Mikä rohkaisee pakolaisiksi joutuneita syyrialaisia kotiinpaluuseen? Millaiset vetovoimatekijät motivoivat ihmisiä palaamaan Pohjois-Syyrian Raqqan ja Hasakan provinsseihin, jotka aiemmin olivat Isisin hallussa?
Muun muassa näitä asioita selvitettiin tutkimuskeskus Impact Initativesin Picking up the pieces -raportissa. Raportti perustuu reilulle 800 kotitaloudelle tehtyyn kyselytutkimukseen ja muiden keskeisten toimijoiden haastatteluihin.
Hasaka ja Raqqa olivat terroristijärjestö Isisin hallussa, kunnes kurdienemmistöiset asejoukot valtasivat kaupungit vuosina 2015 ja 2017 ja liittivät ne osaksi Pohjois-Syyrian autonomisia alueita.
Isisin menetettyä Hasakan ja Raqqan hallinnan niiden turvallisuustilanne on parantunut. Picking up the pieces -raportin mukaan runsaat 760 000 syyrialaista pakolaista palasikin kotikuntiinsa vuoden 2018 ensimmäisen puolikkaan aikana. Tosin elämä Hasakassa ja Raqqassa on edelleen vaikeaa, sillä peruspalvelut ovat puutteelliset.
Tärkein syy palata oli turvallisuus
Picking up the pieces -raportin tavoittamista paluumuuttajista vain noin kaksi prosenttia oli ollut kansainvälisen suojelun piirissä esimerkiksi Libanonissa ja Turkissa. Sen sijaan valtaosa oli ennen kotiseudulleen paluuta maan sisäisenä pakolaisena muualla Syyriassa.
Raportin kirjoittajat erittelevät pakolaisten paluusyyt kahteen kategoriaan. Ensimmäiseen kuuluvat kotikunnan eli Hasakan ja Raqqan vetovoimatekijät. Toinen paluusyykategoria koostuu niistä tekijöistä, jotka vahvistivat pakolaisten halua lähteä tilapäisistä asuinoloistaan.
Vetovoimatekijoistä tärkein oli aiempaa parempi turvallisuustilanne. Paluumuuttajat olivat arvioineet turvallisuustilanteen muutosta konsultoimalla ystäviään ja sukulaisiaan.
Kohentuneesta turvallisuustilanteesta huolimatta moni palanneista oli kyselytutkimuksen mukaan yhä huolissaan räjähteistä, konfliktin mahdollisesta uusiutumisesta, puhtaan juomaveden puutteesta ja lapsikaappauksista. Yksi raportin haastateltava oli esimerkiksi kohdannut Isisin taistelijoita paluumatkalla Hasakaan, ja taistelijat olivat kaapanneet perheen kaksi tytärtä jihadistien vaimoiksi.
Syihin, jotka vahvistivat pakolaisten lähtöhaluja väliaikaisesta asuinpaikastaan taas kuuluivat esimerkkisi peruspalveluiden puute, taloudellinen näköalattomuus ja turvallisuushuolet. Moni Syyrian sisäinen pakolainen oli myös kokenut kotoutumisen uuteen yhteisöön vaikeaksi.
Sota ei ole läheskään ohi
Moni Impact Initativesin tavoittama paluumuuttaja kohtasi entisessä kotikunnassaan samoja haasteita kuin väliaikaisessa asuinpaikassaan. Esimerkiksi työllisyystilanne Hasakassa ja Raqqassa on heikko ja mahdollisuudet harjoittaa elinkeinoja rajalliset.
Siksi laajamittaisen paluuaallon toteutuminen Syyriaan vaatisi todennäköisesti sen, että niin turvallisuustilanne kuin alueen elinolot kohenisivat vielä huomattavasti.
Konfliktinratkaisujärjestö CMI:n Mikko Patokallio totesi Ylen Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelmassa, että Syyrian konfliktin ratkaisemiseen on pitkä matka. Toki Syyriassa kuolee vähemmän ihmisiä kuin kaksi vuotta sitten, mutta palaaminen normaaliin elämään, johon kuuluvat työnteko ja koulunkäynti, ei ole vielä ajankohtaisia.
Patokallio painotti myös, ettei Syyria tule onnistumaan rauhantyössä ilman kansainvälisen yhteisön tukea.
Toistaiseksi kansainvälinen apu Syyriassa ei kohdistu pakolaisten paluumuuttoon, koska sen edellytykset eivät vielä täyty, sanoo Suomen Lähetysseuran Syyria-hankkeen johtava asiantuntija Riina Isotalo.
”Maan sisällä paenneet ja ylirajaiset pakolaiset ovat humanitaarisen ja muun avun tarpeessa sekä paikoissa, joihin he ovat paenneet, että mahdollisesti kotipaikkakunnillaan paluunsa jälkeen. Osa heistä onkin humanitäärisen avun piirissä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta pakolaisten vastaanottajamaat ja apujärjestöt eivät kuitenkaan avusta paluumuuttoa sinänsä”, Isotalo sanoo.
Kestävä rauhaa vaatii yhteisymmärrystä ja keskustelua
Riina Isotalon mukaan kestävä rauha Syyriassa riippuu myös siitä, miten hyvin onnistutaan ennaltaehkäisemään sellaisia jännitteitä, joita palaavien ja paikoillaan pysyneiden syyrialaisten välillä saattaa syntyä erilaisten pakolaisstatuksiin sidottujen etuisuuksien vuoksi.
”Maan sisäisten pakkosiirtolaisten ja pakolaisten paluumuutto suuntautuu aina yhteisöön. Vaikka yhteisöt olisivat samoja, mistä pakolaiset ja pakkosiirtolaiset ovat alun perin lähteneet sotaa pakoon, konflikti on väistämättä muuttanut niitä.”
Suomen Lähetysseuran edistää syyrialaisten yhteenkuuluvuutta tukemalla yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa syyrialaisten vuoropuheluprosesseja esimerkiksi luomalla neutraaleja ja turvallisia tiloja dialogille ja sovinnolle. Näissä on muun muassa keskusteltu koulutuksesta, paikallishallinnosta, tulitauoista, perustuslaista, taloudesta ja humanitaarisesta avusta.
”Ennen kuin luottamusta voidaan rakentaa eri yhteisöjen välille, sen luominen alkaa yhteisöjen sisällä perheistä ja naapureista, joista sota on voinut tehdä toisilleen vihollisia”, Isotalo sanoo.
Entä mitä Suomi ja EU voisivat tehdä edistääkseen elinvoimaisempaa Syyriaa ja mahdollisesti myös syyrialaisten pakolaisten arvokasta elämää?
Esimerkiksi Picking up the pieces -raportin kirjoittajat suosittelevat, että syyrialaisia pakolaisia pyrittäisiin auttamaan heidän tarpeidensa mukaan riippumatta pakolaisstatuksesta. Kirjoittajat toivovat myös, että pakolaisten paluuta lähestyttäisiin perusoikeuksien näkökulmasta, sillä syyrialaisilla tulee olla mahdollisuus arvokkaaseen elämään riippumatta asuinpaikastaan.
Riina Isotalo painottaa paluumuuton ja jälleenrakennuksen keskinäistä vastavuoroisuutta. Tosin EU:n kanta on, ettei Syyrian jälleenrakennusta tueta ilman merkittävää poliittista muutosta.