Komissaariehdokas Jutta Urpilaisen puheissa toistuivat suomalaisille tutut teemat: sukupuolten tasa-arvo, koulutus, oikeus terveydenhuoltoon ja demokratia. Eriarvoisuuden vähentäminen ja tasa-arvoiset mahdollisuudet eivät ole Urpilaiselle vain sanahelinää. Suomalaisessa hyvinvointivaltiossa opettajanakin työskennellyt Urpilainen tietää, mistä puhuu.
Urpilainen painotti myös jatkuvasti, että kehitystä tehdään ihmisiä varten. Ei yrityksiä, ei valtioita, vaan ihmisiä. Tämä on tervetullutta, sillä viime vuosina eriarvoisuus on kasvanut niin Euroopassa kuin koko maailmassakin. Köyhyyden vähentämisen ja taloudellisen kehityksen rinnalla yhä tärkeämpää on siis puhua myös eriarvoisuuden vähentämisestä, siitä miten tavoitetaan ne, jotka ovat vaarassa jäädä kehityksestä jälkeen.
***
Kun Urpilaisen salkun painavuudesta pari viikkoa kiisteltiin, kirjoitti Ylen Brysselin kirjeenvaihtaja Petri Raivio, että ”Urpilaisesta tulee EU:n pehmeän vallan käyttäjä, mutta kovaa valtaa hänellä on niukasti”. EU on maailmalla nimenomaan pehmeä valta – me emme kilpaile suurvaltojen kanssa armeijan koolla tai rahan määrällä, vaan ihmisoikeuksia ja demokratiaa edistämällä sekä esimerkillä johtamalla.
Urpilaiselle EU on arvoyhteisö, jossa ihmisoikeudet ja demokratia ovat jakamattomia. Viime vuosina EU on kehityspoliittisena toimijana muuttunut: yhä useammin painottuvat omat intressit, talous, muuttoliike ja turvallisuus. Tämä on rapauttanut EU:n pehmeää valtaa. Jos Urpilainen pitää arvoistaan kiinni, ja johtaa EU:n kehityspolitiikkaa arvopohjaisesti, on EU:lla erinomainen mahdollisuus erottua muista kansainvälisen politiikan toimijoista.
***
Vahvan järjestötaustan omaavana Urpilainen peräänkuulutti järjestöjen vahvaa roolia EU:n kehityspolitiikan suunnittelussa ja toteutuksessa. Erityisesti eriarvoisuuden vähentämisessä järjestöt voivat olla avuksi Urpilaiselle – esimerkiksi suomalaiset kehitysjärjestöt ovat saaneet ulkopuolisissa arvioissa kiitosta juurikin heikoimmassa asemassa olevien ryhmien ja vaikeiden alueiden saavuttamisesta.
Järjestöjen mahdollisuudet osallistua EU:n kehityspolitiikkaan vaihtelevat, sillä EU:n suurlähetystöjä muistuttavat delegaatiot konsultoivat kansalaisyhteiskuntaa vaihtelevasti. Urpilaisen kabinetista on kuulunut huhuja, että Urpilainen haluaa tavata järjestöjä vieraillessaan EU-maissa, mutta myös kumppanimaissa. Tämä on erinomaista, sillä juuri kentällä työskentelevät paikalliset järjestöt tuntevat usein parhaiten sekä tarpeet että hyväksi koetut toimintatavat ja voivat olla hyödyksi jo kehitysyhteistyön suunnitteluvaiheessa!
Mutta missä on järjestöjen kriittinen ääni? Ansaitseeko Urpilainen ainoastaan kehuja kuulemisestaan? Sanoisin kyllä. Urpilainen toi selvästi esiin poliittiset painopisteensä, mikä on kuulemisen tärkein tarkoitus. Ja näistä painotuksista voivat järjestöt iloita. Hyvin spesifit kysymykset hän kyllä kiersi – mutta painotti mielellään jatkavansa keskustelua myöhemmin. Ja jatkuvaa keskustelua ja dialogia toivomme myös me järjestöt!