Fingon asiantuntijat perkasivat uuden hallitusohjelman, ja antavat sille arvosanan hyvä. Ohjelmassa sitoudutaan kestävän kehityksen budjetoinnin jatkamiseen sekä aikataulutetun tiekartan laatimiseen kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Rinteen hallitus jatkaa siis kiitettävästi siitä, mihin Sipilän hallitus jäi, ja vie toimeenpanoa entistä pidemmälle.
Sen sijaan Fingon toivomaa mainintaa selonteon päivittämisestä, siirtymisestä kohti kokonaisvaltaista globaalin vastuun politiikkaa sekä kansallisten kestävän kehityksen indikaattorien hyödyntämisestä, ei mainita suoraan hallitusohjelmassa. Globaalin vastuun edistäminen näkyy kuitenkin tietyissä yksittäisissä politiikoissa kuten yritysvastuulaissa ja ilmaston huomioimisessa laajasti.
Agenda 2030 ja kestävän kehityksen periaatteet ohjaavat jatkossa selkeästi muun muassa Suomen kehitys-, kauppa-, ja Afrikka-politiikkaa. Kestävä kehitys huomioidaan niin verotuksessa, julkisissa hankinnoissa kuin läpileikkaavana teemana eri koulutusasteilla.
Lisäksi Rinteen hallitus edistää kestävää ruokajärjestelmää muun muassa valmistelemalla ilmastokestävän ruokajärjestelmän toimintasuunnitelmaa poikkihallinnollisella yhteistyöllä vuoteen 2030 mennessä.
Tarkempi määrittely siitä, mitä kestävän kehityksen periaatteet ja Agenda 2030:n seuraaminen esimerkiksi kauppapolitiikassa käytännössä tarkoittaa tarkentunee vasta myöhemmin. Tämä edellyttää kansalaisjärjestöiltä aktiivista vuoropuhelua hallituksen kanssa kestävän kehityksen sisällön määrittelyksi eri politiikka-aloilla.
Ihmisoikeudet korostuvat kehityspolitiikassa
Kehitysyhteistyö on osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ja on erittäin hienoa, että hallitusohjelmassa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka kokonaisuudessaan on ihmisoikeusperustaista. Lisäksi painotetaan, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeisenä tavoitteena on sukupuolten tasa-arvon systemaattinen edistäminen.
Nähtäväksi jää, kuinka kunnianhimoisesti Suomi edistää naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia esimerkiksi ylläpitäessään hyviä suhteita Kiinan, Venäjän ja Yhdysvaltojen kanssa.
Hallitusohjelmassa on useita kansalaisyhteiskuntamyönteisiä kirjauksia, kuten kehityspolitiikan alla lupaus vahvistaa systemaattisesti kansalaisyhteiskunnan tilaa ja toimintaedellytyksiä Suomessa ja maailmalla. On hyvä, että tähän on luvassa myös lisärahoitusta, koska 60% maailman väestöstä elää alueella, missä kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia on rajoitettu.
Kehityspolitiikan osalta hallitusohjelmaan on kirjattu kehitysyhteistyön pitkäjänteisyys ja painopistealueet, mikä jo ohjaa valtion varoista rahoitettavan kehitysyhteistyön sisältöä edellistä hallitusta huomattavasti tarkemmin.
Kehitysyhteistyön maantieteelliseksi painopisteeksi on määritelty Afrikka, mikä on ristiriidassa nykyisten kehitysyhteistyön maksatusten kanssa. Viime vuonna suurin yksittäinen kehitysyhteistyörahoituksen kohdemaa oli Afganistan.
Nykyisten painopistealueiden lisäksi merkittävin uusi alue on laadukas koulutus. Kansalaisjärjestöjen keskuudessa herättää keskustelua myös metsityksen mainitseminen osana kestävää luonnonvarojen käyttöä. Tämä painopistekirjaus rajaa kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötä, koska hallitusohjelman liitteissä mainittu noin 80 miljoonan euron lisärahoitus kohdennetaan näille painopistealueille.
Rauhanrakentamisen, humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön välisen jatkumon vahvistaminen rahoituksen joustavuutta ja monivuotisuutta lisäämällä on erittäin tervetullut muutos aiempaan. Tämä vastaa muuttuneeseen globaaliin tilanteeseen, missä konfliktit ovat monimuotoistuneet ja pitkittyneet ja usein sijaitsevat alueilla, mihin ilmastonmuutoksen negatiiviset vaikutukset osuvat raskaimmin.
Hallitusohjelman suurin pettymys on, että kehitysrahoitusta ei pyritä nostamaan kunnianhimoisemmin kohti kansainvälisiä tavoitteita 0,7% bruttokansantulosta kehitysyhteistyöhön ja 0,2% bruttokansantulosta kehitysrahoituksena kaikkein köyhimmille maille. Kirjaukset riittävät parhaimmillaankin vain noin 0,45% tasoon 2023 mennessä.
Kestävän hyvinvoinnin mittarit
Kuten hallitusohjelma toteaa, talouspolitiikan päämääränä on hyvinvoinnin lisääminen. Hallitus sitoutuu kiinnittämään erityistä huomiota päätösten vaikutuksiin pitkällä aikavälillä.
Päätöksenteon valmistelun tukena luvataan hyödyntää perinteisten taloudellisten mittareiden rinnalla sellaisia, jotka kuvaavat taloudellista, ekologista ja sosiaalista hyvinvointia. Mittareiden hyödyntäminen onkin olennaista, jotta hallitusohjelman lupaus kestävästä kehityksestä toteutuu tehokkaasti ja avoimesti.
Hallituksen nimeämistä tavoitteista taloudellisen ja muun eriarvoisuuden vähentäminen sekä päästöttömän Suomen luominen ja luonnonvarojen käytön vähentäminen ovat ensisijaisia myös tulevien sukupolvien hyvinvoinnin varmistamisessa.
Näihin tavoitteisiin liittyvät konkreettiset tavoitetasot ja mittarit tulee nimetä ja hyödyntää niiden tarjoamaa tietoa päätöksenteon syklin eri vaiheissa. Trendien seuranta ei riitä, vaan myös poliittisten prioriteettien tunnistamisessa, toimintastrategioiden valinnassa, resurssien jaossa sekä päätöksenteon kehittämisessä mittareiden rooli on olennainen.
On myös huomioitava, että Suomen toiminnalla on enenevässä määrin vaikutuksia rajojemme ulkopuolella. Näistä sosiaalisista ja ekologisista vaikutuksista tulee myös tuottaa tietoa päätöksenteon ohjaamiseksi. Kestävän hyvinvoinnin mittariston luominen ja käytön systematisointi vaatii resursseja.
Yritysvastuulaista luvassa selvitys
Hallitusohjelmakirjauksessa luvataan laatia selvitys, jonka tavoitteena on yritysvastuulain säätäminen. Lisäksi yritysvastuuta koskevaa sitovaa sääntelyä edistetään EU:ssa, sekä YK:n ja OECD:n puitteissa.
On hienoa, että hallitus ottaa ihmisoikeudet myös yritystoiminnassa vakavasti. Vapaaehtoisuuteen perustuva huolellisuus ihmisoikeuksien edistämisessä on todettu riittämättömäksi.
Jotta yritysvastuun yhteinen pelikenttä todella toteutuu, on olennaista, että hallituksen selvitys tehdään pian ja laajalla koalitiolla. Yritysvastuulain tulee perustua YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskeville ohjaaville periaatteille ja keskittyä ihmisoikeusloukkausten ennaltaehkäisyyn.
Ihmisoikeusloukkauksien uhrien oikeussuojaa tulee vahvistaa. Lainsäädännön on syytä kattaa mahdollisimman laajasti erilaiset yritykset ja sen tulee asettaa yrityksille konkreettisia velvoitteita huolellisuusvelvoitteen noudattamisesta sekä sisältää riittävät toimeenpano keinot.
Ilmastokriisin keskellä toivonpilkahdus
Hallitusohjelmassa Suomi sitoutuu hiilineutraaliuuteen vuonna 2035 kansallisin toimin. Tämä on viisi vuotta myöhemmin kuin mikä olisi tarpeen, mutta osoittaa silti kansainvälistä edelläkävijyyttä. Järjestöjen tavoite on, että Suomi vähentää päästöjään vähintään 65 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, jotta se voi tehdä oman osansa ilmaston kuumenemisen pysäyttämiseksi 1,5 asteeseen.
On myönteistä, että Suomi sitoutuu kasvattamaan hiilinieluja. Keinovalikoima jää kuitenkin yleisluonteiseksi tilanteessa, jossa Suomen nettonielu romahti 30 prosentilla vuosien 2017 ja 2018 välillä ja suunnitteilla on useita metsien hakkuita kiihdyttäviä hankkeita. Nyt tarvittaisiin rohkeita kansallisia toimia, joilla näyttää esimerkkiä muulle maailmalle uskottavasta ilmastopolitiikasta sekä päästöjen että nielujen suhteen.
Suomessa on ympäristölle haitallisia tukia 3,5 miljardin edestä. Hallitus lupaa vähentää yritystukia 100 miljoonalla ja toteuttaa energiaveroudistuksen, jonka osana teollisuuden energiaveropalautuksista luovutaan samalla kun sähkövero asetetaan EU-minimiin. Uudistus on kaukana käänteentekevästä muutoksesta, jossa tuista luovutaan fossiilivapaan yhteiskunnan rakentamiseksi. Suomalaisista puolet on valmiita luopumaan ilmastolle haitallisista tuista tulevalla hallituskaudella.
Tarve kantaa globaalia vastuuta ja lisätä kansainvälistä ilmastorahoitusta on huomioitu hallitusohjelmassa, ja erityisen tervetullutta on sopeutumisrahoituksen ja kansalaisjärjestöjen roolin korostuminen. Vielä tässä vaiheessa ei kuitenkaan määritetä ilmastorahoituksen tavoitetasoa.
On ongelmallista, että ilmastorahoitus ei ole lisäistä suhteessa kehitysyhteistyövaroihin, sillä nyt köyhyyden vähentäminen ja ilmastokriisin pysäyttäminen kilpailevat samasta rahoituksesta. Suomella on velvollisuus ja se on kansainvälisesti sitoutunut tekemään kumpaakin riittävässä määrin.
On positiivista, että hallitus on luvannut edistää ilmastonmuutoksen hillintää ja sopeutumista kaikessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Myönteistä on myös, että Suomi vahvistaa sitoutumisensa ohjata puolet kansainvälisestä ilmastorahoituksesta sopeutumistoimiin köyhissä maissa. Kuitenkin finanssisijoitusten rooli säilynee, mikä voi tehdä ilmastotoimien kohdentamisen maailman köyhimpien auttamiseen vaikeaksi.
Globaalin kansalaiskasvatuksen edellytykset vahvistuvat
Globaalin kansalaiskasvatuksen ja kestävän kehityksen kasvatuksen näkökulmassa hallitusohjelmassa on useita myönteisiä kirjauksia. Ohjelma edistää aihetta ja lupailee myös resursseja järjestöille työn toteuttamiseen.
Hallitusohjelma painottaa otsikkoa myöten osaamista ja osallisuutta. Tältä pohjalta on hyvät mahdollisuudet edistää kestävän kehityksen osaamisen ja globaalien kansalaistaitojen huomioonottamista esimerkiksi kehityspolitiikassa, koulutuksessa, nuorisotoiminnassa ja jatkuvassa oppimisessa.
Hallitusohjelmassa mainitaan erikseen ilmasto-, ympäristö-, kestävän kehityksen-, ihmisoikeus-, ja demokratiakasvatus, rasismin ja syrjinnän vastainen työ sekä globaalikasvatus.
Osallisuutta ja aktiivista kansalaisuutta halutaan tukea, samoin järjestöjen ja koulujen tiivistä yhteistyötä. Juuri siksi onkin erittäin hienoa, että erillisessä liitedokumentissa vastataan suoraan Fingon esityksiin: “Kestävän kehityksen osaamisen varmistamiseksi laaditaan valmiiksi opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaa koskeva Agenda 2030-linjaus. Mahdollistetaan monimuotoisen kansalaisyhteiskunnan työ kehityskysymysten ja globaalikasvatuksen parissa myös Suomessa turvaamalla rahoitus.”