Tietyt fraasit, varsinkin stereotypioiden osalta, saattavat pyöriä puheissa vuosikymmeniä. Miten siis puhumme nyt uudella vuosikymmenellä? Kasasin tähän blogiin kasvattajan näkökulmasta eräänlaisen puhetapojen päivittämisen polun. Kohti ensimmäistä rastia!
1. rasti: Huomaa
Kasvattajista varsinkin opettajat tietävät, kuinka kismittävää on, kun koulumaailman asioita kommentoidaan toistamalla samaa vanhaa tarinaa siitä, millainen koulumaailma oli vaikkapa 30 vuotta sitten. Jokainen osaa mielestään kertoa, millainen on koulujen todellisuus.
Yhteiskunnassamme on monia tarinoita, jotka kerrotaan edelleen hyvin samalla tavalla kuin vuosikymmeniä sitten. Huomaammeko, miten monessa yhteydessä jaamme eteenpäin muun muassa sitä kuvaa, jonka olemme itse vuosia sitten kuulleet globaalista etelästä? Puheessa tai uutisjutussa saatetaan hyvin helposti esimerkiksi ”afrikoida” tarina. Jokainen on varmasti törmännyt tämän kaltaisiin juttuihin ja otsikoihin:
”Pystytän taidenäyttelyn, joka tuo esille todellisen Afrikan”
”Nuori nainen rakentaa lasten turvakotia Afrikassa”
Huomaammeko, miten uutisissa, sosiaalisessa mediassa tai arjen keskusteluissa puhetyyli saattaa johtaa ennakkoluuloja vahvistaviin mielikuviin? Näemme yleistysten lisäksi myös paljon otsikoita, joissa toistetaan esimerkiksi ainoastaan jatkuvaa sotatilaa tietyillä alueilla. Näiden otsikoiden myötä muodostuu helposti mielikuvia pelkästä kurjuudesta ja toivottomuudesta.
Negatiivisten tarinoiden myötä emme ehkä huomaa, mitä esiripun toisella puolella tapahtuu – miten kriisien ja konfliktien keskellä on myös huolenpitoa, toimijuutta tai suuria onnea tuottavia innovaatioita.
2. rasti: Käsittele
Joku voisi todeta, että sehän nyt vain on helppoa ja aika yhdentekevää sanoa, että ”Afrikassa sitä ja tätä”. Mutta yhdentekevää se ei varmasti ole. Varsinkin, kun yleensä näissä yleistyksissä puhetyyli kietoutuu negatiivisten mielleyhtymien tai auttamisdiskurssin ympärille. Helpot yleistykset jatkavat muun muassa sitä vuosikymmeniä jatkunutta oletusta avunantajista ja autettavista. Tämän auttamisdiskurssin on todettu ilmenevän yhä vahvasti 2010-luvun nuorten puheissa ja mielikuvissa.
Me aikuiset pystymme kuvittelemaan esimerkiksi otsikkojen takana rullaavan inhimillisyyden ja aktiivisen toimijuuden, mutta näkevätkö lapset ja nuoret mielessään näin? Entä tulevatko he miettineeksi, että toden totta, on yksinkertaisesti älytöntä niputtaa 54 maata yhteen?
Maailmankuvamme ja puhetyylimme muokkautuvat paljolti näkemämme mediasisällön perusteella. Yksi vahva mielikuvien muodostaja on sosiaalinen media. Sen rooli lasten ja nuorten elämässä on yhä vahvempi ja niin sanottua viihteellistä mediaa seurataan yhä enemmän. Monelle nuorelle sosiaalinen media on myös pääasiallinen uutislähde. Nuorten ulottuvilla on paljon erilaista tietoa, myös tietoa, jota ei välttämättä kyseenalaisteta, ja joka saattaa olla yksipuolista. Ennakkoluulot syntyvät yleensä tiedon puutteesta. Onkin syytä käsitellä lasten ja nuorten kanssa faktoja, joilla voidaan purkaa olemassa olevia stereotypioita tai nivoa irrallisia palasia suuremmiksi kokonaisuuksiksi.
Lasten ja nuorten yhdenvertaisuuden, turvallisuuden tunteen ja ihan jo yksilön ajattelunkin kehityksen kannalta on tärkeää käsitellä ennakkoluuloja ja stereotypioita sekä muokata yhdessä tapaamme puhua. Maailmassamme riittää hienoja, innostavia ja positiivisia tarinoita kerrottavaksi. Käsitellään myös niitä. Olisiko 2020-luku se aika, jolloin jätämme helpot yleistykset taaksemme ja kerromme yhä enemmän moninaisia positiivisia tarinoita?
3. rasti: Luo uutta
Kasvattajat ovat mielettömiä monitaitureita. Kasvatustyössä otetaan huomioon monta näkökulmaa, mukaudutaan roolista toiseen ja luodaan jatkuvasti uutta. Opettajat ovat kasvattajina aitiopaikalla. Oppilaiden viettäessä päivistään useita tunteja koulussa, on koulun toimintakulttuurilla merkitystä. Normit, arvot ja asenteet tulevat monella eri tasolla esille. Kuulijat muodostavat mielikuvia siitä, mitä puhumme ääneen tai viestimme sanattomasti. Koulussa on mahtava paikka tehdä faktantarkistus: jatkammeko vanhentuneiden käsitysten käyttöä, vaikka ne eivät olisi totta?
Kasvattaja, joka jatkuvasti sivuttaa vitsailun tai helpot yleistykset on hiljainen hyväksyjä. Kaikki kasvattajat voivat pienillä toimilla luoda uutta puhetyyliä. ”Kevyeen läppään”, joka toisintaa esimerkiksi auttamisdiskurssia, voidaan tarttua avaamalla haasteiden juurisyitä tai miettimällä yhdessä, mitä somessa jaettu tarpeeton yleistäminen viestii. On hyvä nostaa esille maailman moninaisuus, yhteiset onnistumisemme ja toisaalta se, miten olemme kaikki osa monia samoja ongelmia ja niiden ratkaisuja.
Taksvärkki ry julkaisi marraskuussa uutta materiaalia kriittisen mediakasvatukseen. Maailman äänet -opas kannustaa oppilaita ja opettajia yläkouluissa tarkastelemaan eri tapoja hahmottaa maailmaa. Maailman äänet -kokonaisuudesta tarjotaan kouluille myös maksuttomia työpajoja, joissa mielikuvat globaalista etelästä laajentuvat sekä tietämys eriarvoisuudesta lisääntyy. Globaalikasvatuksen kentällä toimivassa Taksvärkki ry:ssä kannustamme stereotypioiden haastamiseen ja tuemme oppilaiden aktiivista toimijuutta.