Työtä ilmastonmuutoksen torjumiseksi, panostuksia etenkin tyttöjen toisen asteen koulutukseen ja perusinfrastruktuurin kehittämistä. Tämä on ulkoministeriön tilaaman, keskiviikkona esitellyn selvityksen tekijöiden yksinkertaistettu resepti siihen, miten Afrikka pääsee kääntämään vallitsevat kehityskulut haasteista mahdollisuuksiksi.
Tutkijoiden Petri Pellikka, Leena Vastapuu, Emma Hakala ja Mikael Mattlin tekemä selvitys pureutuu Afrikan nykytilanteeseen ja tulevaisuuteen kuuden keskeisen megatrendin – ilmastonmuutos, kaupungistuminen, väestönkasvu, muuttoliikkeet, teknologiakehitys ja demokratiakehitys – kautta.
Monet näistä limittyvät toisiinsa, mutta varsinaisiksi mega-megatrendeiksi nousevat Mattlinin mukaan ilmastonmuutos ja väestönkasvu, sillä ne vaikuttavat vahvasti kaikkiin muihinkin megatrendeihin.
Ilmastonmuutoksen kannalta Afrikan tilanne näyttää pahimmiltaan siltä, että lämpötila voisi nousta mantereen etelä- ja pohjoisosissa jopa neljällä asteelle vuoteen 2050 mennessä.
Tällä hetkellä maanosan suurin saastuttaja on liikenne, jonka aiheuttamat päästöt ovat kasvaneet nopeasti väestönkasvun myötä. Myös metsien raivaaminen maatalouskäyttöön kiihdyttää lämpenemistä.
”Puuston väheneminen heikentää vesivaroja ja luonnon monimuotoisuutta. Kun sademäärät pienenevät, ruokaturva vaarantuu. Rankkasateet ja tulvat puolestaan edesauttavat malarian ja muiden tautien leviämistä”, Afrikan tilanteeseen ilmastonmuutoksen näkökulmasta perehtynyt Petri Pellikka kuvaili.
Vaikka fossiilisten polttoaineiden käyttö Afrikassa on kasvanut, etuna on se, että mantereella ei ole vielä sitouduttu täysin korkeapäästöisiin energiantuotantomenetelmiin. Aurinko- ja tuulivoiman mahdollisuudet ovat suuret.
Ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä tarvitaan sekä tiedeyhteistyötä afrikkalaisten kanssa että kansainvälistä tukea.
”Suomella on korkeatasoista osaamista ja voisimme olla aktiivisia ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvillä aloilla”, Pellikka sanoi.
Väestönkasvun hillitseminen vaatii rahaa
Tutkijat muistuttivat, että monelta osin Afrikasta puhuminen yhtenä alueena on harhaanjohtavaa, sillä mantereen sisällä on huomattavia eroja. Tämä näkyy esimerkiksi väestönkasvua tarkasteltaessa. Etelä- ja Pohjois-Afrikassa naisten lapsiluku jää jo alle kolmen, ja myös Itä-Afrikassa perhekoot ovat viime vuosina alkaneet pienentyä.
”Sen sijaan Saharan eteläpuolella väestön odotetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Johtama maa on Niger, jossa nainen saa elämänsä aikana keskimäärin 7,2 lasta”, väestönkasvun megatrendistä kirjoittanut Leena Vastapuu kertoi.
Vaikka hedelmällisyys laskisi nopeasti, Afrikan väestönkasvu ei tule pysähtymään heti: eliniänodote pitenee merkittävästi myös Afrikassa ja lasten ja nuorten määrä on suuri. Juuri varttuvalla väestönosalla on isoin merkitys siinä, kuinka nopeaa väestönkasvu tulee olemaan.
”Tyttöjen ja naisten lukio- ja ammattikoulutuksella on suurin yksittäisvaikutus syntyvyyden laskemiseen Saharan eteläpuolisessa Afrikassa”, Pellikka sanoi.
Hänen mukaansa väestönkasvun hillitsemiseksi tulee tehdä kaikki mahdollinen, eikä kasvu hidastu ilman, että siihen ohjataan suoraa rahoitusta koulutuksen ja ehkäisyvälineiden saatavuuden kautta.
”Kasvava nuorison määrä on myös mahdollisuus. Valtioilta tarvitaan systemaattisia politiikkalinjauksia, jotka luovat koulutusta ja työpaikkoja. Näin väestönkasvun hyöty saadaan käyttöön.”
Laillisia reittejä siirtolaisille
Paitsi väkiluku, myös kaupungeissa asuvan väestön määrä kasvaa Afrikassa nopeammin kuin missään muualla maailmassa. Kun tällä hetkellä 38 prosenttia Saharan eteläpuolisen Afrikan asukkaista asuu kaupungeissa, vuonna 2050 luvun arvioidaan olevan 59 prosenttia. Kasvu ei keskity niinkään suurkaupunkeihin vaan pieniin ja keskisuuriin kaupunkeihin.
”Kaupungistumisessa on sekä riskejä että mahdollisuuksia. Riskit liittyvät siihen, että työpaikat kaupungeissa ovat usein epävirallisiaeivätkä tarjoa turvattua elinkeinoa. Nuoret eivät siis löydä niitä mahdollisuuksia, joita tulevat kaupungeista etsimään, joten yhä suurempi osa väestöstä päätyy slummeihin ja köyhyys ja eriarvoisuus kasvavat”, selvityksen kaupungistumista käsittelevän osuuden kirjoittanut Emma Hakala sanoi.
Toisaalta kaupungistuminen voi luoda kestävämpää talouskasvua, jos nuorille pystytään tarjoamaan koulutusta ja uusi teknologia saada hyödynnettyä kaupunkien kehittämisessä.
Selvityksen mukaan Afrikassa asuinpaikkaa vaihdetaan pääosin samoista syistä kuin kaikkialla maailmassa eli työn, opiskelun tai perhesyiden vuoksi. 80 prosenttia afrikkalaisten muutoista tapahtuu maanosan sisällä – ei suinkaan Eurooppaan.
”Afrikan muuttoliikkeeseen liittyy valtavasti väärinkäsityksiä, mikä johtuu sekä populistisesta puheesta että siitä, että aiheesta on vähän vertailukelpoista dataa. Odotettavissa on valtavia massamuuttoja, mutta niistä suurin osa tapahtuu maanosan sisällä”, Vastapuu sanoi.
Vastapuun suositus on, että ajattelisimme muuttoliikettä ihmiselämän luonnollisena osana. Näin siirtolaisuuden positiivisia puolia voidaan vahvistaa ja sen negatiivisiin vaikutuksiin etsiä koordinoituja ratkaisuja.
”Laillisten muuttoreittien luominen on tehokkain tapa vähentää ihmiskauppaa, salakuljetusta ja muuta rikollista toimintaa.”
EU voisi tukea Afrikan demokratisoitumista
Vastuu siitä, miltä Afrikka lähivuosina ja -vuosikymmeninä näyttää, on ensisijaisesti Afrikan maiden hallituksilla. Tämän vuoksi onkin harmillista, että 1990-luvulla nähty demokratisoitumisaalto on pysähtynyt, ja edelleen vain 18 prosenttia Afrikan maista luokitellaan poliittisesti vapaiksi.
”Länsi-Afrikkaa ja muutamia poikkeusmaita lukuun ottamatta poliittisissa oikeuksissa ja kansalaisvapauden tilassa on tapahtunut jonkinasteista heikentymistä”, Mikael Mattlin sanoi.
Vaikka esimerkiksi poliittiset puolueet ja vaalit ovat nykyisellään aiempaa institutionalisoituneempia ja naiset ovat saaneet jalansijaa politiikassa, hidastaa muun muassa syvälle juurtunut korruptio positiivista kehitystä.
”Afrikassa tarvittaisiin sekä pidäkkeiden rakentamista vallan väärinkäytöksiä vastaan, kuten vapaampaa tiedonvälitystä, että luottamusta siihen, että johtajan oma poliittinen asema kestää, vaikka hän uskaltaisi luopua vallasta kun on sen aika.”
Mattlinin mukaan EU:lla voisi olla nykyistä vahvempi rooli myös Afrikan demokratisoitumisen tukemisessa.
Myös etenkin Afrikan kohtaamien ilmastonmuutoksen tuottamien haittojen torjumisessa tarvitaan laajaa kansainvälistä yhteistyötä. Ulkoministeriön mukaan tilausselvityksen tarkoituksena onkin paitsi tarkentaa kuvaa Afrikasta ja myös pohtia, mitä Suomi voisi tehdä tukeakseen Afrikan myönteistä kehitystä.
”Afrikan tulevaisuus näyttää kirkkaalta, jos työskentelemme yhdessä sitä kohti”, Mattlin korosti selvityksen yhteenvedon päätteeksi.