Eurooppalainen Suomi, Eurooppanuoret ja Fingo järjestivät perjantaina 3. toukuuta ”Ensimmäinen kiltti suurvalta?” -eurovaalitentin Oulussa. Suurvaltateeman mukaisesti tentin teemat olivat isoja: ilmasto, kehitysyhteistyö, rauha ja talous. EU:sta globaalina toimijana olivat keskustelemassa Mikkel Näkkäläjärvi (sd.), Hanna Halmeenpää (vihr.), Janne Parkkila (vas.), Eija-Riitta Korhola (kok.), Nils Torvalds (r.), Mirja Vehkaperä (kesk.) ja Matti Heikkinen (kd.).
Kaikki ehdokkaat olivat yhtä mieltä siitä, että EU:n potentiaalinen suurvalta-asema riippuu siitä, mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Esiin nousi muun muassa näkemyksiä EU:sta taloudellisena ja kauppapoliittisena suurvaltana, EU:n kehitysyhteistyön roolista kansainvälisessä kehityksessä sekä EU:n rooli rauhan, demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta puhujana ja koulutuksen sunnannäyttäjänä.
”Sanoisin kuitenkin myös, että kuvittelemme olevamme sellaisessa suurvalta-asemassa, jossa muut maat seuraisivat meitä, mutta näin se ei ikävä kyllä ole”, Korhola pohti.
Vasemmistoliiton Parkkila muistutti, että EU on edelläkävijä ja suunnannäyttäjä monissa erilaisissa asioissa perinteisen demokratian ja ihmisoikeuksien lisäksi. Päästökauppa ja ihmisten yksityisyydensuoja ovat viime aikaisia esimerkkejä EU:n kansainvälisestä edelläkävijyydestä.
”Toivoisin, että tulevaisuudessa EU tunnettaisiin myös tutkimuksen ja esimerkiksi kestävän teknologian suurvaltana”, Parkkila totesi.
EU:n ilmastopolitiikka sai kiitosta, mutta tiukempiakin tavoitteita toivottiin
Ilmasto linkittyi tentin jokaiseen teemaan tavalla tai toisella. EU nähtiin monessa hyvässä asiassa mallioppilaana ja suunnannäyttäjänä. Halmeenpää nosti esiin, että ikävä kyllä EU ylsi kolmen kärkeen myös vähemmän mairittelevalla listalla: ilmastopäästöjen osalta EU on sijalla kolme, heti Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen.
Torvalds muistutti, että päästötavoitteista puhuttaessa eri mailla vaikuttaa myös historiallinen päästötaakka.
”Tämä tulee ottaa huomioon myös kolmansia maita koskevien päästötavoitteiden asettamisessa”, Torvalds sanoo.
Kokoomuksen Korhola ja vihreiden Halmeenpää olivat erimielisiä ilmastopolitiikan keinoista. Halmeenpää korosti, että ilmastonmuutoksen hidastamiseksi kaikki mahdolliset keinot tulee ottaa käyttöön ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Korhola taas nosti esiin huolensa siitä, että EU asettaa sellaisia sääntöjä, jotka ovat keskenään ristiriitaisia ja siksi vaikeita toteuttaa. Korhola myös totesi, ettei hän ole innoissaan siitä, että EU:n pitäisi yksin olla kiristämässä ilmastotavoitteita.
”Tärkein ilmastotavoite pitäisi kuitenkin olla kulutuksen vähentäminen”, Halmeenpää sanoi.
Ehdokkaiden keskuudessa kannatusta herätti myös hiilen sidonnasta saatavat korvaukset, joita voitaisiin ohjata esimerkiksi kestävään maa- ja metsätalouteen.
Investoinnit ja lainat eivät saa olla pois perinteisestä kehitysavusta
Hallitusneuvottelija Antti Rinne nosti erikseen Afrikan esille muille puolueille esittämissään hallitusneuvoittelukysymyksissä. Tulisiko Afrikan olla yksi Suomen pääpainopisteistä myös EU-puheenjohtajuuskaudella? Paneelin jokaisen ehdokkaan käsi nousee pystyyn, osan hieman reippaammin kuin toisten.
”EU-maiden tulisi sitoutua kehitysavun nostamiseen 0,7 prosenttiin BKT:sta ja myös EU:n kehitysyhteistyömäärärahoja tulisi nostaa”, Kristillisdemokraattien Heikkinen totesi.
Euroopan parlamentin kehitysvaliokunnan varapuheenjohtajana toiminut Vehkaperä muistutti, että kehitysyhteistyöllä on kolme päätavoitetta: köyhyyden poistaminen ja demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen. Vaikka yritysyhteistyötä ja investointeja kehittyviin maihin lisättäisiin, se ei saa tapahtua perinteisen kehitysyhteistyön kustannuksella.
”Näiden kolmen teeman tulisi olla kaiken kehitysavun lähtökohtana”, Vehkaperä totesi.
Näkkäläjärvi muistuttaa, ettei Afrikasta pitäisi puhua yhtenä yhtenäisenä alueena ja monissa maissa Afrikassa on myös nähty hienoja onnistumistarinoita. Kumppanuus ja kansalaisyhteiskunnan tukeminen olivat kaikkien ehdokkaiden mielestä avaimia kehitysyhteistyön onnistumiseen. Vehkaperä toteaa, ettei hän ole nähnyt yhdenkään kehitysyhteistyöhankkeen onnistuvan ilman paikallisen yhteisön tai kansalaisyhteiskunnan osallistumista.
”Mutta valkoinen mies ei voi mennä Afrikkaan ja sanoa, että laitetaanpas tämä kansalaisyhteiskunta nyt toimimaan. Meidän täytyy suhtautua kehitysyhteistyöhön aidosti kumppanuutena”, Torvalds muistutti.
Näkkäläjärvi totesi, että meidän tulisi tuen lisäksi miettiä myös sitä, kuinka helppoa esimerkiksi afrikkalaiselle maatalousyrittäjälle on päästä mukaan Euroopan markkinoille. Kehityspolitiikka on siis sidoksissa myös kansainväliseen talouspolitiikkaan ja kauppasopimuksiin.
Vasemmistoliiton Parkkila suhtautui kriittisesti siihen, että kehityspolitiikalla pyrittäisiin vähentämään muuttoliikettä.
”Kehityspolitiikan tavoite on tukea inhimillisyyttä, ei estää ihmisten pääsyä Eurooppaan”, Parkkila sanoi.
”EU-vaaleissa on loppupeleissä kyse siitä, pystymmekö olemaan kokoamme suurempia, yhtenäisiä ja satsaamaan oikeisiin asioihin Euroopan unionissa”, Korhola summasi.
,
VaadiFaktat -vaalikampanja
Vaadi Faktat -vaalikampanjassa kierretään 21 paikkakuntaa ja järjestetään yhteensä yli 30 tapahtumaa.
Noin 100 koulutetun vapaaehtoisen ja asiantuntijan faktantarkkailijajoukko seuraa mediaa, poliitikkoja ja somea kevään vaaleissa.
Fingo on mukana järjestämässä myös VaadiFaktat-kampanjan ”Mihin menet Eurooppa?” -vaalipaneelia Maailma Kylässä -festivaalilla 25.5. Lisätietoja Facebook-tapahtumasta.