Euroopan unionin ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden järjestön (AKT) välisen kumppanuussopimuksen neuvottelut saatiin päätökseen huhtikuussa. Uuden sopimuksen tavoitteena on päivittää osapuolten välinen suhde vastaamaan paremmin nykypäivää. Vuosikymmeniä kestänyt kumppanuus kattaa tällä hetkellä yli sata maata.
Tasa-arvoa on painotettu kumppanuuden kantavana periaatteena etenkin vuodesta 2000 lähtien, jolloin solmittiin Cotonoun sopimus. Pyrkimykset siirtyä kohti aidosti tasaveroista kumppanuutta ovat sittemmin korostuneet entisestään. Toistaiseksi julkaisemattoman Cotonoun jälkeisen sopimuksen pääpiirteet vaikuttavat jatkavan samalla linjalla.
Mutta näkyykö tasavertaisuuden ihanne jo osapuolten välisessä dialogissa?
Dialogi vielä kaukana tasa-arvoisesta
Yksinkertaisimmillaan tasa-arvoinen dialogi tarkoittaa sitä, että jokaisella osapuolella on yhtäläinen oikeus osallistua keskusteluun. Tällainen muodolliseksi kutsuttu tasa-arvo ei kuitenkaan vielä takaa osapuolten yhtäläistä mahdollisuutta osallistua ja tulla aidosti kuulluksi.
EU:n ja AKT-maiden yhteistä parlamentaarista edustajakokousta on luonnehdittu mahdollisimman tasa-arvoisen keskustelun mahdollistajaksi. Kokouksen asiakirjat kuitenkin paljastavat, että EU:n tietoa pidetään usein AKT-maiden näkemyksiä arvokkaampana. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten EU:n asiantuntemusta ja roolia globaalin kehityksen edistäjänä korostetaan. Unioni näyttäytyykin ajoittain eräänlaisena opettajana. Asetelma väheksyy AKT-maiden asemaa tasavertaisina keskustelukumppaneina.
Yhteistä parlamentaarista edustajakokousta on myös pidetty EU:n tarjoaman mallin symbolina. Osa europarlamentaarikoista on esittänyt, että kokous opettaa demokraattisia ja parlamentaarisia käytäntöjä AKT-maiden edustajille. Sama näkemys siitä, että EU inspiroi mallillaan AKT-maita, toistuu edustajakokouksen asiakirjoissa. AKT-maita saatetaan myös kehottaa ottamaan mallia EU:n päätöksistä.
Pahimmillaan voi käydä niin, että kuunteluoppilaan rooliin asetetuista AKT-maista tulee EU:n pyrkimyksien kohteita. Tämä auttaa ylläpitämään haitallista, syvään juurtunutta oletusta, jonka mukaan globaalissa pohjoisessa tiedetään parhaiten, kuinka muun maailman tulisi ”kehittyä”.
Edellä kuvattu ei tietenkään tarkoita, että AKT-maat nähtäisiin täysin EU:n intressien passiivisina uhreina. Sen sijaan se alleviivaa sitä, että matka kohti tasavertaista kumppanuutta on vielä kesken.
Tätä tarvitaan: itsetutkiskelua, arvokeskustelua ja vastavuoroista oppimista
Mitä tasavertaisen kumppanuuden rakentaminen sitten merkitsisi?
Ensinnäkin tasa-arvoisempaan dialogiin pyrkiminen edellyttää nykytilanteen tunnistamista eli sen myöntämistä, ettei tasavertaisuuden ihanne läheskään aina toteudu osapuolten välisissä keskusteluissa. Tämä vaatisi epäilemättä lukuisia, kenties kivuliaitakin keskusteluja, samoin itsetutkiskelua – kaikilta osapuolilta.
Myös perusteellinen arvokeskustelu olisi paikallaan. Vanhassa Cotonoun sopimuksessa kumppaneiden tasa-arvosta tai tasavertaisuudesta ei mainita sanallakaan poliittista dialogia ohjaavien periaatteiden yhteydessä. Nämä ihanteet tulisi ottaa selkeämmin huomioon myös osapuolten välisissä keskusteluissa.
Oleellista on myös se, miten tasavertaisuus ymmärretään. Sen pitäisi turvata osapuolten yhtäläiset mahdollisuudet tulla aidosti kuulluiksi. Tämä edellyttää kolonialistisista ”opettajan” ja ”oppilaan” rooleista luopumista sekä sitoutumista vastavuoroiseen oppimiseen.
Tasa-arvoisempaan dialogiin pyrkiminen kannattaisi aloittaa sieltä, missä mahdollisuuksia avoimelle keskustelulle on parhaiten tarjolla. Cotonoun jälkeinen sopimus tarjoaa entistä enemmän mahdollisuuksia dialogiin, sillä jatkossa EU:n ja AKT-maiden yhteinen parlamentaarinen edustajakokous saa rinnalleen kolme alueellista parlamentaarista edustajakokousta. Näiden kokousten toimintaa ohjaavista säännöistä tulee käydä kriittistä keskustelua. Esimerkiksi yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen sääntöjä tulee päivittää niin, että osapuolten tasavertaista asemaa keskustelukumppaneina korostetaan. Myös siitä, että edustajakokoustyöskentelyn edellyttämät resurssit jakautuvat nykyistä tasaisemmin, tulee huolehtia.
Nykyistä tasa-arvoisemman dialogin rakentaminen EU:n ja AKT-maiden välille on tärkeää, jotta tasavertaisuuden ihanne otettaisiin jatkossa vakavasti. Tällainen dialogi voisi myös auttaa muiden kumppanuutta leimaavien epäsuhtien tunnistamista ja korjaamista, kuten esimerkiksi kauppasuhteiden, joita on kritisoitu EU:n intressien mukaisiksi.
Parhaimmillaan tasavertaisempi dialogi voisi jopa mahdollistaa yhteistyön uudenlaisen keskustelukulttuurin rakentamiseksi myös muilla kansainvälisen politiikan areenoilla, esimerkiksi Yhdistyneissä kansakunnissa. Tätä tarvittaisiin, jotta globaalista kehityksestä käytävän keskustelun kolonialistiset sävyt vähenisivät.
Katri Vihma on maailmanpolitiikan tutkimuksen väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa.
Vieraskolumnit ovat ulkopuolisten tahojen kirjoittamia, eivätkä välttämättä edusta Fingon omia näkemyksiä.