Kehitysyhteistyövaroin tuettavien yritysten verovastuullisuuden ja avoimuuden varmistaminen on yksi ulkoministeriön Verotus ja kehitys -toimeenpano-ohjelman (2020-2023) keskeinen tavoite. Tuore verovastuullisuuslinjaus (englanniksi) on osa tämän ohjelman toimeenpanoa. Linjaus koskee kaikkea yksityiselle sektorille annettavaa Suomen kehitysyhteistyörahoitusta.
Suomi tukee yrityksiä kehitysyhteistyövaroilla niin pääasiallisena rahoittajana kuin yhtenä maana muiden joukossa. Kansainvälisiä kanavia ovat esimerkiksi kehityspankkien ja kansainvälisten järjestöjen alaiset rahastot. Niiden osalta Suomi pyrkii osaltaan varmistamaan linjauksen periaatteiden toteutumista, mutta pääasiallisesti linjaus ohjaa suomalaisten yritystuki-instrumenttien toimintaa ja verovastuullisuuden huomioimista Suomen kehitysyhteistyöhankkeissa.
Suomalaisia yritystuki-instrumentteja ovat Finnfund, Finnpartnership, Kirkon Ulkomaanavun FCA Investments, rahoitusinstrumentti PIF ja innovaatioiden kehittämistä rahoittava DevPlat.
Linjaukseen kirjattu huolellisuusvelvoite edellyttää sen selvittämistä, että jokainen yritys, jolle instrumentit harkitsevat rahoitusta, sitoutuu linjauksessa esitettyihin verovastuullisuuden periaatteisiin. Nämä periaatteet tulee kirjata kaikkiin sopimuksiin ja niiden tulee olla mukana jokaisen instrumentin seurantakäytännöissä.
Perusperiaatteet pitkälti kansalaisjärjestöjen näkemysten mukaiset
Kolme ensimmäistä linjauksessa määriteltyä perusperiaatetta eli 1) agressiivisen verosuunnittelun, 2) veroparatiisien käytön ja 3) verolomien neuvottelemisen kieltäminen on pääasiassa kirjattu tekstiin vahvasti ja selkeästi. Neljännen, eli läpinäkyvän raportoinnin, osalta kirjaus jää epäselvemmäksi.
Linjaus sanoittaa vahvasti sen, ettei aggressiivista verosuunnittelua hyväksytä miltään kehitysyhteistyövaroista tukea saavalta yritykseltä. Verosuunnittelu on aggressiivista, kun yritys pyrkii keinotekoisilla järjestelyillä välttämään sille koituvat verot kokonaan tai laskemaan niitä merkittävästi. Yritys voi esimerkiksi siirtää tietyssä maassa saamansa tulot verotettavaksi veroparatiisiin tai toiseen valtioon, jossa verotusaste on alhaisempi. Kaikista köyhimmät maat kärsivät yritysten verovälttelystä eniten, vaikka ne ovat muita riippuvaisempia juuri yritysten maksamista verotuloista. Linjauksessa ei kuitenkaan valitettavasti ole mukana kehotusta välttää myös maan rajojen sisäisiä järjestelyjä, joilla voi olla vastaavia tavoitteita.
Linjaus kieltää veroparatiisien hyödyntämisen kehitysyhteistyövaroilla tehtäviin sijoituksiin, joita ei tehdä kohdemaassa, vaan toisessa maassa sijaitsevan rahaston tai yhtiön kautta. Myönteisiä parannuksia kansalaisjärjestöjen kommentoimaan luonnosversioon on, että kielto on laajennettu koskemaan rahastojen ohella myös veroparatiiseihin sijoittautuneiden holding-yhtiöiden hyödyntämistä, ja että veroparatiisimääritelmää on laajennettu. Nyt määritelmä kattaa EU:n listauksen lisäksi myös OECD:n läpinäymättömiksi luokittelemia maita ja veroalueilta (tax jurisdiction).
Ulkoministeriön verovastuullisuusinjaus myös toivotusti kieltää kehitysyhteistyörahoitusta saavia yrityksiä neuvottelemasta itselleen verolomia eli verovapautuksia tai muita veroihin liittyviä huojennuksia, jotka eivät ole kaikkien toimijoiden saatavilla. Tällainen neuvottelu vääristää kilpailua ja kannustaa kehittyviä maita tekemään itselleen epäedullisia verosopimuksia.
Raportoinnin avoimuuden vaatimuksessa tarkennettavaa
Linjauksen mukaan yritysten verovastuullisuuden seuraamiseksi ja varmentamiseksi edellytetään, että yritysten tulee toimia läpinäkyvästi ja raportoida liiketoiminnastaan, tuloistaan, voitoistaan ja maksetuista veroistaan jokaisella veroalueella, jolla ne toimivat.
Linjauksen kirjaus jättää kuitenkin epäselväksi, mitä läpinäkyvyydellä tarkalleen ottaen tarkoitetaan sekä kenelle ja mitä tietoja raportoidaan. Yritysten kaiketi oletetaan raportoivan eri maiden verohallinnoille, mikä on jo paikallisessa lainsäädännössä oleva vaatimus suurimmassa osassa maita.
Linjaus ei velvoita kaikkia tuensaajia ja sijoituskohteita julkiseen maakohtaiseen veroraportointiin, jolloin tulot ja veromaksut raportoidaan eriteltynä kunkin maan ja veroalueen osalta. Julkisuus tarkoittaa sitä, että tiedot ovat myös muiden kuin viranomaisten saatavilla.
Linjauksen kyseisen kohdan alaviitteessä kuitenkin sanotaan, että ”valtio-omisteiset yritykset osoittavat esimerkkiä läpinäkyvästä raportoinnista raportoimalla verojalanjäljestään maakohtaisesti valtioneuvoston kanslian ohjeistusten mukaisesti”. Läpinäkyvyys tarkoittaa tässä yhteydessä selkeästi myös julkista raportointia, sillä valtion enemmistöomisteisiltä yhtiöiltä vaadittu raportointi on julkista. Tätä kohti on tärkeää kaiken kaikkiaan pyrkiä.
Ulkoministeriön nyt tekemä linjaus on siinä mielessä ymmärrettävä, että tuensaajien joukko on niin moninainen, ettei kattavaa julkista maakohtaista raportointia ole perusteltua kaikilta edellyttää. Vaatimus olisi kuitenkin ollut mahdollista sisällyttää linjaukseen, jos sen edellyttämiseksi olisi määritelty kriteerit, kuten tietty liikevaihdon suuruus, jonka jälkeen tällaista raportointia tukea saavilta yrityksiltä edellytettäisiin. Tällainen vaatimus on edelleen mahdollista tehdä instrumenttikohtaisiin ohjeistuksiin.
Rahoitusinstrumenteilta verovastuullisuusohjeet kevään aikana
Yritystuki-instrumenttien tulee toukokuun loppuun mennessä soveltaa linjauksen vaatimukset omiin ohjeisiinsa ja julkistaa ne. Asia ei tule niille uutena, sillä ulkoministeriö on ollut instrumenttien kanssa yhteydessä linjausprosessin aikana. Lisäksi Finnfundilla on vuodesta 2018 ollut kirjattuna oma veropolitiikkansa, jonka toteutumisesta se julkaisi maaliskuussa arvion arvion.
Instrumenttien tulee sisällyttää linjaukseen kirjatut verovastuullisuusasiat niiden kaikkiin relevantteihin päätöksenteko-, monitorointi- ja raportointiprosesseihin. Lisäksi ulkoministeriö sopii erikseen kunkin instrumentin kanssa tarkemmista erityisvaatimuksista, prosesseista ja toteutuksen yksityiskohdista sekä tarjoaa tukea tarvittaessa.
Raportoinnin sisältövaatimuksia on linjaukseen sanoitettu kansalaisjärjestöjen kommentoimaa luonnosversiota selkeämmin. Linjaus edellyttää, että instrumenttien raportoinnissa tulee selkeästi kertoa, miten linjauksen pääperiaatteita on toteutettu. Lisäksi instrumenttien tulee kerätä tietoa rahoitettujen yritysten maksamista veroista ja veronkaltaisista maksuista.
Tämä eritelty tieto tulee sisällyttää instrumenttien omiin raportteihin linjauksen mukaan siksi, että näin voidaan arvioida kehitysyhteistyövarojen käytön vaikuttavuutta ja tehokkuutta. Tässä kohdin linjauksessa myös mainitaan, että tavoitteena on saada käyttöön maakohtaisia verotietoja.
Linjaus kuitenkin jättää melko paljon liikkumavaraa instrumenttikohtaiseen toteutukseen, joten vasta instrumenttien ohjeistusten sisällön ja velvoittavuuden myötä linjauksen ohjausvaikutuksen vahvuus tarkentuu.
Instrumenteille on esimerkiksi jätetty vastuu sen selvittämisestä, mitä toimintatapoja on käytettävissä, jos rahoituksen saanut yritys toimii periaatteiden vastaisesti. Linjauksen kattavaan arviointiin toki tarvitaan myös kokemusta käytännöstä, ja ulkoministeriö onkin tekemässä linjauksen toteutuksesta arvion vuonna 2023.
On joka tapauksessa tärkeää ja hienoa, että ulkoministeriö on tehnyt verovastuullisuudesta linjauksen. Suomi on asiassa edelläkävijä. Muut kehittyvien maiden veropohjaa kehitysyhteistyöllään tukevat maat eivät ole sellaista tehneet, ja Suomen linjaus onkin herättänyt myös kansainvälistä kiinnostusta.