Maailma on nuori. YK:n nuorten määritelmän mukaan nuorten eli 15–24-vuotiaiden kokonaismäärä nousee 1,4 miljardiin vuonna 2050, kun se vuonna 2017 oli 1,2 miljardia.
Afrikan nuorison osuus kasvaa 35 prosenttiin maailman nuorten kokonaismäärästä – vuonna 2017 osuus oli 20 prosenttia.
Nuorisoväestö kasvaa nopeimmin Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Jopa 60 prosenttia alueen väestöstä on alle 25-vuotiaita. Etelä-Aasiassa on nuoria enemmän kuin millään muulla alueella, ja sitä seuraavat Itä-Aasian ja Tyynenmeren alue.
On aika hyödyntää tätä väestörakenteen muutosta, niin sanottua demografista osinkoa, Afrikan yhteiskunnallisen ja taloudellisen tulevaisuuden hyväksi.
Siirtymä riippuvuudesta riippumattomuuteen sujuvaksi koulutuksella
Nuoruus on hyvin häilyvä aikakausi. Monet maat määrittelevät ikäkauden tiettyjen poliittisten ja taloudellisten realiteettien mukaan sekä aikuisuuden statukseen oikeuttavien yhteiskunnallisten määritelmien perusteella.
Jotta nuorten työllisyyden edistämiseen tähtäävät toimenpiteet olisivat hyödyllisiä, olennaisin kysymys kuuluu seuraavasti: kuinka hyvin nuoret ovat varustautuneita siirtymään lapsuudesta aikuisuuteen tai pikemminkin riippuvaisuudesta riippumattomuuteen? Siirtymisen sujuvuus riippuu nimittäin suurelta osin koulutuksesta, taidoista ja kokemuksesta, jotka nuori saa valmistautuessaan työelämään.
Erityisesti Afrikalla on edessään merkittävä juuri nuoria koskeva työttömyyshaaste.
Nykyisin monet nuoret joutuvat panemaan elämänsä eräänlaiseen ”odotustilaan” (engl. waithood), koska heidän on vaikea löytää työtä, josta saa elämiseen riittävään palkkaa.
Erityisesti Afrikalla on edessään merkittävä juuri nuoria koskeva työttömyyshaaste. Se johtuu yleisesti hitaasta investointiasteesta ja talouden heikosta kyvystä luoda uusia työpaikkoja. Ongelmana on myös, ettei paisuvalle nuorisoväestölle ole tarjolla riittävästi sellaista koulutusta, joka varmistaisi saumattoman siirtymisen työelämään.
Otetaan esimerkiksi maanosan maista Kenia. Maassa arviolta 500 000–800 000 nuorta tulee työmarkkinoille vuosittain, mutta talous ei ole luonut riittävästi työpaikkoja uusille tulijoille. Siksi maan hallituksen johtamien kumppanien ja niitä tukevien keskeisten sidosryhmien – kuten yksityisen sektorin, kehitystoimijoiden ja akateemisen maailman – on luotava nopeasti työpaikkoja ja pyrittävä luomaan muutosvoimaista talouskasvua.
Työllisyys haaste erityisesti kaupunkien nuorille naisille
Nuorisotyöllisyys on moniulotteinen kysymys. Tietyt piirteet, kuten ikä, koulutustaso, yhteiskunnallinen asema, sukupuoli, kulttuuri ja asuinpaikka näyttelevät erilaisia, usein limittyviä rooleja työllistymisen esteissä.
Monet nuoret eivät ole sen paremmin yleissivistävässä koulutuksessa, ammattikoulutuksessa kuin työssäkään. Globaalisti yksi viidestä nuoresta kuuluu tällaiseen syrjään jääneiden ryhmään – ja kolme neljästä heistä on naisia.
Tilanne vaikuttaa eri nuoriin eri tavoin. Näitä moninaisia vaikutuksia on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, jotta ohjelmille voidaan asettaa tavoitteet sekä suunnitella ja toteuttaa ne asianmukaisesti.
Nuoret ovat vain harvoin mukana tekemässä päätöksiä, jotka vaikuttavat heidän elämäänsä.
Kaupunkialueiden nuoret naiset esimerkiksi edustavat suurinta osaa niistä nuorista, joilla ei ole työtä. Toisaalta matalan tulotason kotitalouksista tulevilla nuorilla on pienemmät mahdollisuudet saada koulu loppuun, eikä heillä ole välineitä työllistää itse itseään. Maaseudulla nuoriso-ohjelmat ovat yleensä osallistavampia, kun taas kaupunkialueiden nuoriso-ohjelmia on helpompi skaalata ja hyödyntää myös muualla.
Lisäksi vaikka nuorilla olisi erityistä annettavaa, he ovat vain harvoin mukana tekemässä päätöksiä, jotka vaikuttavat heidän elämäänsä.
Pulaa korkeasti koulutetusta työvoimasta
Nuorisotyöllisyys on myös monialainen kysymys. Monet julkisen sektorin toimijat tekevät yhteistyötä yksityisen sektorin, kehitystoimijoiden ja akateemisen maailman kanssa samojen tavoitteiden, kuten nuorisotyöllisyyden, edistämiseksi.
Vaikka tavoitteet – talouskehitys ja työpaikkojen luominen – ovat yhteisiä, toimenpiteitä koordinoidaan lukemattomilla eri tavoilla, usein vieläpä siiloissa ja toisistaan erillään.
Yleissivistävää koulutusta ja ammattikoulutusta pidetään avaintekijänä tässä palapelissä. Merkittävää edistystä on tapahtunut etenkin alakoulun aloittamisessa, mutta ylemmillä tasoilla koulunaloitus vähenee.
Jos otamme tarkasteluun jälleen Kenian, esimerkiksi siellä vain 3,3 prosenttia naisista ja 4,3 prosenttia miehistä etenee kolmannen asteen koulutukseen.
Nuorilla ei ole elämäntaitoja, jotka yhdistäisivät heidän teknisen koulutuksensa työelämässä tarvittaviin oikeanlaisiin asenteisiin, käytökseen, viestintään ja johtajuustaitoihin.
Kenian yksityinen sektori, joka on talouden työllisyyden, vaurauden, innovaatioiden ja teknologisen kehityksen ensisijainen tuottaja, joutuu kamppailemaan löytääkseen riittävän koulutettua työvoimaa ja pysyäkseen markkinoiden kehityksessä mukana, sillä Kenian opetussuunnitelmat ovat vanhentuneita.
Maan nuorten taidot eivät myöskään vastaa tarpeita: nuorilla ei ole elämäntaitoja, jotka yhdistäisivät heidän teknisen koulutuksensa työelämässä tarvittaviin oikeanlaisiin asenteisiin, käytökseen, viestintään ja johtajuustaitoihin.
Pienten ja keskisuurten yritysten on yhä vaikea saada rahoitusta. Lisäksi ongelmia aiheuttavat maan tiukka kauppapolitiikka, etenkin korkea yritysverotus ja arvonlisävero sekä infrastruktuuriin liittyvät haasteet.
Kehitystoimijat nuorten työllisyyttä parantamassa
Kehitystoimijat ovat tehneet monia aloitteita nuorisotyöttömyyteen puuttumiseksi kaikilla tasoilla: aloitteita on ollut yksilö- ja yhteisötasolla sekä kansallisella ja jopa kansainvälisellä tasolla. Kehitystoimijat ovat tehneet sekä konkreettisia nuorisotyöttömyyttä vähentäviä toimenpiteitä että vaikuttamistyötä systeemisen muutoksen puolesta.
Monet näistä ponnisteluista saavat kuitenkin vain lyhytaikaista rahoitusta ja ovat pääosin koordinoimattomia.
Siitä, mikä toimii nuorisotyöllisyydessä parhaiten, tiedetään yksinkertaisesti liian vähän.
Kaikilta toimijoilta puuttuu tietoa etenkin siitä, miten erilaisten toimenpiteiden tehokkuutta ja vaikuttavuutta mitataan. Siitä, mikä toimii nuorisotyöllisyydessä parhaiten, tiedetään yksinkertaisesti liian vähän.
Tämä asettaa haasteita tehokkaille nuorisopolitiikoille ja -ohjelmille. Kehitystoimijat ovat edistyneet jonkin verran tietopohjan luomisessa, mikä auttaa suunnittelemaan parempia nuorisotyöllisyysohjelmia.
Järjestelmän arvioinnissa tarvitaan kuitenkin paljon enemmän ponnisteluja, jotta voidaan tehdä järkeviä, rahalle vastinetta tuottavia investointipäätöksiä.
Hallitus ja julkinen sektori pyrkivät muuttamaan politiikkaa ja luomaan uusia toimintatapoja, mutta kamppailevat samalla syrjintää, korruptiota, epävirallista sektoria ja kasvavaa eriarvoisuutta vastaan.
Nuoret mukaan heitä koskeviin ohjelmiin
Jotta nuoret löytäisivät kunnon työpaikkoja, tarvitaan yhteistyöhön perustuvaa ympäristöä, jossa kaikki toimijat keskittyvät työpaikkojen luomiseen. Nuorten tulee olla keskiössä tässä kehityksessä, sillä näin heistä voi tulla itsenäisiä ja he voivat vaikuttaa myönteisesti yhteisöihinsä.
Positiivisen nuorisokehityksen ohjelmat tarjoavat mahdollisuuksia henkilökohtaiseen, sosiaaliseen ja emotionaaliseen kehitykseen ja tuen tarpeen tyydyttämiseen. Ne tukevat turvallisen ja osallistavan koulutuksen saantia sekä siirtymistä opiskelusta työn maailmaan. Samalla autetaan nuoria voittamaan heidän mahdolliset haasteensa, jotka liittyvät esimerkiksi syrjintään tai siihen, etteivät heidän taitonsa vastaa työelämän tarpeita.
Politiikkoja ja ohjelmia onkin arvioitava ja tarkastettava nuorisotyöllisyyden näkökulmasta, jos ne vaikuttavat työvoiman kysyntään ja tarjontaan tai pyrkivät parantamaan tarjonnan ja kysynnän välistä suhdetta ja edistämään järjestelmällisiä uudistuksia poliittisella tasolla.
Nuorisokehitysohjelmien pitäisi siirtyä projektimaisista ohjelmista systeemisiin ja politiikkalähtöisiin lähestymistapoihin.
Nuoriin investoiminen koulutuksen, tieteen, teknologian ja taitojen keinoin lisää heidän todennäköisyyttään löytää kunnon työ. Innovaatiot digiteknologiassa tarjoavat mahdollisuuksia ICT-sektorin lisäksi myös muille aloille, joilla innovaatiot voivat nopeuttaa kehitystä ja kilpailukykyä.
Nuorisokehitysohjelmien pitäisi siirtyä projektimaisista ohjelmista systeemisiin ja politiikkalähtöisiin lähestymistapoihin. Maailman talousfoorumi kutsuu tätä funding to financing for sustainable development -siirtymäksi, eli käytännössä siirrytään projektipohjaisesta rahoituksesta strategisempaan kestävän kehityksen rahoittamiseen.
Kehitysrahoitus nähtäisiin keinona luoda muutosta ja vaikutusta sekä rakentaa uutta ja muutoksia kehittyvien maiden painopisteiden ja dynamiikan pohjalle. Näin voitaisiin saavuttaa enemmän kehitysvaikutuksia, mutta samalla tämä tarkoittaa suurempien riskien hyväksymistä.
EU merkittävä toimija Afrikassa
Afrikka ja EU ovat poliittisesti ja taloudellisesti yhteen sidottuja.
EU on merkittävä kehitysrahoittaja Afrikassa. Se on rahoittanut monia kansallisia ja paikallisia kehitys- ja humanitaarisia toimijoita. EU pyrkii toimillaan auttamaan työpaikkojen luomisessa, tukemaan talouskasvua sekä vähentämään köyhyyttä, konfliktien riskiä ja Eurooppaan suuntautuvaa siirtolaisuutta.
Nuoriso-ohjelmia on toteutettu monella sektorilla, joita ovat muun muassa yleissivistävä koulutus ja ammattikoulutus, terveys ja hyvinvointi, ruokaturva ja elinkeinot, liiketoiminta ja yrittäjyys, yhteiskunnallinen osallisuus, luova toiminta ja kulttuuri, maatalous ja maatalousyrittäjyys, sosiaaliturva, konfliktien ehkäisy, rauha ja taloudelliset mahdollisuudet.
Nämä ohjelmat ovat kuitenkin pieniä ja lyhytaikaisia eikä niitä ei tueta oikeanlaisella politiikalla. Se taas olisi sellaista, että siinä keskittyttäisiin lisäämään kehitysmahdollisuuksia nuorille nuoriso-ohjelmien kautta sekä otettaisiin mukaan myös sellaiset muut sektorit, jotka vaikuttavat positiivisesti nuorisokehitykseen.
Kumppanuus, jossa molemmat osapuolet voittaisivat, tukisi myös alueiden vakautta ja hyvää hallintoa.
Euroopan nuorisfoorumin tuoreella Blueprint to Recovery -raportilla ja sen politiikkasuosituksilla on mahdollisuus muuttaa nuoriso-ohjelmia.
Raportti tehtiin konsultoimalla nuoria, ja tämän prosessin oppeja voitaisiin hyödyntää myös siihen, Afrikan nuorisopolitiikoista ja -ohjelmista saataisiin nuorisokeskeisempiä, yhdenmukaisempia, koordinoidumpia ja enemmän näyttöön perustuvia. Tämä edistäisi myös parempaa koordinointia ja synergiaa kahdenvälisten kumppanien ja eurooppalaisten instituutioiden välillä.
Näin voitaisiin tukea työpaikkojen syntymistä, mikä taas johtaisi myös parempiin taloudellisiin ja poliittisiin suhteisiin mantereiden välillä. Kumppanuus, jossa molemmat osapuolet voittaisivat, tukisi myös alueiden vakautta ja hyvää hallintoa.
Loppujen lopuksi matka kohti nuorisotyöllisyyttä ei ole tarkoitettu vain nopeille ja kehittyneille. Tarvitaan aikaa ja kumppanuusmahdollisuuksia kaikille.