Brasilia ei ole ainoa maa, jossa metsät roihuavat. Samaan aikaan myös Siperiassa on kädet nostettu pystyyn metsäpalojen edessä, eikä siellä ole toivoakaan saada riittäviä sammutusresursseja kasaan. Sama tilanne on Indonesiassa, jossa paikalliset yrittävät epätoivoisella käsipelillä taltuttaa nopeasti etenevää tulta.
Metsäpalojen ei pitäisi olla ihme edelleen jatkuvan kuivan kesän vuoksi. Poikkeuksellisen kuumaksi tilanteen tekee kuitenkin se, että päättäjillä ei ole mitään kiirettä saada tulipaloja sammumaan. Äänestäjät kun ovat antaneet heille avoimen valtakirjan tehdä politiikkaa, joka ei ole lainkaan kestävää maapallon eikä sen asukkaiden kannalta.
Metsäpaloissa ei ole kyse vain metsien tuhoutumisesta. Ilmastonmuutoksen voimistamisen lisäksi tulipalot tekevät kokonaisia alueita asuinkelvottomiksi ja luovat myös paikallista ja alueellista turvattomuutta.
***
Brasilia on yksi niistä maista, jotka olivat keskeisessä roolissa, kun YK:ssa valmisteltiin kestävän kehityksen tavoitteita ja kirjoitettiin Agenda2030-filosofiaa. Rio de Janeiro isännöi vuonna 2012 ratkaisevaa kokousta, jossa päätettiin prosessista, jolla kaikki maailman valtiot sitoutuvat muutoksen aikaansaamiseen 17 kestävän kehityksen tavoitteen kautta. Sosiaalinen, ekologinen ja taloudellinen kestävä kehitys tuovat yhteen niin alkuperäiskansojen huomioimisen, biodiversiteetin, kaupan kuin turvallisuudenkin. Muun muassa nämä kaikki ovat nyt tapetilla, kun seuraamme kauhunsekaisin tuntein, mitä Amazonin sademetsissä tapahtuu.
Suomi toimii tällä hetkellä EU:n puheenjohtajamaana. Rooliin ei sisälly yhtä paljon valtaa kuin edellisellä puheenjohtajuuskaudella vuonna 2006, jolloin EU:n ulkosuhdehallintoa ei vielä ollut. Siitä huolimatta puheenjohtajamaalla on moraalinen ja poliittinen velvollisuus reagoida voimakkaasti tämänhetkiseen tilanteeseen. Monenkeskiset sopimukset, mukaan lukien EU-Mercosur-kauppasopimuksen jäihin laittaminen, ovat työkaluja, joita EU:n pitää tässä tilanteessa käyttää. Myös lihan, soijan, ja mineraalien boikotointia voi tehdä niin yksilö- kuin yritystasolla.
EU:n tulee olla tiukka monenkeskisissä pöydissä niin YK:ssa kuin parhaillaan käynnissä olevassa G7-maiden kokouksessa. Piittaamattomuus ilmastonmuutoksesta tai biodiversiteetin tuhoamisesta ovat kovan luokan ympäristörikoksia, joista pitäisi seurata myös asiaankuuluva rangaistus. Myös ihmisoikeusrikkomusten kriteerit ovat varmasti jo täyttyneet.
Kepin ohella EU voi käyttää porkkanaa esimerkiksi antamalla humanitaarista apua ja teknologista osaamistaan sammutustöihin. EU voi myös uudelleen kohdentaa kehitysyhteistyötä jälleenrakennukseen.
Oleellisin kysymys kuitenkin on, miten on mahdollista, että tällä hetkellä itsekkyys on merkittävin luonteenpiirre monella valtionpäämiehellä (ja nimenomaan miehellä) ja miten demokratia, hyvä hallinto, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat joutuneet romukoppaan niin monissa maissa.
***
Näitä viimeisimpinä mainittuja asioita painottavat myös Suomen nykyinen hallitusohjelma ja EU-instituutiot. Tulevan syksyn aikana onkin hyvä mahdollisuus siirtyä sanoista tekoihin esimerkiksi, kun EU:n kehitysyhteistyöministerit päättävät eriarvoistumista vähentävistä kannoista.
Lokakuun lopussa Fingo järjestää yhdessä Kestävän kehityksen toimikunnan kanssa Helsingissä kansainvälisen Beyond Growth -konferenssin. Tapahtumassa kansainvälinen asiantuntijajoukko muodostaa suosituksia talouskasvuun perustuvalle BKT:lle rinnakkaisista mittareista.
Seuraava kansainvälinen ilmastokokous pidetään sademetsien savun alla Chilessä. Nämä ovat pitkän tähtäimen kannalta tärkeitä työkaluja tehdä kestävämpää politiikkaa.
Metsien ollessa tulessa nopeita ratkaisuja tarvitaan kuitenkin vielä lähiviikkojen aikana. Päättäjien toimia odotellessa aktiiviset kansalaiset voivat vaikuttaa miettimällä, millaisia ostopäätöksiä tekevät ja miten äänestävät vaaleissa. Lisäksi on tärkeää käydä keskustelua myös eri mieltä olevien ihmisten kanssa ja oppia siitä, miten käytännön pienilläkin teoilla, hyvillä ja pahoilla, voi olla suuret vaikutukset.