Hienosäätö ei riitä, sillä aika käy vähiin. Tämä viesti kuuluu yhä vahvemmin eri puolilta maailmaa. Ilmastonmuutoksen hidastaminen ja sen vaikutuksiin vastaaminen on alkanut nousta vaalien ykkösaiheeksi ja yhteiskuntien keskeiseksi poliittiseksi raamiksi.
Uutta pontta keskusteluun ihmiskunnan tulevaisuudesta ovat tuoneet hallitustenvälisten ilmastonmuutos- ja luontopaneelien tuoreet raportit. Niiden tulokset ovat karut ja viesti vakava, mutta IPCC ja IPBES antavat myös toivoa. Ihmiskunnan on mahdollista säilyttää maapallo elinkelpoisena tuleville sukupolville, mutta se edellyttää rakenteellisia muutoksia ja ratkaisuja moniin vaikeisiin kysymyksiin erittäin nopealla aikataululla.
Miten ihmisten perustarpeet turvataan ja kuinka edistetään hyvinvointia käyttämättä planeettamme luonnonvaroja kestämättömästi? Miten saamme suojeltua etenkin lajit, joita tarvitsemme ruoantuotantoon, pölytykseen, puhtaisiin vesistöihin ja vakaaseen ilmastoon? Miten pystymme kääntämään eriarvoisuuden kasvun sen kaventamiseksi?
Huomio on siirrettävä muutoksen taustalla vaikuttaviin kulutukseen, kauppaan ja talousjärjestelmiin, ja näin onneksi jo tehdäänkin. Ekologisesti kestäviä ja sosiaalisesti oikeudenmukaisia toimintatapoja etsitään ja kokeillaan eri puolilla maalimaa monin keinoin.
Green New Deal ajaa kokonaisvaltaista muutosta
Yhdysvalloissa hiljan lanseerattu Green New Deal (GND) on herättänyt kasvavaa kiinnostusta myös muualla maailmassa, ja Suomessakin aiheesta on järjestetty vaali- ja muita keskusteluja.
Green New Deal on ohjelma, jonka tavoitteena on kymmenessä vuodessa toteuttaa Yhdysvalloissa kokonaisvaltainen yhteiskunnallinen muutos ympäristökriisin välttämiseksi siten, että samalla korjataan vallitsevaa sosiaalista eriarvoisuutta.
Yhdysvalloissa on ohjelman kannattajien mukaan menossa ilmastonmuutoksen ja eriarvoisuuden muodostama eksistentiaalinen kaksoiskriisi, joka on ratkaistava yhdellä kertaa. Kansakunta on saatava toimimaan, jotta ilmastonmuutos saadaan kuriin ja saavutetaan oikeudenmukainen, kukoistava, tuottelias ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Talouden on alettava toteuttaa uutta vihreää ohjelmaa, jossa esitetään muun muassa älykkään sähköverkon ja energiatehokkuuden tukemaa, täysin uusiutuvaan energiaan perustuvaa taloutta sekä luvataan miljoonia uusia työpaikkoja ja taloudellista turvaa kaikille amerikkalaisille.
Green New Dealin esikuvana toimiva New Deal loi 1930-luvulla pitkittyneen laman keskellä kipeästi kaivattuja työpaikkoja ja joukon poliittisia keinoja, jotka purkivat alueellista ja ihmisryhmien välistä epätasa-arvoa. Uusi vihreä versio huomioi erityisesti etniset vähemmistöt ja naiset, jotka usein jätettiin New Dealin luomien mahdollisuuksien ulkopuolelle.
Toisen maailmansodan aikainen teollisuuden massamobilisaatio on GND:n toinen historiallinen kiinnekohta. Valtiovallalla oli merkittävä rooli sotateollisuuden toimeenpanossa, rahoituksessa ja eri toimijoiden yhteen saattamisessa. Liittovaltio asetti tavoitteet ja hinnan, yksityiset yritykset vastasivat tuotannosta. Yritykset menettivät itsenäistä päätäntävaltaansa, mutta rakensivat edellytyksiä tuleviin innovaatioihin ja saivat lopulta hyvät taloudelliset korvauksetkin.
Käsitteena Green New Deal ei ole uusi. Taloustoimittaja Thomas L. Friedman käytti termiä jo tammikuussa 2007 New York Timesin kolumnissaan energiajärjestelmän muutoksesta. Nyt käsillä olevan GND-ohjelman promoottorina on nuori kongressiedustaja Alexandria Ocasio-Cortezin (AOC), joka yhdessä ilmastoaktivistien Sunrise Movementin kanssa alkoi loppuvuodesta vaatia Yhdysvalloille Green New Dealia. Hän ja pitkän linjan poliitikko Ed Markey tekivät Yhdysvaltojen kongressille esityksen: ”Recognizing the duty of the Federal Government to create a Green New Deal”.
GND on saanut laajan kannatuksen kansalaisilta ja instituutioilta. Siitä käydään kiihkeää keskustelua, mutta yksityiskohdat ja tarkat suunnitelmat puuttuvat vielä, kertoi Kalevi Sorsa -säätiön tilaisuudessa toukokuussa 2019 puhunut Zach Exley, Bernie Sandersin vuoden 2016 vaalikampanjan organisoija ja Justice Democratsin perustaja.
Green New Deal ei sinänsä tuo esiin yllättäviä uusia asioita, mutta Paavo Järvensivun, Tero Toivasen ja Tere Vadénin mukaan se ”kurottaa hämmästyttävän pitkälle suhteessa viime vuosikymmenten rajattuun mahdollisuuksien avaruuteen, jota ovat kutistaneet erilaiset taloudellisina ja poliittisina realiteetteina pidetyt totunnaisuudet, erityisesti Euroopassa, jossa reagoitiin vuoden 2008 kriisiin talouskuripolitiikalla.”
Green New Dealia tarvitaan myös globaalisti
Hämmentävää GND:ssä on kuitenkin aloitteen vahva kansallinen ote – huolimatta siitä, että ilmastonmuutos on globaali ilmiö. GND:n kansainvälinen ulottuvuus mainitaan vain teknologisen yhteistyön osalta ja tavoitteena on tehdä Yhdysvalloista rakenteellisen muutoksen ykkönen maailmassa. Globaalia oikeudenmukaisuutta ja vastuuta ohjelmassa ei mainita, vaikka toki ohjelmalla on myös globaaleja vaikutuksia, jos Yhdysvallat pystyy toteuttamaan GND-ohjelman esittämät toimenpiteet.
Globaalia näkökulmaa GND-keskusteluun tuo esimerkiksi Bostonin yliopiston Global Development Policy Centerin ja UNCTADin julkaisu “A New Multilateralism and Geneva Principles for a Global Green New Deal”. Myös Yanis Varoufakis ja David Adler peräänkuuluttavat kansainvälisen Green New Dealin tarpeellisuutta huhtikuussa 2019 julkaistussa The Guardianin artikkelissa. Lisäksi eurooppalaisen GND-kampanjan tuoreesta kymmenen pilarin ohjelmasta yhdeksäs käsittelee globaalia vastuuta vahvalla otteella.
Poikkieurooppalainen European Spring -puolue on sekin tehnyt oman GND-ohjelmansa ja Briteissäkin on todettu, että he tarvitsevat vastaavan ohjelman. Toisaalta jotkut ovat muistuttaneet, että Briteissä perustettiin GND-ryhmä jo 2007. Se ei kuitenkaan tuolloin kantanut kovin pitkälle. Monissa kirjoituksissa ja puheissa painotetaankin, että kansainvälinen yhteisö on menettänyt kymmenen vuotta ja että uusia vuosikymmeniä ei enää seuraavan jälkeen ole tarjolla. Hienosäädöllä ei päästä pitkälle, joten tarvitaan rohkeutta tehdä radikaaleja rakenteellisia muutoksia.
Ekologinen jälleenrakennus vaatii yhteistä visiota
Monitieteinen BIOS-tutkimusyksikkö on esittänyt yhteiskuntien tarvitsevan ekologista jälleenrakennusta, jolla on tekijöidensä mukaan huomattavat yhtäläisyydet GND-ohjelmaan. Suomalaisen yhteiskunnan infrastruktuurin ja talouden käytäntöjen uudistaminen tapahtuisi siten, että ilmastopäästöjä vähennetään globaalien ilmastotavoitteiden määrittämässä tahdissa ja samalla huolehditaan tasa-arvoisista mahdollisuuksista toteuttaa hyvää elämää.
Historiallisena taustana on toisen maailmansodan jälkeinen suomalaisen yhteiskunnan jälleenrakennus. Tuolloin luotiin sosiaaliset ja poliittiset edellytykset hyvinvointiyhteiskunnalle ja raunioitunut infrastruktuuri ja teollisuus rakennettiin entistä ehommaksi. Kun sodan jälkeinen infrastruktuuri ja talous kytkettiin fossiilisiin polttoaineisiin, ekologinen jälleenrakennus puolestaan irtautuu niistä kaikilla sektoreilla.
Jälleenrakennus edellyttää kokonaisvaltaista yhteistä visiota ja talouden ohjaamista yhteiseen toivottuun suuntaan. Se ei ole helppoa. Jo pelkästään metsäteollisuudessa ilmastotavoitteet asettavat merkittäviä haasteita, ja kun mukaan yhdistetään esimerkiksi metalli- ja rakennusteollisuudessa vaadittavat päästötoimet, on yhtälö yhä mutkikkaampi. Näiden sektorien karkeakin tarkastelu osoittaa talouden ohjaamisen tärkeyden parin seuraavan vuosikymmenen aikana. Paavo Järvensivu ja Tero Toivanen kirjoittavat myös, että jos päästötoimet ja yhteiskuntien uudistaminen lykkääntyvät vaikka vain muutamalla vuodella, on päästövähennysten oltava lähitulevaisuudessa entistä rajumpia.
BIOS-yksikön tutkijat tunnistavat Green New Dealissa myös merkittäviä aukkoja. Sen tulisi esimerkiksi erotella selkeämmin fossiilisten polttoaineiden määrittämä ja niiden jälkeinen maailma tuotannollisesti ja kokemuksellisesti. Lisäksi sellainen GND on materiaalisesta näkökulmasta kyseenalainen, sillä se tarjoaa massiivisesti laajentuvaa vihreää teollista tuotantoa ja korkeaa palkkatasoa jokaiselle. Yhteiskunnan kokonaisvaltaisessa uudistamisessa mielekkäitä töitä voi kyllä riittää kaikille, mutta niiden ei tarvitse tuottaa jatkuvasti kasvavaa ostovoimaa. Työn mielekkyys voi tulla myös siitä, että ne ”luovat osallisuuden kokemuksen sukupolven mittaisesta urakasta, jolla rakennetaan toivorikasta tulevaisuutta pelon ja ahdistuksen sijasta”.
Toteuttaakseen lupauksensa tasapuolisista mahdollisuuksista hyvään elämään ekologisen jälleenrakennuksen tai Green New Dealin täytyy taata myös vähävaraisille perustarpeiden tyydyttämiseen riittävä ostovoima. Se tarkoittaa, että nykyään ylikuluttavien rikkaiden kulutus vähenee.
Eco-swaraj ja buen vivir kumpuavat kansanliikkeistä
Radikaaliin rakenteelliseen muutokseen tarvitaan Green New Dealin ja ekologisen jälleenrakennuksen kaltaisia laajoja yhteiskunnallisia ohjelmia, mutta osa globaalia rakenteellista muutosta on myös lukuisat pienemmät aloitteet, jotka muuttavat paikallisia ja osin myös kansallisia todellisuuksia ekologisesti kestäviksi ja sosiaalisesti oikeudenmukaisiksi.
Heinäkuussa 2019 julkaistava kirja ”Pluriverse: A Post-Development Dictionary” esittelee reilut sata esimerkkiä rakenteellista muutosta edistävistä vaihtoehdoista vallitsevalle dominoivalle globalisoidulle kehitykselle, jota ilmentävät muun muassa kapitalismi, valtion dominanssi ja maskuliiniset arvot. Siemenpuu-säätiö on julkaissut joitakin kirjan tekstejä suomeksi sivustollaan muutosvaihtoehdot.
Yksi kirjan toimittajista on Ashish Kothari, joka vieraili helmikuussa 2019 Suomessa yhtenä Development Days -konferenssin pääpuhujana. Kothari on yksi intialaisen ympäristöjärjestö Kalpavrikshin perustajista ja radikaalin ekologisen demokratian (RED) arkkitehdeistä. Radikaali ekologinen demokratia on maapallon rajallisuutta sekä muiden lajien oikeuksia kunnioittava lähestymistapa, joka pyrkii edistämään sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Aloite tunnetaan Intiassa myös nimellä eco-swaraj.
Eco-swaraj sisältää viisi toisiinsa lomittuvaa osa-aluetta: ekologinen viisaus ja kestävyys, sosiaalinen hyvinvointi ja oikeudenmukaisuus, suora tai radikaali poliittinen demokratia, taloudellinen demokratia sekä kulttuurinen ja tiedollinen moninaisuus. Eso-swaraj on jatkuvasti kehittyvä maailmankatsomus. Demokraattisen ruohonjuuritason kehitysprosessinsa kautta se tarjoaa vaihtoehdon ylhäältä alas suuntautuville ideologioille ja formuloinneille.
Valtioiden tai yritysten sijaan swaraj asettaa hallinnon ja talouden keskiöön kollektiivit ja yhteisöt. Swaraj pohjaa eri puolilla Intiaa käytössä oleviin tosielämän käytännön aloitteisiin muun muassa viljelyssä, kalastuksessa, energiantuotannossa ja sosiaalisessa oikeudenmukaisuudessa.
Buen vivir (hyvä elämä) tai Vivir bien (elää hyvin) puolestaan ovat espanjankielisiä käsitteitä. Buen vivir yhdistelee latinalaisamerikkalaisia maailmankatsomuksia, jotka kyseenalaistavat radikaalilla tavalla kehityksen ja modernismin olennaisimpia osatekijöitä. Siihen kuuluvia ajattelutapoja yhdistävät etenkin niiden irrottautuminen modernismiin liittyvästä edistysuskosta, laajennettujen yhteisöjen tunnustaminen sekä kaikkien olioiden itseisarvoa painottava eettinen käsitys.
Buen vivir ilmaisee syvällistä maailmankatsomusta ja muutosta suhtautumisessa tietoon sekä tunnesidoksiin ja henkisyyteen osana elämää. Se on olevaisen perimmäistä olemusta tutkaileva avaus tavoille ymmärtää maailma ihmisten ja muiden olioiden välisinä suhteina, ja poikkeaa siten perustavanlaatuisesti yhteiskunnan ja luonnon kahtiajakoon perustuvasta modernista ajattelusta.
Buen viviriin liittyviä ideoita on kirjattu 1950-luvulta lähtien, mutta sen nykyisiä merkityksiä muotoiltiin 1990-luvulla etenkin Perussa, Boliviassa ja Ecuadorissa. Monet kansanliikkeet ovat tukeneet buen vivir -ajattelua, mikä on johtanut poliittisiin muutoksiin Boliviassa ja Ecuadorissa ja sen tunnustamiseen maiden perustuslaeissa.
Buen vivir sisältää erilaisia, kuhunkin yhteiskunnalliseen, historialliseen ja ekologiseen yhteyteen liittyviä muunnelmia. Ne ovat syntyneet keksimällä ja yhdistelemällä käsitteitä alkuperäiskansojen perinteistä modernismin kriittisiin arviointeihin. ’Läntistä’ myötävaikutusta on kehitysajattelun radikaali kritiikki, johon kuuluvat muun muassa valta- ja tietorakenteissa ilmenevän koloniaalisuuden tunnistaminen, feministinen kritiikki patriarkaalisuutta kohtaan sekä syväekologinen ajattelu ja muut ympäristölähtöiset näkemykset.