1. Kehitysyhteistyö ei enää tarkoita ruuan tai vaatteiden viemistä köyhiin maihin
Enää pitkään aikaan kehitysyhteistyö ei ole tarkoittanut sitä, että Suomesta tai muista rikkaista maista vietäisiin konkreettista tavaraa köyhiin maihin. Tiedämme jo, että ylijäämäruuan tai käytettyjen vaatteiden dumppaaminen kehittyviin maihin vaarantaa niiden oman tekstiilituotannon, häiritsee markkinoita eikä ole ekologisesti järkevää.
Moderni kehitysyhteistyö perustuu ajatukseen siitä, että tehokkainta on auttaa ihmisiä itse parantamaan omaa elämäänsä ja muuttamaan yhteiskuntaansa oikeudenmukaisemmaksi. Siksi kehitysyhteistyö on nykyisin muun muassa rauhanvälitystä, tyttöjen koulunkäynnin tukemista, oikeusapupalveluja, ihmisoikeuspuolustajien, toimittajien ja poliitikkojen kouluttamista sekä vaikuttamistyötä esimerkiksi suuryritysten vastuullisuuden lisäämiseksi köyhissä maissa.
Harvalle tulevat kehitysyhteistyöstä mieleen havainnetietokannat tai tietotekniset säätyökalut. Tosiasia kuitenkin on, että Suomen kehitysyhteistyö on esimerkiksi meteorologian alalla maailman huippua. Andien alueella suomalaiset ovat tehneet uraauurtavaa kehitysyhteistyötä kehittämällä vesi-, ilmasto- ja sääpalvelujaan niin, että köyhät maat pystyvät varautumaan ilmastonmuutoksen riskeihin, kuten kuivuuteen.
Muistetaan kaivojen kaivamisen ohella myös tällaiset hankkeet ja se, että mielikuvat kehitysyhteistyöstä ovat usein vanhentuneita.
2. Kehitysyhteistyövarat menevät sinne minne pitääkin
Vaikka kehitysyhteistyön historiassa on esiintynyt korruptiota ja yksittäiset skandaalit nousevat aina otsikoihin, ovat väärinkäytökset harvinaisia.
Kehitysyhteistyösektori on yksi tarkimmin valvotuista politiikanaloista. Koska kyseessä on usein haastavissa olosuhteissa tehtävä kansainvälinen työ, sekä valtion että järjestöjen omavalvonnan pitää olla erityisen tarkkaa.
Esimerkiksi Suomen tukeman kehitysyhteistyön tuloksellisuutta, vaikuttavuutta ja rahankäyttöä valvovat sekä ulkoministeriön erillinen arviointiyksikkö että kansainväliset tahot. Säännöllisesti tehdyissä evaluoinneissa riippumattomat asiantuntijat arvioivat kehitysyhteistyötä. Tarkka valvonta tuottaa tulosta: ulkoministeriön väärinkäytösten vuoksi tekemässä takaisinperinnässä on vain 0,06 prosenttia kaikista kehitysyhteistyövaroista.
Kehitysyhteistyön avulla myös kitketään korruptiota kehittyvissä maissa. Erityisen tärkeää on tukea paikallisia kansalaisjärjestöjä, jotka valvovat oman maansa rahankäyttöä ja hallintoa.
3. Kehitysyhteistyö auttaa kaikkein köyhimpiä – ja köyhyys maailmassa on todella vähentynyt
Sitkein kehitysyhteistyöhön liittyvä väärinkäsitys on, että kehitysyhteistyö ei toimi. Väitteen tukena käytetään usein faktoja siitä, että tietyissä maissa on tehty pitkään kehitysyhteistyötä, mutta niissä on edelleen köyhiä.
Argumentti on surullinen eikä poista sitä tosiseikkaa, että meidän tulee edelleen tehdä kaikkemme köyhyyden vähentämiseksi: kokeilla uusia työtapoja, rakentaa uusia yhteistyömuotoja ja toteuttaa uudenlaisia hankkeita sekä ennen kaikkea pyrkiä muuttamaan politiikkaa, joka tuottaa eriarvoisuutta ja pitää yllä köyhyyttä. Samalla on syytä muistaa se, että yksikin köyhä ja nälkäinen vähemmän on kehitysyhteistyön merkittävin tulos.
Isossa kuvassa köyhyys on todella vähentynyt: äärimmäinen köyhyys onnistuttiin puolittamaan vuosien 1990 ja 2010 välillä. Tämä oli merkittävä saavutus, johon pääsemiseksi on talouskasvun ja uusien työpaikkojen lisäksi tarvittu myös kehitysyhteistyötä. Erityisen suuri merkitys kehitysyhteistyöllä on kaikkein köyhimmille, joita muut tukimuodot eivät tavoita.
Kehitysyhteistyö ei kuitenkaan ole ainoa kehittyviin maihin vaikuttava asia. Esimerkiksi kauppa- ja veropolitiikassa rikkaat maat toimivat edelleen kehitysyhteistyön tavoitteita vastaan ja pitävät yllä köyhyyttä kehittyvissä maissa. Vastuuttomat yritykset saavat edelleen kilpailuetua sillä, että ne jättävät huolehtimatta ihmisoikeuksista ja ympäristöasioista.
Pelkillä kehitysyhteistyörovoilla ei voida koskaan luoda täydellistä tasa-arvoa tai hävittää köyhyyttä. Siihen tarvitaan reilumpaa ja kestävämpää globaalia politiikkaa – ja ennen kaikkea yhteistä tahtoa rakentaa maailmaa, jossa oikeus hyvään elämään ei riipu siitä, minne on sattunut syntymään.
Sitten vielä yksi asia, jota et välttämättä tiennyt:
Suomalaisten traktorien vienti Afrikkaan ei ollutkaan täysin epäonnistunut projekti
Kuva tansanialaispeloilla ruostuvista Valmetin traktoreista on ollut oikea onnenpotku kehitysyhteistyön vastustajille, sillä siihen kiteytyy moni asia, joka kehitysyhteistyössä epäilyttää: meneekö apu perille, onko siitä hyötyä ja mitä tapahtuu, kun projekti loppuu.
Traktorien unohtuminen pelloille ei kuitenkaan ole koko totuus. 1980-luvulla toteutettu Valmet-projekti edustaa nykyään hiukan vanhanaikaisena pidettyä kehitysyhteistyötä, mutta sitä voi tarkastella omaa aikaansa edustavana esimerkkinä.
Hanke ei saavuttanut kaikkia tavoitteitaan, mutta vielä 80-luvun lopussa arviolta 70 prosenttia Tansanian toimivista traktoreista oli Valmetin valmistamia. Ehkä tärkeintä kuitenkin oli, että hankkeen aikana koulutettiin yli tuhat mekaanikkoa ja maanviljelijää, ja maatalous Tansaniassa tehostui.
Nykyisin kehitysyhteistyörahoja ei enää käytetä suomalaistehtaiden perustamiseen Afrikkaan. Sen sijaan tuetaan esimerkiksi paikallista yrittäjyyttä ja liiketoiminnan edellytyksiä, minkä tiedetään vähentävän köyhyyttä tehokkaasti. Suomi on esimerkiksi tukenut ilmastokestävää liiketoimintaa, pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja erityisesti naisyrittäjiä.
Testaa tietosi Suomen kehityspolitiikasta ulkoministeriön visassa!