Lukuisat rinnakkaiset kehityskulut kohtaavat EU:ssa ensi vuoden aikana, kun nykyisen parlamentin ja komission kaudet päättyvät sekä seitsemän vuoden rahoituskehys tulee loppusuoralle. Tämän lisäksi Eurooppa 2020 -strategia lähenee maaliaan, sekä Brexit astuu voimaan. Nämä kaikki jo yksinään riittäisivät muuttamaan merkittävästi eurooppalaista politiikkaa. Kun kaikki mannerlaatat liikkuvat yhtä aikaa, voi lopputulos näyttää täysin uudelta.
Erityisesti ensi heinäkuussa käynnistyvän Suomen EU-puheenjohtajuuskauden vuoksi, meillä on poikkeuksellinen hieno tilaisuus vaikuttaa koko Euroopan tulevaisuuteen. EU:n seuraavan kymmenvuotisen strategian on keskityttävä kestävään kehitykseen ja eriarvoisuuden vähentämiseen.
Tämä tarkoittaa, että politiikkojen on tähdättävä ensisijaisesti ihmisten ja ympäristön hyvinvointiin eikä makrotaloudellisten tunnuslukujen parantamiseen. Lisäksi, EU:n on nostettava ilmastotavoitteensa yhteneväiseksi 1,5 asteen polun kanssa sekä tähdättävä hiilineutraaliksi vuoteen 2040 mennessä.
Fingon kannalta kiinnostavimpia vaiheita vaikuttamisen supervuonna ovat:
Brexit astuu voimaan 31.3. Theresa May on ollut vaikeassa välikädessä tasapainoillessaan EU:n ja omien tiukan linjan Brexit-kannattajien välissä. Brexit ei ole vielä varma, mutta se on silti edelleen vahvin oletus. Brittien lähtiessä EU menettää kehityspolitiikassa liberaaliin ja progressiiviseen siipeen kuuluneen jäsenmaan, joka on edelleen niitä valitettavan harvoja 0,7-klubilaisia.
Eduskuntavaalit 14.4. määrittävät Suomen EU-politiikan tulevan suunnan. Alustavaa valmistelua Suomen EU-puheenjohtajuuskauteen on tehty sekä ministeriöiden toimesta, että eduskuntapuolueiden yhteistyönä, mutta lopullisen päätöksen Suomen painopisteistä tekee uusi hallitus. Kestävä kehitys ja ilmasto olisivat luontevat painopisteet Suomelle. EU-puheenjohtajamaana meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen mistä asioista neuvosto puhuu ja missä järjestyksessä asioita käsitellään.
Eurooppa-päivänä 9.5. Romaniassa järjestetään Sibiun huippukokous, joka päättää kaksi vuotta kestäneen Euroopan tulevaisuus -keskustelun. Tavoitteena on ollut valmistella unionia Iso-Britannian irtautumiseen sekä löytää uusi ilo ja motivaatio eurooppalaiseen yhteistyöhön. Neuvostossa huomio on viime aikoina keskittynyt Brexitiin ja muuttoliikkeeseen, mutta pian on katsottava kauemmas eteenpäin. Sibiun keskustelujen pohjalta neuvosto laatii strategisen ohjelmansa vuosille 2019–2024, joka todennäköisesti hyväksytään Eurooppa-neuvostossa 20.–21. kesäkuuta.
Europarlamenttivaaleissa 25.–26.5. poliittisten ryhmien valtatasapaino saattaa horjua ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Keskustaoikeistolainen Euroopan kansanpuolue (EPP) ja sosiaalidemokraatit (S&D) ovat tähän asti olleet ylivoimaisesti suurimmat ryhmittymät ja ohjanneet parlamentin päätöksentekoa. Nyt sekä Macronin En Marche -liike että euroskeptinen populismi haastavat totuttua järjestystä eikä ole enää varmaa, miltä parlamentin suurimmat ryhmät kevään jälkeen näyttävät ja kuka valitaan Euroopan komission uudeksi puheenjohtajaksi.
Suomen EU-puheenjohtajuus alkaa 1.7. Suomen merkittävin rooli tulee todennäköisesti liittymään EU:n tuleviin budjettineuvotteluihin, joissa päätetään siitä, mihin EU:n rahaa käytetään vuoteen 2027 asti. Toistaiseksi neuvotteluissa on ilmennyt halut ohjata ulkosuhteiden ja kehitysyhteistyön rahoitusta Afrikkaan ja EU:n lähialueille, mutta vahvalla painotuksella hillitä myös muuttoliikettä. Suomella on mahdollisuus toimia aktiivisesti myös ilmastokysymyksissä ja pitää huoli siitä, että supervuoden 2019 jälkeen meillä on Euroopan unioni, joka toimii reilumman maailman puolesta.