Koronapandemian pitkän aikavälin vaikutukset uhkaavat lisätä äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrää ja heikentää monien ennestään hauraiden alueiden ruokaturvaa.
Liikkumisrajoitukset sekä torien ja pienyritysten sulkeminen haittaavat sekä ruoantuotantoa että tuotetun ruoan myyntiä. Seuraukset voivat ulottua pitkälle: kun tulot tippuvat, viljelijöillä ei välttämättä ole mahdollisuuksia hankkia siemeniä ja lannoitteita tulevia kylvöjä varten. Samanaikaisesti pandemian aiheuttaa häiriöitä myös tuontiruoan ja esimerkiksi tuotannossa tarvittavien rehun, lannoitteiden, koneiden ja työvoiman saatavuuteen.
”Nälkä ja taloudellinen epävarmuus puolestaan aiheuttavat sosiaalista levottomuutta ja konflikteja, jotka voivat nostaa ruoan hintaa entisestään”, sanoo toimeentulon vanhempi asiantuntija Ulla Sarasalmi Kirkon Ulkomaanavusta.
Muiden samanaikaisten kriisien yhteisvaikutus pahentaa tilannetta: koko maailmaa koskettavan ilmastonmuutoksen lisäksi esimerkiksi Itä-Afrikkaa ovat kiusanneet kuluneen vuoden aikana esimerkiksi heinäsirkat, tulvat, kuivuus ja konfliktit.
”Pandemialla tulee olemaan pitkän aikaa negatiivinen vaikutus ruokaturvalle ja toimeentulolle, ja toipuminen vie aikaa. On tärkeää huolehtia, että taloudellisia resursseja riittää myös kaikkein haavoittuvimpien tukemiseen”, Sarasalmi sanoo.
Kolme nostoa järjestöjen työn tuloksista ruokaturvan parantamiseksi
- Yhteensä 24 618 haavoittuvassa asemassa olevaa ihmistä sai käteisavustusta KUA:n humanitaarisissa hankkeissa Myanmarissa, Nepalissa, Somaliassa, Etelä-Sudanissa, Keski-Afrikan tasavallassa, Jordaniassa, Ugandassa ja Mosambikissa vuonna 2019.
- FFD:n hankkeiden avulla tuettiin maailmalla vuonna 2019 yli 50 000 pientuottajaa ja heidän perhettään eli arviolta noin 250.000 henkeä.
- FFD:n tukemat rahtilennot pandemian aikana turvasivat noin 50 000 puutarha-alan työpaikkaa Tansaniassa.
Käteisavustukset hillitsevät pandemiaa ja tukevat paikallistaloutta
Koronaviruspandemialla on ollut suuria vaikutuksia Kirkon Ulkomaanavun (KUA) työhön kehittyvissä maissa. Kun ruokaturva on heikentynyt nopeasti, KUA on muokannut hankkeitaan vastaamaan paremmin muuttuneeseen tilanteeseen.
Liikkumisrajoitusten ja tartuntariskin vuoksi esimerkiksi ruokajakelut on mahdollisuuksien mukaan korvattu käteisjakeluilla. Käteinen antaa myös perheille mahdollisuuden ostaa sitä, mitä he eniten tarvitsevat ja tukee paikallisia elinkeinoja.
Esimerkiksi Kambodža on kärsinyt huomattavasti pandemian vaikutuksista talouteensa, sillä muun muassa maan turismi, vaateteollisuus ja maatalous ovat riippuvaisia maailmantalouden trendeistä.
”Sadat tuhannet kambodžalaiset ovat menettäneet työpaikkansa. Lisäksi yli sata tuhatta siirtotyöläistä on palannut maahan, minkä myötä heidän aiemmin toimittamansa rahalähetykset Kambodžaan ovat vähentyneet, eikä heillä ole kotimaassaan toimeentulon lähdettä”, Kambodžan maajohtaja Saara Lehmuskoski Kirkon Ulkomaanavusta sanoo.
KUA on jakanut Kambodžan maaseutualueilla saippuaa ja tietoa koronaviruksesta. Ensimmäiset käteisjakelut on saatu perille haavoittuvimmassa asemassa oleville perheille.
Vuonna 2019 ruoantuotanto on piristynyt Yein kaupungissa, alueella, jota ennen sotaa pidettiin Etelä-Sudanin vilja-aittana. Kuva: Sumy Sadurni Kirkon ulkomaanapu
Pelkkä pandemian torjunta ei kuitenkaan alueella riitä, sillä pitemmän aikavälin kriisi, ilmastonmuutos, näkyy jo nyt.
”Ilmastonmuutoksen myötä monsuunisateet ovat muuttuneet vaikeammin ennakoitaviksi, ja sateiden myöhästyminen huonontaisi ruokaturvaa entisestään. Mekong-joen kuivuessa kymmenien miljoonien aasialaisten ruokaturva on vaarassa lähitulevaisuudessa”, Lehmuskoski sanoo.
Hieman vastaava tilanne on käynnissä myös Nepalissa, jossa suuri osa väestöstä on riippuvaisia päivän työstä maksettavista palkoista. Liikkumisrajoitusten vuoksi monen toimeentulo on jäänyt kokonaan saamatta. Nepalissa KUA on jakanut 14 000 kriisistä kärsineelle ihmiselle ruoka-apua ja saippuaa.
Ruoanjakelua ja pitkäjänteistä tukea maatalouteen
Yhteensä 24 618 haavoittuvassa asemassa olevaa ihmistä sai jo viime vuonna, ennen pandemiaa, käteisavustusta KUA:n humanitaarisissa hankkeissa Myanmarissa, Nepalissa, Somaliassa, Etelä-Sudanissa, Keski-Afrikan tasavallassa, Jordaniassa, Ugandassa ja Mosambikissa.
Esimerkiksi Etelä-Sudanissa kuusi miljoonaa ihmistä kärsi konfliktin ja tulvien aiheuttamasta ruuan puutteesta jo ennen koronaa. Viruksen aiheuttamat rajoitukset, vähentynyt kaupankäynti ja vaikea taloustilanne syventävät ruokakriisiä entisestään.
”Kirkon Ulkomaanapu tukee eteläsudanilaisia muun muassa viljelyssä, kalastuksessa sekä käteisavustuksilla, joilla perheet voivat ostaa ruokaa ja käynnistää yritystoimintaa”, sanoo Moses Habib, Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen avun koordinaattori Etelä-Sudanissa.
Etelä-Sudanissa Kirkon Ulkomaanapu tuki vuonna 2019 yhteensä 2 028 viljelijää, millä oli suuri vaikutus paikalliseen ruoantuotantoon. Lisäksi 3 000 perhettä sai KUA:lta käteisavustuksia Fangakissa ja Yeissä.
Samana vuonna Somalian Baidoassa KUA antoi ruoka-apua 109 maan sisällä pakenemaan joutuneelle perheelle. Kaikki perheiden lapset olivat läsnä koulussa ja jatkoivat opintojaan koko vuoden.
”Tämä osoittaa, että kun lapset saavat tarpeeksi ruokaa, he pysyvät koulussa, eivätkä joudu esimerkiksi lapsityövoimaksi, hyväksikäytetyiksi tai liian aikaisin naimisiin. Perheen taloudellisella tilanteella ja lasten koulunkäynnillä on suora yhteys”, KUA:n Somalian maajohtaja Mika Jokivuori sanoo.
Tuottajien tukeminen turvaa ruoan myös tulevissa kriiseissä
Maa- ja metsätaloustuottajien ja osuusliikkeen perustaman kansalaisjärjestön Food and Forest Development Finland:in (FFD) ohjelmajohtajan Tiina Huvion mukaan pienviljelijöiden sopeutuminen muuttuvaan maailmantilanteeseen on ensiarvoisen tärkeää ruokaturvan kannalta.
Pienviljelijät tuottavat jopa 70 prosenttia koko maailman ruoasta, mutta käyttävät vain noin neljäsosan kaikista resursseista.
”Ruokaturvan vaarantuminen Covid-19-pandemian myötä on paljastanut globaalien tuotanto- ja arvoketjujen haavoittuvuuden. Pidemmällä aikavälillä ilmastonmuutoksen aiheuttamien riskien huomioiminen on yksi tärkeimmistä tavoitteista ruokaturvan vahvistamisessa, ” Huvio sanoo.
Tuotantojärjestöt ympäri maailman ovatkin tehneet paljon työtä pandemian aikana sen eteen, että tuotanto pystyttäisiin turvaamaan myös tulevissa kriiseissä. Huvion mukaan tilanne parantuisi, mikäli pientuottajilla olisi enemmän mahdollisuuksia verkostoitua ja vaikuttaa päätöksentekoon.
”Vahvat pienviljelijäjärjestöt pystyvät ylläpitämään toimivia tuotantojärjestelmiä, varmistamaan kestävän resurssien hallinnan ja tarjoamaan turvaverkostoja jäsenilleen ja yhteisöilleen myös kriisien aikana”.
Ruokajärjestelmien toiminnan turvaaminen yhteinen asia
FFD:n on tehnyt työtä kehittyvien maiden ruokaturvan hyväksi yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa jo vuosikymmenen ajan.
Esimerkiksi vuoden 2019 aikana FFD tuki 10 eri tuottajajärjestöä tai osuuskuntaa metsänhoidossa ja metsäsertifioinnissa, viljan ja vihannesten tuotannossa sekä kalankasvatuksessa. Toimintaa oli kuudessa eri maassa; Etiopiassa, Nepalissa, Tansaniassa, Vietnamissa ja Mosambikissa.
Hankkeiden avulla saavutettiin 2019 yli 50 000 pientuottajaa ja heidän perhettään eli arviolta noin 250.000 henkeä.
Työn tuloksena viljelijöiden järjestöt paransivat palveluiden tarjontaa ja kasvattivat jäsentensä valmiuksia ilmastoteknisessä, kestävässä maataloustuotannossa ja kestävässä metsänhoidossa sekä arvoketjun kehittämisessä.
Paikallisina esimerkkeinä Etiopian Zenbaba Union nosti vuonna 2019 liikevaihtoaan 77 prosenttia edellisestä vuodesta sekä paransi yli 8 000 jäsenensä tuottavuutta. Tansanian Sansibarissa maatalouden hyvien käytäntöjen tunteminen toi yli 50 prosentin kasvun myyntituottoihin.
Yhdessä Tansanian puutarhaliiton TAHA:n kanssa FFD sai hyviä tuloksia aikaan myös pandemian aikana. Kiinni menneet rajat, vähentyneet turistilennot ja rajusti nousseet rahtimaksut olivat pysäyttäneet viennin samalla, kun kotimarkkinoilla kysyntä oli lähellä nollaa. Sektori laski häviävänsä miljoonia euroja viikossa. FFD kattoi yhdessä EU:n sekä muiden järjestöjen ja toimijoiden kanssa osan ensimmäisen rahtilennon kustannuksista.
”Nyt Ethiopian Airlines kuljettaa kahdesti viikossa vihanneksia Eurooppaan, mikä tuo kuukaudessa noin miljoona euroa vientituloja Tansaniaan varmistaen Arushan alueella noin 50 000 puutarha-alan työpaikkaa”, Huvio kertoo.
Pitkällä tähtäimellä ruokaturva ja sopeutuminen erilaisiin kriiseihin vaatii koko maa- ja metsätalouskentän yhteistyötä kansainvälisesti. Valtioiden pitää tukea viljelijöitä ja metsänomistajia, sillä omavaraisuusasteen nosto sekä ruokaturvasta huolehtiminen muuttuvat yhä tärkeämmiksi tulevina vuosina.
”Tulevaisuuden ruokajärjestelmien toiminnan turvaaminen tulee olla kaikkein yhteinen asia”, Huvio sanoo.