Kun Ruandan pääkaupungissa Kigalissa järjestettiin helmikuussa Africa Tech Summit, ilmassa oli ehdottomasti hypeä. Tapahtumassa puhuneen Ruandan ICT ja -innovaatioministeri Paula Ingabiren mukaan teknologiset innovaatiot ovat keskeinen osa sosiaalista muutosta.
Onneksi tapahtumasta löytyi hypen lisäksi aitoa halua etsiä ratkaisuja. Oikea lähtökohta onkin aloittaa tarkastelemalla ensin ongelmaa ja suunnitella siihen paras mahdollinen ratkaisu. Vasta tämän jälkeen tutkitaan, voisiko esimerkiksi paljon hypetetty lohkoketjuteknologia olla osa ratkaisua. Kaiken kehittämisen on oltava tarvelähtöistä, ministeri Ingabiren muistutti.
Ruandassa toimii useita ulkomaisia yrityksiä, joita valtio tukee tai joilta se ostaa palveluita. Zipline-nimisen yrityksen maajohtaja kertoi, kuinka he kuljettavat veripusseja ja rokotteita lennokeilla vaikeakulkuisille alueille.
Joissakin Ruandan terveyskeskuksissa potilas voi jo valita, haluaako tavata hoitajan tai valita chatbot-lääkärin, joka voi määrätä lääkkeitä. Vaativammat tapaukset hoitaa edelleen oikea lääkäri.
Kigalissa puhuttiin paljon myös tekoälyn mahdollisuuksista. Esimerkiksi eteläafrikkalainen finanssiteknologiayritys Jumo, johon myös Finnfund on sijoittanut, kertoi hyödyntävänsä koneoppimista ja tekoälyä yritysten lainapäätöksiin liittyvissä arvioinneissa.
En voi olla miettimättä näihin liittyviä haasteita: kukaan ei puhunut eettisistä kysymyksistä. Kehitysyhteistyövaroja käytetään eri puolilla maailmaa paljon suomalaisten teknologia-alan yritysten tukemiseen. Onko eettiset algoritmit otettu huomioon?
Mitä jos vaikkapa yksinhuoltajaäidin lainan takaisinmaksu viivästyy, kun lapsi sairastuu vakavasti ja rahat menevät lääkärikuluihin? Oppiiko kone hylkimään häntä ja muita samassa tilanteessa olevia?
Tulevaisuudessa tarvitaankin oikeusperustaista digitaalista kehitystä. Tämän pitää olla innovaatioita tukevan kehitysrahoituksen keskiössä, jotta varmistetaan eriarvoisuuden väheneminen. Ei ole kaukaa haettu ajatus, että viiden vuoden päästää suurin osa mikrolainoista myönnetään tekoälyn avulla.
* * *
Afrikka tarvitsee afrikkalaisia ratkaisuja. Africa Techissa käymissäni keskusteluissa korostui vahvasti paikallinen suunnittelu ja osaaminen. Muualta tuodut mallit eivät toimi sosiaalisesti tai liiketaloudellisesti, eikä rikkaita maita kannata kopioida suoraan.
Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö myös kansainvälistä yhteistyötä kaivata tai tarvita. Parhaimmillaan kansainvälinen yhteistyö tuo uutta osaamista, rahoitusta ja kasvun mahdollisuuksia.
Mitä tämä kaikki tarkoittaa järjestöille? Teknologian käyttö tulee lisääntymään kaikessa, ja sen avulla voidaan ratkaista myös isoja ongelmia. Teknologiayritykset eivät ole uhka vaan mahdollisuus, ja tulevaisuudessa järjestöjen on kyettävä toimimaan eri toimijoiden, myös yritysten kanssa.
Järjestöjen täytyy hyväksyä, että voitontavoittelun avulla mukaan saadaan sijoittajia, jotka mahdollistavat skaalautumisen.
Mikäli suomalaiset yritykset haluavat kehittyville markkinoille, järjestöyhteistyö tarjoaa niille kontekstiosaamista ja ruohonjuuritason tuntemusta. Voimme näin olla keskiössä luomassa sosiaalisia innovaatioita, joita voidaan ”maustaa” teknologialla.
Iso-Britannian kehitysyhteistyötoimisto DFID:n innovaatio- ja kehitysasiantuntijaa lainatakseni: innovaatiotoiminnassa järjestöjen on opittava ajattelemaan asioita liiketoimintamallien kautta, vaikka eivät liiketoimintaa tavoittelekaan.
* * *
Tapahtuman ehkä tärkein oppi järjestöille on kuitenkin data. Data on uusi kulta, sillä tekoäly tulee muokkaamaan kaikkea myös köyhissä maissa, ja tekoäly ja koneoppiminen tarvitsevat dataa.
Viestini järjestöille onkin: miettikää dataa, kerätkää ja analysoikaa sitä. Investoikaa jopa paikallisiin start-up-yrityksiin, jotka tuottavat datapohjaisia ratkaisuja samoihin kehitysongelmiin kuin mitä itse ratkotte. Usein järjestöt ovat valtion lisäksi ainoita, jotka keräävät dataa kaikkein köyhimmillä alueilla.
Voi olla, että tulevaisuuden suurin kehityssaavutus on juuri datan hyödyntäminen oikeusperustaisen tekoälyn rakentamisessa. Tämä taas voisi auttaa köyhää yksinhuoltajaäitiä säilyttämään luottokelpoisuuden, vaikka hänen lapsensa sattuisi sairastumaan huonoon aikaan.