Vaikka noin 15 % maailman ihmisistä on vammaisia, ovat monet vammaiset ihmiset syrjäytettyjä eikä heidän seksuaalioikeuksiaan tunnusteta. Väestöliiton työ Afganistanissa, Nepalissa ja Tadzhikistanissa lisää vammaisten ihmisten tietoa heille kuuluvista oikeuksista ja antaa työkaluja näiden oikeuksien vaatimiseen. Esimerkiksi Tadzhikistanissa vammaisten naisten ryhmät ovat koulutuksien jälkeen vaatineet paikallisviranomaisia tekemään terveyspalveluja esteettömiksi.
Vammaiset ihmiset jäävät myös hyvin helposti virallisen seksuaalikasvatuksen ulkopuolelle, eivätkä saa kaikkea heille kuuluvaa, elintärkeää tietoa. Vammaisten ihmisten seksuaalisuus on tabu lukuisissa maissa, myös Nepalissa. Vammaisten ihmisten on haastavaa päästä esimerkiksi seksuaaliterveyspalveluiden pariin, koska terveydenhuollon tilat eivät ole saavutettavia. Koronapandemia on pahentanut tilannetta merkittävästi. Henkilökunnalla voi myös olla ennakko-oletuksia vammaisten ihmisten seksuaalisuudesta, jolloin heidän ei koeta tarvitsevan palveluita. Vammaisilla ihmisillä ei myöskään ole tietoa heille kuuluvista palveluista.
Nepalissa Väestöliiton paikallinen kumppani, Family Planning Association of Nepal, on kouluttanut eri tavoin vammaisia ihmisiä seksuaalioikeuksien vertaiskouluttajiksi. He ovat saaneet tietoa seksuaalisuudesta sekä työkaluja seksuaalikasvatukseen ja levittävät nyt tietoa omissa verkostoissaan.
Väestöliiton hankkeessa mukana ollut vertaiskasvattajaksi koulutettu nuori, Sanjiya Shrestha kertoo:
”Olen itse näkövammainen ja vammainen henkilö ja tiedän mitä vaikutuksia seksuaalisuuteen liittyvällä tabulla voi olla. Nepalissa seksuaalisuus on edelleen valtava tabu ja tämä koskee erityisesti vammaisten ihmisten seksuaalisuutta. Tabun takia seksuaalikasvatusta ei ole tai se on puutteellista. Ilman tietoa nuoret ja etenkin vammaiset ihmiset yleensä eivät osaa huolehtia omasta seksuaaliterveydestään tai he eivät kykene suojelemaan kehollista itsemääräämisoikeuttaan. Väestöliiton projektissa tähän ongelmaan puututaan kouluttamalla kaltaisiani vertaiskouluttajia. Eli olen itse nuori, joka kertoo toisille nuorille seksuaaliterveyteen liittyvistä asioista. Meille annettiin kolmen päivän perehdytys vammaisten henkilöiden opettamiseen. Olen sen jälkeen opettanut ystäviäni ja muita nuoria seksuaaliterveydestä. Haluan jatkuvasti oppia lisää ja opettaa asioita yhä useammalle vammaiselle nuorelle. Olen oppinut erittäin paljon seksuaaliterveydestä. Tunnen koko ajan itseni yhä luottavaisemmaksi, avoimemmaksi ja vastuullisemmaksi tiedon jakajaksi.
Vertaistoiminnasta tuli todella tarpeellista koronapandemian aikana. Pandemian aikana erityisesti vammaisten ihmisten on ollut erittäin vaikea saada edes perusterveydenhuoltoa. Tartuimme heti toimeen. Toimitimme vammaisille ihmisille kuukautissiteitä, ehkäisyvälineitä ja erilaisia hygienia- ja terveystarvikkeita. Aloimme järjestää useita virtuaalisia tietoisuustilaisuuksia koronasta, joissa opetimme tapoja ehkäistä tartuntaa.
Samalla opetimme kuukautisterveydestä, raskauteen ja synnytykseen liittyvistä asioista ja opetimme vastasyntyneiden hoitoa. Jokaisessa istunnossa kiinnitettiin huomioita tilaisuuden esteettömyyteen, joten osanottajien mukaan järjestimme viittomakielen käännöksen, kuvailutulkkauksen tai muita tarvittavia toimenpiteitä.
Tämän lisäksi neuvontaa annettiin myös henkilökohtaisesti. Samoin sosiaalista mediaa käytettiin myös tavoittamaan ja levittämään tietoisuutta mahdollisimman monelle henkilölle. Vaikka tilanne oli haastava, onnistuimme todella hyvin antamaan oikeaa tietoa seksuaaliterveydestä vammaisille ihmisille ja tarjoamaan edes jotain seksuaaliterveyspalveluita jopa heidän koteihinsa. Kun onnistuimme palveluiden toimittamisessa, näimme onnen heidän kasvoillaan.Se oli todella hieno kokemus minulle ja kaikille meille vertaiskouluttajille.”