YK:n ilmastohuippukokous (COP26) järjestetään tänä vuonna Skotlannin Glasgow’ssa 31.10.-12.11. Pinnalla ovat erityisesti kansainvälisen ilmastorahoitukseen liittyvät kysymykset – siis se, lunastavatko rikkaat maat lupauksensa rahoittaa merkityksellisiä ilmastotoimia kehittyvissä maissa. Fingo seurasi kokouksen ensimmäistä viikkoa etänä, ja toisella viikolla Fingon asiantuntijat ovat kokouksessa paikan päällä.
COP26: ilmastorahoituksen vaa’ankieli
Vuoden 2009 ilmastokokouksessa rikkaat maat sopivat maksavansa kehittyville maille 100 miljardia dollaria vuoteen 2020 mennessä. Rahoituksen tulisi mahdollistaa sellaisia välttämättömiä toimia, joilla ilmastonmuutosta hillitään ja joilla siihen yritetään sopeutua. Tavoitetta ei kuitenkaan saavutettu. Tämä nakertaa luottamusta Pariisin sopimukseen ja siten vaarantaa Glasgow’n ilmastoneuvotteluiden onnistumismahdollisuudet. Monen köyhän, kehittyvän maan ilmastolupaukset ovat riippuvaisia rahoituksesta. Ilman sitä tarvittavat toimet eivät toteudu.
Koronapandemian takia vuoden 2020 ilmastokokousta ei järjestetty. Siksi odotukset teollisuusmaiden uskottavista korjausliikkeistä luottamuksen palauttamiseksi ja rahoitusvajeen paikkaamiseksi ovat kasautuneet.
“On selvää, että nykyiset maiden päästövähennystoimet ovat hälyttävän riittämättömiä pitääkseen maapallon lämpenemisen kriittisenä pidetyn kahden asteen alapuolella. Tämä tarkoittaa, että olemme nyt varmuudella matkalla kohti dramaattisesti erilaista tulevaisuutta”, kommentoi Fingon ilmasto-asiantuntija Emilia Runeberg.
Kokosimme kolme keskeistä asiaa kokouksen ensimmäiseltä viikolta:
1. Vähiten kehittyneet maat ilmaisivat hätähuutonsa teollistuneille maille
Osana maailman johtajien kokousta tapasi myös ilmastonmuutokselle erityisen haavoittuvien maiden muodostama koalitio (Climate Vulnerable Forum). Koalition korkean tason edustajien puheissa toistui vaatimus ilmastorahoituksesta. Ilman sitä riittävien ja tarvittavien ilmastotoimien toteuttaminen köyhissä maissa on käytännössä mahdotonta, koalitio linjasi.
Erityisesti rahoitusta peräänkuulutettiin ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Monessa vähiten kehittyneessä maassa ilmastopäästöt ovat häviävän pienet, mutta muun muassa sään ääri-ilmiöt ja merenpinnan nousu aiheuttavat mittavaa tuhoa ja inhimillistä kärsimystä jo nyt. Haavoittuvimpien maiden yhteisessä julistuksessa todetaan kehittyvien maiden tarvitsevan “biljoonien, ei miljardien” dollarin investointeja ilmastokestävän ja hiilineutraalin tulevaisuuden turvaamiseksi.
Vähiten kehittyneiden maiden ryhmä (LDC) on 46 maan ryhmittymä, jonka väkiluku vastaa miljardia ihmistä. Maaryhmän edustaja Sonam Wangdi muistutti lehdistötilaisuudessa, että LDC-maat ovat vähiten vastuussa ilmastonmuutoksen aiheuttamisesta: maiden yhteenlasketut päästöt vastaavat noin prosenttia maailman kasvihuonekaasuista. Silti ilmastonmuutos vaikuttaa suoraan jo joka kymmenenteen LDC-maiden kansalaiseen.
“Meidän elämämme riippuu niistä päätöksistä, joita täällä Glasgow’ssa tehdään. Tähänastiset saavutukset ovat olleet pettymys, ja niiden perusteella suunta näyttää pelottavalta”, Wangdi sanoi.
2. Uusia rahoituslupauksia syntyi, mutta pelkkä määrä ei riitä – täytyy kiinnittää huomiota myös laatuun
Viikkoa ennen kokousta julkistetun kansainvälisen ilmastorahoituksen toteuttamissuunnitelman mukaan teollisuusmaat tulevat lunastamaan 100 miljardin dollarin rahoituslupauksensa vuonna 2023, kun maiden ennen kokousta julistamat uudet rahoituslupaukset pannaan toimeen. Kokouksen isäntämaan Iso-Britannian ja Kanadan sekä Saksan hallitusten kokoaman suunnitelman mukaan kansainvälien ilmastorahoitus yltäisi vuonna 2025 117 miljardiin dollariin. Sittemmin Glasgow’ssa kuultiin ensimmäisen kokousviikon aikana myös joukosta uusia rahoituslupauksia. 100 miljardin tavoite näyttää siis käyvän toteen, vaikka myöhästyykin.
Fingon ilmastoasiantuntija Emilia Runeberg kommentoi asiaa: “On rohkaisevaa, että uusia rahoituslupauksia on kuultu, ja yhä uusia ja suurempia tarvitaan. Silti tärkeämpää kuin lähinnä symbolisena pidetyn 100 miljardin tavoitteen saavuttaminen on jatkotavoite: miten ja millaiseen vuoden 2025 jälkeiseen tavoitteeseen olemme matkalla.”
Media ja päättäjät keskittyvät nyt numeerisiin lupauksiin, Runeberg sanoo. Vähintään yhtä tärkeää kuin määrä on myös laatu: mitä voidaan laskea ilmastorahoitukseksi, minne rahoitus ohjataan ja mitä sillä tavoitellaan.
”Tarvitaan nykyistä tiukempia kriteerejä varmistamaan, että rahalla saadaan aikaan todellisia tuloksia siellä missä niitä eniten tarvitaan.”
Tämän vuoden COPissa tulisi nimittäin myös päättää siitä prosessista, jolla uudesta ilmastorahoitustavoitteesta ja sen toimeenpanon säännöistä päästään sopuun. Sovun on täytynyt syntynyt viimeistään vuoteen 2024 mennessä, sillä nykyinen rahoitusvelvoite päättyy vuonna 2025.
3. Kansainvälinen ilmastorahoitus: vaikeita neuvotteluita edessä
Tähän mennessä kansainvälistä ilmastorahoitusta on kanavoitu eniten keskitulotason maihin ja sellaisiin hankkeisiin, joita on ollut helppo rahoittaa lainarahalla. Esimerkiksi aurinko- ja tuulivoimapuistojen pystyttäminen on jo itsessään tuottoisaa ja siksi helpommin lainarahalla tuettavaa.
Pariisin ilmastosopimus kuitenkin linjaa, että puolet ilmastorahoituksesta tulisi kohdistaa sopeutumistoimiin ja rahoitus tulisi kohdentaa etenkin kaikkein köyhimmille kehittyville maille ja saarivaltioille.
”Sopeutumistoimiin tarvitaan julkista ja lahjamuotoista rahaa. Uusien rahoituslupausten pimeä puoli voi olla, että ne myönnetään pääasiassa lainoina, mikä uhkaa pahentaa köyhien maiden velkakriisejä”, Runeberg sanoo.
Ensimmäisen kokousviikon loppuun mennessä kansainvälisen ilmastorahoituksen kysymykset eivät ole tiedettävästi edistyneet odotusten mukaisesti. Odotettavissa on vaikeita neuvotteluja. Toisen kokousviikon ensimmäinen päivä on niin kutsuttu sopeutumispäivä, jolloin toivotaan maiden julkistavan uusia sitoumuksia nimenomaan sopeutumistoimiin kanavoitavasta rahoituksesta. Tärkeää olisi myös edistyä ilmastonmuutoksen köyhille maille aiheuttamien menetysten ja tappioiden korvaamista koskevissa neuvotteluissa.
Yhteystiedot:
Fingo raportoi Glasgow’n ilmastokokouksen toiselta viikolta paikan päältä. Ilmastotyön asiantuntija Emilia Runeberg on median haastateltavissa kasvokkain ja puhelimitse. Ilmasto-oikeidenmukaisuuteen keskittyvä katsauksemme julkaistaan viikon aikana kahdesti. Voit tilata sen viestinnän asiantuntijalta Heidi Nummelta.
Ilmastotyön asiantuntija, Emilia Runeberg, emilia.runeberg@fingo.fi, +358 50 317 6686
Viestinnän asiantuntija, Heidi Nummi, heidi.nummi@fingo.fi, +358 50 317 6706