole paras mahdollinen, mutta onneksi parlamentti on hyväksynyt siitä paremman version. Aiheen parissa toimivien kansalaisjärjestöjen tavoitteena on vaikuttaa vielä lisää lain sisältöön.
Kestävän kehityksen tavoitteiden ja ilmastonmuutoksen osalta puhumme Suomessa paljon siitä, miten meidän tulisi olla nykyistä paremmin selvillä siitä, millaiset toimintamme vaikutukset ovat maamme rajojen ulkopuolella. Sama tavoite on tärkeä myös verotukseen liittyvän lainsäädännön ja toiminnan osalta. Oxfam-järjestö on esittänyt tästä asiasta kirjausta uuden ATI-julkilausuman luonnokseen.
Olisi hienoa, jos Suomi voisi tukea tällaista kirjausta. Se olisi linjassa myös hallitusohjelman kanssa, jossa todetaan, että ”Suomen tulee edistää sellaisia kansallisia ja kansainvälisiä ratkaisuja, jotka turvaavat ja vahvistavat Suomen veropohjaa globaalisesti kestävällä tavalla”.
Raportti: Pääomapako Afrikasta ja mitä Suomi ja EU voisivat tehdä
Blogi on mukailtu Outi Hakkaraisen puheenvuorosta raportin julkaisutilaisuudesta.