Tällä hetkellä maailman väestöstä noin 1,8 miljardia ihmistä elää hauraissa ympäristöissä. Hauraat alueet ovat OECD:n määritelmän mukaan alttiina monenlaisille talouteen, ympäristöön, politiikkaan, turvallisuuteen ja yhteiskuntaan liittyville riskeille. Samaan aikaan alueen valtio, järjestelmä tai yhteisö ei pysty vastaamaan noihin riskeihin riittävän hyvin, mikä voi johtaa väkivaltaan, instituutioiden hajoamiseen ja humanitaarisiin kriiseihin.
Järjestöjen tekemä kehitysyhteistyö on haurailla alueilla erityisen tärkeää, koska monien muiden kehitystoimijoiden on vaikeaa työskennellä niillä. Järjestöjen vahvuus on tunnustettu esimerkiksi ulkoministeriön Kehitysevaluoinnin vuosiraportissa 2017.
”Kansalaisjärjestöjen työ on tuottanut tuloksia erityisesti ruohonjuuritasolla. Apu on ollut hyvin kohdennettua ja korvaamatonta, sillä esimerkiksi monet syrjäiset ja hauraat toiminta-alueet ovat olleet muiden kehitysyhteistyömuotojen ulottumattomissa”, raportissa todetaan.
Kysyimme kolmelta Fingon jäsenjärjestöltä, miten ne onnistuvat viemään avun perille hauraissa ympäristöissä.
Suomi-Somalia Seura tuo terveyspalveluita Somalian Jubamaahan
Somalia on Fragile States Indexin mukaan maailman toiseksi haurain valtio. Maa ajautui sisällissotien kierteeseen 1990-luvulla, kun sen keskushallinto kaatui. Vaikka vuonna 2012 maahan saatiin uusi hallitus ja parlamentti, epävakaus ja väkivaltaisuudet jatkuvat edelleen.
Valtion hajoamisen jälkeen paikalliset kansalaisjärjestöt nousivat Somaliassa tärkeiksi palveluntarjoajiksi. Ne ovat kehittäneet esimerkiksi maan koulutusta ja terveyspalveluita ja osallistuneet aktiivisesti rauhanrakentamiseen, Elina Huttunen kirjoittaa Outi Hakkaraisen toimittamassa kirjassa Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa.
Myös suomalaiset järjestöt ovat osallistuneet kehitysyhteistyöhön Somaliassa. Suomi-Somalia Seura vetää Etelä-Somalian Jubamaassa Daryeel-mobiiliklinikkahanketta, joka tuo terveyspalveluita alueille, joilla niitä ei juuri ole tarjolla.
”Meillä on paikallinen yhteistyökumppani, joka kiertää eri kylissä neljänä päivänä viikossa ja tarjoaa konsultaatioita, ilmaisia lääkkeitä niitä tarvitseville ja mahdollisuutta mennä sairaalaan, jos siihen on tarve”, kertoo hankekoordinaattori Riikka Aartola.
Mobiiliklinikan lisäksi Suomi-Somalia Seura on mukana Ramaad-yhteishankkeessa, joka edistää ympäristönsuojelua eri puolilla Somaliaa.
Suurin haaste alueella on Somalian huono turvallisuustilanne. Terroristijärjestö Al-Shabaabilla on vahva läsnäolo hankkeen toiminta-alueella, eikä siellä toimi kuin muutama kehitysjärjestö.
Turvallisuustilanne vaatii Suomi-Somalia Seuralta jatkuvaa huolellisuutta. Paikan päällä tilanne voi muuttua nopeasti.
”Meillä on aina kylissä paikallisia yhteyshenkilöitä, joten ennen kuin sinne lähetetään henkilökuntaa varmistamme heiltä, mikä tilanne on ja pystyykö kyliin menemään. Työntekijöiden turvallisuus on kaikista tärkein asia, eikä sitä voi riskeerata missään olosuhteissa”, Aartola selittää.
Turvattomuus hankaloittaa myös hankkeen arviointia.
”Emme ole esimerkiksi päässeet turvallisuustilanteen vuoksi käymään joka vuosi hankepaikkakunnalla, vaan kumppani on pitänyt tavata muualla Somaliassa.”
Miten Suomi-Somalia Seura pystyy toimimaan näin haastavissa olosuhteissa?
”Meillä on osaava paikallinen yhteistyökumppani, jolla on hyvä aluetuntemus. Meillä myös on hankkeissa monta somalitaustaista asiantuntijaa. Heillä on terveydenhuollon osaamista ja kokemusta sekä hyviä yhteistyökontakteja paikallishallintoon, mikä auttaa paljon.”
Myös järjestön työntekijöiden kielitaidosta ja kulttuurin tuntemuksesta on hyötyä, Aartola sanoo.
”Siteiden solmiminen on varmasti monella tapaa helpompaa, kun on ymmärrystä ja osaamista.”
Kirkon Ulkomaanapu reagoi nopeasti katastrofitilanteissa
Kirkon Ulkomaanavun Education in Emergencies -toiminta tukee koulutusta katastrofitilanteissa, kuten konflikteissa ja luonnonkatastrofeissa. Järjestö astuu apuun esimerkiksi silloin, kun koulutoiminta on keskeytynyt maanjäristyksen takia tai koulutilat ovat vaurioituneet konfliktissa.
Käytännössä Kirkon Ulkomaanavun työ tukee koulutuksen käynnistämistä ja ylläpitoa. Esimerkiksi Nepalissa järjestö rakensi 334 koulua ja 178 väliaikaista luokkatilaa maanjäristyksistä kärsineille alueille vuosina 2015–2017.
”Luonnonkatastrofeissa pystytetään väliaikaisia kouluja, ja konfliktitilanteissa kunnostetaan vaurioituneita koulutiloja. Usein koulutilat ovat saattaneet olla taistelevien osapuolten käytössä”, kertoo Kirkon Ulkomaanavun vanhempi asiantuntija Minna Peltola.
Nepalissa Kirkon Ulkomaanapu antoi myös psykososiaalista tukea oppilaille yhteistyössä paikallisen, siihen erikoistuneen järjestön kanssa. Lisäksi 1 750 opettajaa sai täydennyskoulutusta lastensuojelusta, oppijakeskeisistä opetusmenetelmistä ja siitä, miten katastrofiriskejä voidaan vähentää kouluissa.
Peltola kertoo, että katastrofitilanteissa erityisesti tiedon kerääminen on hankalaa. Joskus tietoa ei saa tai se muuttuu päivittäin. Tieto voi olla täysin erilaista riippuen siitä, mikä taho sen kerää: ministeriö antaa yhdenlaista dataa, organisaatiot toisenlaista.
”Kaikki suunnittelu on todella haasteellista, koska ei oikeastaan tiedä, minkä varaan se rakennetaan. Pitää olla koko ajan valmis muuttamaan suunnitelmia”, Peltola sanoo.
Myös turvallisuushaasteet ovat arkipäivää järjestön toiminnassa.
“Olin itse Nepalissa maanjäristyksen jälkeen. Kun lähdin maasta, jälkijäristyksiä oli ollut jo 360.”
Maanjäristykset vaikeuttivat järjestön toimintaa aiheuttamalla esimerkiksi maanvyöryjä, jotka sulkivat tiet ja jättivät järjestön työntekijät mottiin. Sellaisissa tilanteissa ei auta kuin odottaa, että esimerkiksi armeija tulee raivaamaan tiet, Peltola kertoo.
Haastavissa tilanteissa Kirkon Ulkomaanavun vahvuuksia ovat pitkä kokemus ja hyvät verkostot. Esimerkiksi tarvekartoitukset tehdään katastrofialueella usein yhteistyössä monien eri järjestöjen kanssa.
“Katastrofin alkuvaiheessa auttaa aina huomattavasti, että me alalla toimivat järjestöt tunnemme toisemme ja olemme tottuneet tekemään töitä toistemme kanssa”, Peltola selittää.
Myös Kirkon Ulkomaanavun koosta on hyötyä katastrofitilanteissa. Järjestö on suomalaisittain iso mutta maailman mittakaavassa pieni. Moniin kansainvälisiin järjestöihin ja ministeriöihin verrattuna se on huomattavan ketterä ja nopea reagoimaan.
“Suomalaisena järjestönä meillä ei ole tarvetta neuvotella ja tehdä päätöksiä kansainvälisesti eri tasoilla. Voimme tehdä päätökset Helsingissä ja kyseisen maan maatoimistossa, ja saamme rahat liikkumaan suhteellisen nopeasti”, Peltola kertoo.
,
,
Pelastakaa Lapset vie elintärkeää apua Sudaniin viranomaisten häirinnästä huolimatta
Sudan kärsi pitkään sisällissodasta, ja konfliktit jatkuvat edelleen Darfurissa, Etelä-Kordofanissa, Abyeissa ja Sinisen Niilin alueella. Maan humanitaarinen tilanne on hälyttävä: vuonna 2018 yli viisi miljoonaa ihmistä tarvitsi humanitaarista apua. Yli kolme miljoonaa on joutunut pakenemaan kodeistaan konfliktien vuoksi. Vuosina 2013–2017 maahan saapui lähes 500 000 pakolaista Etelä-Sudanista, missä on käynnissä Afrikan suurin pakolaiskriisi.
Pelastakaa Lapset on yksi harvoista kansainvälisistä järjestöistä Sudanissa. Sen toiminnalla tuetaan erityisesti pakolaisia sekä heitä vastaanottavia yhteisöjä. Tuki keskittyy ruokaturvaan, terveyteen ja toimeentulon vahvistamiseen. Vuonna 2017 Pelastakaa Lapset tarjosi elintärkeitä terveyteen, ravintoon, vedensaantiin, sanitaatioon ja hygieniaan liittyviä palveluja yli 100 000 ihmiselle.
Sudanin edellinen hallitus hankaloitti usein humanitaarisen avun toimittamista ja esti järjestöjä pääsemästä apua tarvitsevien ihmisten luo. Myös Pelastakaa Lapset joutui kamppailemaan tämän ongelman kanssa. Monesti hankkeiden alku myöhästyi, koska hallitus viivytteli tarvittavien lupien myöntämisessä, Pelastakaa Lapset -järjestön Sudanin maavastaava Sofia Maia Silva kertoi Fingolle maaliskuussa. Presidentti Omar al-Bashir ja hänen hallituksensa on sen jälkeen syrjäytetty.
Silva kertoo, että al-Bashirin hallinto suhtautui varauksella kaikkeen ulkoiseen vaikutukseen Sudanissa.
”He olivat erittäin varovaisia siinä, keitä päästivät maahan ja mitä ihmisten annettiin tehdä konfliktialueilla.”
Viranomaiset voivat muuttaa suhtautumistaan luvan antamisen jälkeenkin. Vuonna 2017 Pelastakaa Lapset oli aloittamassa uutta käteissiirtohanketta, mutta hankkeen ensimmäisenä päivänä viranomaiset yllättäen sulkivat järjestön toimiston ja takavarikoivat sen koko omaisuuden ja dokumentit.
”Meillä kesti kuukausia saada tavaramme ja dokumenttimme takaisin ja avata toimisto uudelleen”, Silva kertoo.
Suurten haasteiden edessä järjestön vahvuus on kokenut Sudanin maatiimi, joka koostuu pääosin sudanilaisista työntekijöistä.
“He tuntevat kontekstin hyvin ja ovat hyvin verkostoituneita. Se helpottaa paljon pääsyä eri alueille ja hankkeiden toteuttamista”, Silva selittää.
Suurin osa muista kehitystoimijoista Sudanissa on YK:n järjestöjä. Niihin verrattuna Pelastakaa Lapset pystyy toimimaan erityisen hyvin lähellä paikallisia kansalaisjärjestöjä ja yhteisöjä.
”Toisin kuin YK-järjestöt, jotka toimivat enemmän pakolaisleireillä, strategisella tasolla ja hallituksen kanssa, me pystymme toimittamaan palveluita yhteisöille. Tämä on ehdottomasti tarpeen Sudanissa, kun ottaa huomioon, kuinka vähän järjestöjä siellä työskentelee.”