”Koronapandemiasta huolimatta emme voi unohtaa ilmastokriisiä”, sanoi europarlamentaarikko Ville Niinistö Fingon meppikahveilla perjantaina 26. maaliskuuta.
Hänen mukaan esimerkiksi Euroopan komissiossa on tällä hetkellä ensimmäistä kertaa vallalla aidosti se näkemys, että ilmastonmuutos tulee ottaa vakavasti.
EU on sitoutunut olemaan hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Yhtenä keinona kohti hiilineutraalia unionia julkistettiin EU:n vihreän kehityksen ohjelma (EU Green Deal), joka sisältää lukuisia eri politiikkapaketteja.
Yksi ehdotuksista on hiilitullit. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että Eurooppaan tuotavista tuotteista maksettaisiin rajoilla päästömaksu. Hiilitullit koskisivat tuotteita, joiden valmistus Euroopassa on EU:n päästökauppajärjestelmän piirissä. Perittävä maksu vastaisi lisähintaa, jonka eurooppalainen valmistaja on joutunut maksamaan päästökaupan takia.
Hiilitulleja ei ole suunniteltu EU:n teollisuuden suojaksi, vaikka keskustelu usein pyöriikin tämän aiheen ympärillä.
”Hiilitullien tavoitteena on globaalisti vähentää päästöjä”, Niinistö sanoi.
KEHITTYVIEN maiden näkökulmasta hiilitullit saattavat vaikuttaa ristiriitaiselta toimelta. Hiilitullien maksut voivat vaikeuttaa merkittävästi kehittyvien maiden vientiä Euroopan unioniin ja siten vähentää työpaikkoja ja lisätä köyhyyttä.
Niinistön mukaan on selvää, että hiilitulleihin tulee yhdistää tukimekanismi, jolla tuetaan köyhimpiä maita. Eurooppalaisten historiallinen päästökuorma on edelleen todella suuri verrattuna vähiten kehittyneisiin maihin, joissa historiallista kuormaa ei ole, mutta ilmastonmuutoksen haittavaikutukset näkyvät jo nyt.
”Kun hiilitulleja aletaan periä, tulee niiden tuotot sekä päästökaupan huutokauppatulot ohjata ilmastopolitiikan toteuttamiseen EU:n sisällä ja ulkopuolella”, Niinistö linjaa. Suomessakin päästökauppatulot ohjattiin aiemmin suoraan kansainväliseen ilmastorahoitukseen, joten tällaiset korvamerkinnät ovat mahdollisia.
Finnwatchin ilmastoasiantuntija Lasse Leipola toivoi, että vähiten kehittyneet maat olisivat kokonaan vapautettuja hiilitulleista. Lisäksi Leipola peräänkuulutti kehittyvien maiden omistajuutta omasta ilmastopolitiikastaan, vaikka EU:n tulee antaa niille tukea ilmastopolitiikkansa kehittämiseen.
”Ei EU:n ilmastoimperialismille”, Leipola linjasi.
IHMISOIKEUDET ja oikeudenmukainen siirtymä nousivat myös esiin keskustelussa. Uusien vihreiden teknologioiden edistämisessä voi olla vakavia ihmisoikeushaasteita. Esimerkiksi akkuteollisuuden ja sähköautojen tuotannossa käytettävät mineraalien louhintaan voi liittyä vakavia ihmisoikeusrikkomuksia tai ne voivat olla peräisin jopa konfliktialueilta.
Niinistön mukaan yksi vastaus tähän voisi olla EU:n kauppapolitiikka, jossa muutos on ollut viime vuosina valtava.
”EU:n kauppapolitiikassa pyritään nyt huomioimaan ihmisoikeus- ja ympäristötavoitteita”, kertoi Niinistö.
EU:ssa yritetään kehittää myös omaa akkuteollisuutta, jossa alkuperämerkinnät, kierrätys sekä ihmisoikeus- ja ympäristönäkökulmat olisivat vahvasti mukana.
”Kauppapolitiikan kyteminen näihin tavoitteisiin on välttämätöntä, sillä siellä pyörivät isot rahat ja päätetään yritysten pelisäännöistä. Jos kauppapolitiikka ei ole mukana, ei ilmasto- ja kehityspolitiikassa päästä eteenpäin”, Niinistö sanoi.