Mediassa on jo riemuittu ministeri Lintilän tiedotustilaisuudessa julkistamasta kehitysyhteistyön 72 miljoonan euron lisämäärärahasta, joka talousarvioesityksessä on suunnattu suoraan kehitysyhteistyön bruttokansantulotason varmistamiseen.
Näillä luvuilla ollaan vielä kaukana 0,7% sitoumuksesta, mutta suunta on ehdottomasti oikea. Bruttokansantulon nousun takia prosentuaalinen korotus jää kuitenkin vaatimattomaksi: valtiovarainministeriön arvion mukaan 2020 Suomen bruttokansantulosta 0,42% ohjataan kehitysyhteistyöhön aiemman 0,41% sijaan.
Suomalaisten kehitysjärjestöjen toimintaan budjetissa luvataan lisärahaa reilut 10 miljoonaa euroa jo vuodelle 2020. Talousarvioesityksessä todetaan, että “Merkittävin osa määrärahoista kohdennetaan suomalaisten kumppanuusjärjestöjen kautta ohjelmatukena.”
Myös muiden suomalaisten kansalaisjärjestöjen hankkeita luvataan rahoittaa, lisäksi rahoitusta voidaan käyttää myös kehitysviestintään ja globaalikasvatukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että suurten, ohjelmatuen piirissä olevien järjestöjen rooli siis korostuu.
Tämä on huolestuttavaa kansalaisyhteiskunnan moninaisuuden näkökulmasta, sillä kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen määrä on tippunut radikaalisti.
Se tarkoittaa myös, että ruuhka-Suomen ulkopuolella mahdollisuudet osallistua järjestötoimintaan, saada tietoa kehitysyhteistyöstä ja kestävästä kehityksestä sekä edistää globaalisti oikeudenmukaisempaa maailmaa ovat vähentyneet merkittävästi.
Siksi tuen kohdistaminen pienempiin, usein vapaaehtoistoiminnan pohjalta toimiville järjestöille on elintärkeää.
* * *
Maan- ja aluekohtaiseen kehitysyhteistyöhön on luvassa myös kasvua. Tältä momentilta rahoitetaan myös paikallisen yhteistyön määrärahoja. Monet Suomen edustustot kehitysmaissa, esimerkiksi Etiopiassa, Keniassa, Sambiassa ja Palestiinalaisalueilla ovat tukeneet suoraan paikallisia kansalaisjärjestöjä niin sanotun paikallisen yhteistyön määrärahan (PYM) avulla.
Tämä suora tuki etelän järjestöille kärsi vakavia kolhuja rahoitusleikkausten seurauksena: määriä leikattiin merkittävästi ja osassa lähetystöjä tuki jäädytettiin.
Kun rahoitus nyt kasvaa, on nyt syytä kohdentaa aiempaa enemmän tukea myös niille toimijoille, jotka ovat olennainen ja itsenäinen osa demokraattista oikeusvaltiota: etelän kansalaisjärjestöille.
Suora rahoitus on tärkeää, koska se antaa paikallisille järjestöille enemmän valtaa suunnitella toimintaansa omaehtoisesti ja vahvistaa omaa kapasiteettiaan toimia aktiivisena osana kansalaisyhteiskuntaa.
Rahoituksen kasvu olisi hienosti linjassa myös hallitusohjelmassa julkilausutusta tavoitteesta kansalaisyhteiskunnan systemaattisesta vahvistamisesta Suomessa ja maailmalla.
* * *
Hallitusohjelmassa kehityspolitiikan painopisteet on lueteltu melko yksityiskohtaisesti yhdessä pitkässä rimpsussa. Aiemmin kehityspoliittiset painopisteet on linjattu vasta kehityspoliittisessa ohjelmassa, ja arvuuttelu jatkuukin mahdollisen kehityspoliittisen ohjelman päivittämisestä.
Tänään julkaisun talousarvioesityksen selvitysosa jaottelee kehityspolitiikan painopisteitä hallitusohjelmaa selvemmin.
Ilmastonmuutoksen torjuminen ja siihen sopeutuminen on niputettu yhteen luonnonvarojen kestävän käytön, energian, veden ja ruokaturvan kanssa. Laadukas koulutus taas kuuluu valtiovarainministeriön esityksessä osaksi toimivaa yhteiskuntaa. Verotuskyky ja veronkantokyky ovat kenties nousemassa entistä tärkeämmäksi osaksi Suomen kehitysyhteistyötä, verotus kun mainitaan kolme kertaa toimivan yhteiskunnan painopisteen alla.
Ilmastonmuutos oli hallitusohjelman ensimmäinen sana, ja talousarvioesityksessä ilmastokestävyyttä edistävän kehitysyhteistyön arvo nouseekin 165 miljoonasta (ennakoitu 2019) 201 miljoonaan (2020 tavoite).
Talousarvioesityksen mukaan Suomi lisää myös ilmastorahoitusta, mutta ilmastorahoituksen määrää ei eritellä millään tavoin. Positiivista järjestöjen kannalta on, että puolet ilmastorahoituksesta pyritään ohjaamaan kansainvälisten rahastojen ja kansalaisjärjestöjen kautta. Vuonna 2017 järjestöjen osuus ilmastorahoituksesta oli alle 1 prosentin luokkaa.
* * *
Hallitus lupasi ohjata lisää varoja humanitaariseen apuun hallitusohjelmassa, ja näin on kirjattu myös talousarvioesitykseen 2020, mutta humanitaarisen avun taso säilyy kuitenkin samana vuoteen 2019 verrattuna.
Maailmanlaajuisesti humanitaarisen avun rahoitus on ollut laskusuhdanteessa jo jonkin aikaa, huolimatta konfliktien ja katastrofien lisääntymisestä ja pitkittymisestä eri puolilla maailmaa.
Talousarvioesityksessä todetaan, että “[p]itkittyneiden kriisien hoitaminen edellyttää rauhanrakentamisen, humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön yhteensovittamista”.
Toivoa sopiikin, että kun humanitaarisen avun rahoitus ei vuonna 2020 nouse, Suomi varmistaa, että kansainvälisille kehitystoimijoille ja kansalaisjärjestöille kasvavat kehitysyhteistyövarat suunnataan humanitaarisen avun ja pitkäaikaisen kehitysyhteistyön ja rauhantyön välisen jatkumon parempaan toimeenpanoon.
Tämä edellyttää aktiivista vaikuttamista kansainvälisillä areenoilla ja asiantuntevaa valvontaa paikan päällä kehittyvissä maissa.
* * *
Kehitysyhteistyön tehokkuutta koskevassa osiossa velvoitetaan kehitysyhteistyövaroin tuettavat yritykset esimerkiksi edistämään Suomen kehityspolitiikan tavoitteita.
Nähtäväksi jää, mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Esimerkiksi kehityspoliittinen toimikunta on suosittanut ottamaan sukupuolinäkökulman johdonmukaisemmin huomioon myös yksityissektorin kehitysyhteistyössä.
Konkreettisesti tavoitetta voitaisiin edistää esimerkiksi kohdistamalla aiempaa enemmän tukea naisten omistamille yrityksille ja naisille suunnattuihin uusiin työpaikkoihin.
* * *
Kehitysviestinnän ja globaalikasvatuksen näkökulmasta talousarvio jatkaa tavanomaisella linjalla. Kansalaisjärjestöille suunnattuja kehitysyhteistyön määrärahoja “voidaan käyttää myös kansalaisjärjestöjen Suomessa tapahtuvaan kehitysviestintään ja globaalikasvatukseen”.
Toivotaan, että näin todella tapahtuu ja että lisämäärärahasta osa ohjataan kehitysviestintä- ja globaalikasvatustyöhön, jota edellisen hallituksen leikkaukset vähensivät 65 prosentilla.
Edellisellä hallituskaudella kertaalleen jo kadotetut Ihmisoikeusliiton ja rauhantyön määrärahat on siirretty opetus- ja kulttuuriministeriöstä oikeusministeriön alle. OKM:n määrärahat kansainväliseen yhteistyöhön pysyvät entisellä tasollaan, jonka perusteella voidaan ennakoida, ettei esimerkiksi ystävyysseurojen rahoitukseen ole tulossa isoja muutoksia.