Amazonian rooli ilmastonmuutoksen polttopisteessä on tiedetty jo pitkään. Maailman suurimpana sademetsäalueena Amazonian merkitys globaalissa hiilen ja vedyn kierrossa on korvaamaton. Jos sademetsiin sitoutunut hiilidioksidi vapautuu, käy ilmastonmuutoksen torjuminen yhä vaikeammaksi. Samalla Amazonia on myös biodiversiteettivarasto, joka pitää sisällään kymmentä prosenttia maailman kasvi- ja eläinlajeista.
Entistä kouriintuntuvammin asia on tullut esiin kuluneen kuukauden aikana, kun alueella riehuvat metsäpalot ovat nousseet kansainvälisen uutisoinnin keskiöön.
Amazonian metsäpaloissa ei sinällään ole mitään uutta, sillä metsää kaadetaan ja kulotetaan maatalouden tarpeisiin joka vuosi. Tänä vuonna palot ovat kuitenkin olleet laajemmat kuin aikoihin. Tilastot ovat huolestuttavia: elokuun lopussa metsäpalojen määrä on jo nyt noussut lähes 85 prosenttia viime vuoden kokonaistilastoista. Tänä vuonna Brasiliassa onkin nähty yli 87 000 metsäpaloa.
Palojen laajuuden syynä on pidetty Brasilian tammikuussa valtaan noussutta, äärioikeistolaista presidenttiä Jair Bolsonaroa. Bolsonaro on toistuvasti kannustanut tuhoamaan sademetsää sen suojelemisen sijaan.
Monille Amazonia on kuitenkin se kaikkein tärkein: koti.
Villiintyneistä metsäpaloista Bolsonaro itse on syyttänyt kansainvälisiä ympäristöjärjestöjä. Jo aiemmin kesällä Bolsonaro antoi potkut palotilastoista raportoineelle Brasilian kansallisen avaruustutkimusinstituutin INPE:n edelliselle johtajalle Ricardo Galvãolle.
Brasilian hallituksen haluttomuus myöntää palojen laajuutta heijastelee tarvetta turvata EU:n ja neljän Etelä-Amerikan maan välinen Mercosur-kauppasopimus, joka poistaisi esteitä EU:n ja Brasilian väliseltä kaupalta ja lisäisi esimerkiksi brasilialaisen lihan tuontia unioniin.
Palava Amazonia onkin risteävien intressien taistelukenttä. Monille sademetsä on kuitenkin se kaikkein tärkein: koti.
Tehomaatalous ja metsästä elävät ihmiset vastakkain
Teollinen maanviljely on luonut Amazonian alueelle painetta jo monta vuosikymmentä. 50 vuoden aikana Amazonian sademetsistä on hävitetty lähes viidennes.
Metsää hakataan erityisesti lihan- ja soijantuotannon tieltä. Valtaosa soijasta päätyy karjan rehuksi, myös Euroopassa, joka tuo 97 prosenttia käyttämästään soijarehusta.
Metsäkadon etujoukkoina toimivat alihankkijat, jotka raivaavat maata isoille maataloustoimijoille. Nykyisillä kasvatusmenetelmillä maaperä köyhtyy nopeasti, ja uutta maata täytyy raivata jatkuvasti, sanoo Siemenpuu-säätiön Kirsi Chavda.
Metsäkadolla on suora vaikutus sademääriin. Kun kuivat kaudet pidentyvät, on sademetsällä heikommat edellytykset toimia palomuurina metsäpaloja vastaan. Metsän ekologian muuttuessa uhattuna on myös sen asukkaiden elämäntapa.
Alkuperäis- ja keräilijäväestöillä on keskeinen rooli alueen suojelussa.
”Amazonian paloissa on samanaikaisesti kyse sekä ympäristökatastrofista että ihmisoikeuskriisistä”, Chavda muistuttaa.
Amazonian alueen asukkaita ovat alkuperäiskansojen lisäksi myös keräilijäväestöt. Siemenpuu-säätiön tukeman Brasilian kansallisen keräilijäväestön liiton CNS:n reservaateissa ja yhteishallinta-alueilla asuu yli 1,5 miljoonaa ihmistä.
Alkuperäis- ja keräilijäväestöillä on keskeinen rooli alueen suojelussa. Tutkimusten mukaan yhteisöllinen metsien hallinta suojelee metsää kaikkein tehokkaimmin. Paikallisten yhteisöjen motivaatio suojella metsiä on korkea, saavathan he elantonsa juuri luonnon monimuotoisuudesta.
“CNS:n suurin saavutus on ollut todistaa, että paras tapa suojella metsää on tehdä se yhdessä metsästä elävien ihmisten kanssa”, sanoo CNS:n puheenjohtaja Joaquim Belo.
Belon mukaan Amazonia asukkaineen käy nyt läpi historiansa pahinta katastrofia.
Ympäristölle vihamielinen politiikka
Tehomaatalouden luoman paineen rinnalla Amazoniaa on pyritty myös suojelemaan. Hetken aikaa suunta oli jo kohti parempaa, kun ympäristölainsäädäntöä vahvistettiin presidentti Luiz Inácio Lula da Silvan kaudella. Lulan johtaman työväenpuolueen muodostama hallitus teki määrätietoisesti töitä sademetsähakkuiden vähentämiseksi ja tunnusti alkuperäiskansojen sekä keräilijäväestön roolin.
Metsäkato kääntyikin jo laskuun, ja samalla hiilipäästöjä saatiin vähennettyä merkittävästi.
Brasilian nykyisen hallituksen suunta on kuitenkin toinen.
”Huolestuttavinta on kansallisen politiikan suoranainen vihamielisyys sekä ympäristökysymyksiä että sosiokulttuurista moninaisuutta kohtaan”, Chavda kommentoi.
Bolsonaron keskeinen tavoite on vaalikampanjasta lähtien ollut ympäristölainsäädännön sekä vähemmistöjen oikeuksien purkaminen. Bolsonaro onkin kaavaillut luonnonsuojelualueiden sekä keräilijä- ja alkuperäisväestön reservaattien avaamista maatalouden ja kaivosteollisuuden käyttöön.
Tähän mennessä Bolsonaro on jo leikannut ympäristöstä ja alkuperäiskansoista vastaavien viranomaisten määrärahat olemattomiin. Keräilijäväestön elinkeinoasioista vastannut ministeriö taas on sulautettu suurmaanomistajien etuja ajavaan maatalousministeriöön.
Brasilian vuoden 1988 perustuslaki turvaa alkuperäisväestölle oikeuden perinteisiin maa-alueisiinsa sekä kieleensä ja kulttuuriinsa – ainakin periaatteessa.
”Perustuslain maavaatimuksia on aina sovellettu puutteellisesti, mutta nyt perustuslain toteutuminen on kyseenalaisempaa kuin koskaan”, Chavda sanoo.
Eurooppa voi vaikuttaa Amazonian kohtaloon vain lopettamalla sademetsää tuhoavien yritysten tukemisen.
Jo nyt suurmaanomistajilla ja maatalousyrityksillä on hallussaan yli 60 prosenttia Brasilian pinta-alasta. Bolsonaro on kuitenkin syyttänyt alkuperäiskansoja maa-alueiden ”kahmimisesta” ja ilmoittanut pyrkimyksestään sulauttaa alkuperäiskansat valtaväestöön. Amazonian asukkaat pelkäävät, että pahimmillaan koko alue avataan suuryrityksille.
”Tällä hetkellä odotellaan pelonsekaisin tuntein, mitä tulee tapahtumaan – yritetäänkö esimerkiksi keräilijäväestön käyttöoikeuksia reservaattien luonnonvaroihin heikentää”, Chavda kertoo.
Monet kokevat, että Bolsonaron politiikan vastustamisesta on tullut koko Amazonian kohtalonkysymys. Selvää on ainakin se, että jos Bolsonaron ajamat poliittiset linjaukset toteutuvat, ottaa ympäristönsuojelu- ja ihmisoikeustyö takapakkia usean vuosikymmenen verran.
Jaettu uhka tuo yhteen
Amazonian asukkaiden elämä on jatkuvaa oman elämäntavan puolesta kamppailemista, nyt raadollisemmin kuin ehkä koskaan aikaisemmin, Chavda sanoo. Yhteisesti jaettu uhka on kuitenkin tuonut yhteen: keräilijäväestön järjestäytyminen on nyt tiiviimpää kuin vuosiin.
Yhteen tuleminen on ollut välttämätöntä, sillä samalla kun vapaakauppaa ja monikansallisten yritysten investointeja on pyritty edistämään poistamalla niiden toimintaa hidastavia rajoituksia, on kansalaisjärjestöjen olemassaolosta tehty entistä hankalampaa.
Chavdan mukaan toiminnan edellytyksiä on rajoitettu niin rankalla kädellä, että monissa yhteisöissä epätoivo valtaa alaa.
Chavda pitää Brasilian tilanteen saamaa globaalia huomiota kuitenkin kannustavana.
”Uutisoinnin ytimessä on ollut ajatus siitä, että asia koskettaa meitä kaikkia. Mielenosoituksia on järjestetty ympäri maailmaa – myös Suomessa.”
Pelkkä palojen sammuttaminen ei kuitenkaan riitä. Eurooppa voi vaikuttaa Amazonian kohtaloon vain lopettamalla sademetsää tuhoavien maatalousmallien tukemisen.
”Nykyisessä asetelmassa rikas pohjoinen ulkoistaa elämäntyylinsä ympäristövaikutukset etelään, tässä tapauksessa Amazonialle. Asetelma on kestämätön”, Chavda muistuttaa.