Suomi aloitti puolivuotisen kautensa EU-puheenjohtajana heinäkuun ensimmäisenä päivänä.
”Ohjelmassa todetaan hienosti, että kestävyyden pitäisi olla yhteisenä nimittäjänä kaikelle EU:n politiikalle. Tämä toivottavasti näkyy painotuksena myös Suomen kaudella hyväksyttävässä komission työohjelmassa seuraaville viidelle vuodelle”, kestävän kehityksen asiantuntija Jussi Kanner sanoo.
Eurostatin vuosittaisten Sustainable Development Goals –raporttien mukaan EU:lla on ollut haasteita tiettyjen kestävän kehityksen tavoitteiden, kuten eriarvoisuuden vähenemisen, kestävän kulutuksen ja tuotannon, kanssa. Järjestöt toivovat, että EU ryhtyy konkreettisiin toimiin eriarvoistumisen vähentämiseksi sekä Euroopassa että globaalisti.
”Toivomme, että Suomen puheenjohtajuuskaudella alkaa työ EU:n kestävän kehityksen strategian laatimiseksi. Järjestöt ovat toivoneet sitä pitkään ja myös Suomi on ollut aloitteellinen asian suhteen”, Kanner jatkaa.
Suomen ohjelma on osittain myös ristiriitainen. Ohjelmassa painotetaan EU:n kilpailukyvyn merkitystä, ja Suomi haluaa EU:sta maailman parhaan ja kilpailukykyisimmän monella saralla. Samaan aikaan puheenjohtajaohjelmassa halutaan kuitenkin esimerkiksi rakentaa tasa-arvoista kumppanuutta Afrikan kanssa. Tasa-arvoinen kumppanuus ja reilu kilpailu ovat mahdollisia vain siten, että alueiden väliseen eriarvoisuuteen puututaan johdonmukaisesti.
Kehityspolitiikan tärkein tavoite tulee olla köyhyyden vähentäminen
Yksi Fingon pääviesteistä Suomelle EU:n puheenjohtajana on, että EU:n tulevan ulkosuhderahoituksen tulee tukea köyhyyden vähentämistä ja kestävää kehitystä kehittyvissä maissa. Kehitysyhteistyön tavoitteena ei saa olla pelkästään omien intressien edistäminen muuttoliikkeen, turvallisuuden ja ulkopolitiikan saralla. Ikävä kyllä ohjelmassa kehitysrahoituksen ainoana painopisteenä mainitaan kaupan ja investointien edistäminen.
”Puheenjohtajakauden ohjelman kehitysyhteistyöpainotuksista välittyy ensisijaisesti Euroopan kilpailukyvyn ja sisäisen turvallisuuden edistäminen eikä köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen globaalisti, mikä on melkoinen pettymys”, Fingon kehityspolitiikan asiantuntija Niina Tenhio sanoo.
Suomella olisi puheenjohtajakaudella ollut hyvä paikka palauttaa kehitysyhteistyön fokus köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseen sekä kestävään kehitykseen, mutta nyt vahvistetaan väärää trendiä.
Helsingissä järjestetään heinäkuun puolivälissä epävirallinen neuvoston kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun työryhmien kokous, missä Suomi aikoo nostaa keskusteluun ainakin vammaisten oikeudet, seksuaali- ja lisääntymisterveysasiat, ilmastokriisiin varautumisen, sekä rauhan, humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön kolmoisjatkumon. Suomi on useisiin edellisiin puheenjohtajiin verrattuna merkittävä kansainvälinen kehitys- ja humanitaarisen avun rahoittajamaa ja voi siten profiloitua arvojohtajana uskottavasti.
Ohjelmassa läpileikkaavana kehitystavoitteena on mainittu tasa-arvon valtavirtaistaminen sekä tyttöjen ja naisten oikeuksien edistäminen. Tasa-arvon edistäminen ei kuitenkaan saa jäädä puheen tasolle vaan konkreettisia tavoitteita ja keinoja pitää vielä tarkentaa.
Suomen tulee puheenjohtajuuskaudellaan vahvistaa EU:n olemassa olevia mekanismeja tasa-arvon edistämiseksi. EU:n tasa-arvosuositukset EU:n ja jäsenmaiden ulkosuhdehallinnossa, Gender Action Plan II (GAP II), tulee päätökseen vuonna 2020. Suomen tulee vuosittaisissa päätelmissä huomioida seuraavan vaiheen käynnistäminen siten, ettei nykyisen GAP II:n tavoite taso laske. Tasa-arvon edistäminen on huomioitava myös EU:n monivuotisessa rahoituskehyksessä.
Ilmastokeskusteluun otettava mukaan ihmisoikeudet
Suomi ajaa puheenjohtajakaudellaan EU:n roolia globaalina johtajana ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Hallitusohjelmassa sovittiin, että Suomi järjestää puheenjohtajakauden aikana ilmastohuippukokouksen. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että ilmastohuippukokousta ei järjestetä Suomen kauden aikana, vaikka ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii kiireisiä toimia.
Ilmastonmuutos vaikuttaa eniten maailman köyhimpiin. Puheenjohtajakauden ohjelman Eurooppa-keskeisyys ja hiilineutraaliuden valjastaminen talouskasvun moottoriksi jättävät ihmisoikeudet sivurooliin ilmastokeskustelussa. Ohjelman ilmastoluvussa ei mainita globaalia vastuuta, kansainvälistä ilmastorahoitusta tai Euroopan kulutuksen ilmastovaikutuksia Euroopan ulkopuolella.
Tulevat sukupolvet ja globaali etelä esille talouskysymyksissä
Ohjelmassa todetaan, että Suomen ja EU:n tulisi edistää hyvinvointitaloutta – uutta kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka auttaa ymmärtämään sitä, kuinka ihmisten hyvinvointi lisää myös tuottavuutta, luo talouskasvua ja vähentää julkisia kuluja pitkällä tähtäimellä. Tavoite on erinomainen, mutta sen tulisi näkyä nykyistä vahvemmin kilpailukyvystä ja turvallisuudesta puhuttaessa.
”Hyvinvointitalouden tavoitteiden tulee koskettaa myös tulevia sukupolvia sekä globaalin etelän kansalaisia. Tämä tarkoittaa vahvaa, kokonaisvaltaista, johdonmukaista ympäristö- ja kehityspolitiikkaa ja konkreettisesti esimerkiksi yritysvastuun sääntelyä. Nyt nämä teemat vaikuttavat jäävän vähälle huomiolle”, kestävän talouden asiantuntija Senja Väätäinen-Chimpuku toteaa.
EU:n pidettävä kiinni arvopohjastaan
Suomen johdolla Euroopan Unionin on haettava nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa ennen kaikkea sisäistä yhtenäisyyttä ja kansainvälistä arvojohtajuutta rauhan, vakauden ja demokratian edistäjänä maailmanlaajuisesti, myös osana kehityspolitiikkaa.
Kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta on tärkeää, että puheenjohtajakauden ohjelmassa ihmisarvo, vapaus, tasa-arvo ja vähemmistöjen oikeudet toistuvat usein ja ne esitetään EU:n lähtökohtana.
Suomen pitää EU-puheenjohtajana pyrkiä siihen, että EU-rahoitus kytkettäisiin oikeusvaltion periaatteiden noudattamiseen sekä Euroopan unionin jäsenmaissa että EU:n ulkopuolella esimerkiksi kehitysavun kohdemaissa. Tämä johtaisi myös kansalaisyhteiskunnan tilan kohentumiseen. Mikäli samalla panostettaisiin varainkäytön valvontaan, kyseessä olisi merkittävä saavutus kestävämmän EU:n ja maailman eteen.
,
Fingon kuusi toivetta Suomen EU-puheenjohtajuuskaudelle
EU:n tulee ryhtyä konkreettisiin toimiin eriarvoistumisen vähentämiseksi niin EU:ssa kuin globaalistikin.
EU:n kehitysrahoituksen tavoitteena tulee olla köyhyyden vähentäminen.
Ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa tulee ottaa huomioon globaali vastuu, kansainvälinen ilmastorahoitus ja Euroopan kulutuksen ilmastovaikutukset Euroopan ulkopuolella.
Hyvinvointitalouden tavoitteissa huomioitava tulevat sukupolvet sekä globaalin etelän kansalaiset.
Tasa-arvon ja tyttöjen ja naisten aseman parantamiseksi on luotava konkreettiset suunnitelmat ja mittarit.
EU-rahoitus kytkettävä oikeusvaltion periaatteiden noudattamiseen sekä Euroopan unionin jäsenmaissa että EU:n ulkopuolella esimerkiksi kehitysavun kohdemaissa.