Glasgow’ssa järjestettävät 26. ilmastoneuvottelut lähenevät loppuaan. Tekniset neuvottelut ovat päättyneet, ja ilmaston lämpenemisen rajaaminen 1,5 asteeseen on poliittisten johtajien käsissä. Erityisesti rahoitusta koskevia neuvotteluja kuvataan poikkeuksellisen vaikeiksi, ja kello käy.
Ilman rahoitusta ei synny uskottavaa polkua kunnianhimoisiin päästövähennyksiin. Konkreettiset aloitteet, joilla ilmastorahoitusta voitaisiin lisätä ja ohjata sinne missä sitä eniten tarvitaan, ovat kuitenkin edelleen neuvottelupöydällä.
Tarkkailijoilta suljetuissa huoneissa keskustellaan nyt muun muassa seuraavista asioista: laaditaanko ilmastorahoitukselle yhteinen määritelmä, kuinka paljon sopeutumistoimiin suunnattua rahoitusta tulee lisätä ja missä määrin ilmastorahoituksen tulee olla lahjaperustaista. Pöydällä on myös se, millaisen prosessin kautta osapuolet päättävät uudesta, vuoden 2025 jälkeisestä ilmastorahoitustavoitteesta.
Kokosimme kolme pointtia ilmastorahoituksen vaikeista, yhä avoimista neuvottelukysymyksistä:
1. Pitkän aikavälin kansainvälistä ilmastorahoitusta tarvitaan, jotta ilmaston lämpeneminen voidaan rajata 1,5 asteeseen ja sen aiheuttamaan eriarvoisuuteen puuttua
Rikkaiden maiden 100 miljardin dollarin rahoitussitoumus tullaan täyttämään arviolta vasta vuonna 2023. Vähähiilisten innovaatioiden lisäksi kehittyvät ja köyhät valtiot tarvitsevat lisää lahjaperustaista rahoitusta, joka kohdistuisi ilmastonmuutokseen sopeutumiseen sekä menetysten ja tappioiden ja menetysten sekä vahinkojen korvaamiseen.
Tulevaa rahoitustavoitetta koskevan päätöksentekoprosessin tulee olla inklusiivinen – muuten eriarvoisuus voi kasvaa entisestään. Rahoituksen tulee edistää ihmisoikeuksien sekä tasa-arvon toteutumista osana ilmastokriisin ratkaisua. Nyt riskinä on, että nämä näkökulmat eivät tule kirjatuksi päätöslauselmiin.
2. Vahinkojen ja menetysten rahoituksen tulee olla osa COP26:n lopputuloksia
Nykyisellään ilmastorahoitusjärjestelmä ei kykene tukemaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä selviämään niistä katastrofeista, joita ilmastonmuutos on voimistanut. Siksi tarvitaan uutta ja erillistä rahoitusta, jolla korvataan ilmastonmuutoksen aiheuttamia suoria menetyksiä, kuten elinkeinojen tuhoutumista ja omaisuuden menetystä.
3. Rahoituksen tuloksellisuuden ja sen vaikuttavuuden arvioinnin tulee olla läpinäkyvää ja luotettavaa
Jotta ilmastorahoituksen raportointi olisi selkeää ja läpinäkyvää, tulee kansainvälisellä yhteisöllä olla yhteinen käsitys siitä, mitä ilmastorahoituksella tarkoitetaan. COP26:ssa päätetään, tullaanko tällainen määritelmä jatkossa laatimaan. On myös tärkeää, että ilmastorahoitusta koskevia kansallisia suunnitelmia jämäköitetään ja rahoitukselle kehitetään luotettavia mittareita. Samalla täytyy jämäköittää ilmastorahoitusta koskevia kansallisia suunnitelmia ja kehittää luotettavia mittareita.
Kehittyvät maat korostavat ilmastorahoituksen määrittelyssä sitä, että sen täytyy olla uutta ja lisäistä rahaa – se ei saa syödä varoja muulta kehitysrahoitukselta. Rahoituksella tulisi tuottaa aitoja, mitattavia ilmastovaikutuksia. Lisäksi rahoituksen tulee olla lahjamuotoista ja perustua matalakorkoisiin lainoihin.Lisäksi sen kanavoinnin pitäisi perustua lahjoihin tai matalakorkoisiin lainoihin. Nämä rahoituksen kriteerit on listattu neuvottelutekstien luonnoksiin, mutta nähtäväksi jää, säilyvätkö ne lopullisiin neuvottelupäätöksiin asti.
Lisätiedot:
Seuraavat asiantuntijat antavat haastatteluja sekä puhelimitse että paikan päällä Glasgow’ssa:
Emilia Runeberg
Ilmastotyön asiantuntija, Fingo
+358 50 317 6686, emilia.runeberg@fingo.fi
Niko Humalisto
Johtava vaikuttamistyön asiantuntija, Suomen Lähetysseura
+358 40 7574 036, niko.humalisto@suomenlahetysseura.fi