Paratiisin paperien paljastukset toivat esiin aggressiivisen verovälttelyn valtavan laajuuden ja havainnollistivat keinoja, joilla yritykset ja yksittäiset ihmiset aktiivisesti välttelevät verovastuutaan.
Vuosi sitten tehty vuoto tuli pääasiassa maailman suurimpiin kuuluvasta veroparatiisipalveluita tarjoavasta lakitoimistosta, bermudalaisesta Applebysta. Asiakirjoja oli kaikkiaan 13,4 miljoonaa, ja niiden tietoja on julkaistu kaikkialla maailmassa.
Tällä hetkellä ei ole olemassa tehokkaita kansainvälisiä standardeja ratkaisemaan yritysten verovälttelyä. Suuryritykset myös sopeuttavat verostrategiansa verotusta koskevien linjausten ja lakien muutoksiin ja jatkavat oman vero-osuutensa maksamisen välttelyä. Tästä kertovat esimerkiksi Paratiisin paperien tarinat Nikestä ja Applesta.
OECD ja G20 sopivat vuonna 2015 yritysten verovälttelyyn puuttumisesta. Niiden BEPS-hanke (Base Erosion and Profit Shifting) on kuitenkin epäonnistunut ratkaisemaan ongelmaa, sillä samalla kun joitakin porsaanreikiä on suljettu, toisia on avattu .
Hallitukset eri puolilla maailmaa tarjoavat edelleen vahingollisia verokannustimia, epäoikeudenmukaisia verohelpotuksia ja tekevät yritysten kanssa salaisia sopimuksia. Ongelmia tuo myös talouden digitalisointi, joka avaa uusia väyliä verovälttelylle.
Euroopan unioni ja Suomi ovat nekin toimineet verovälttelyn kaitsimisessa vaatimattomasti. Esimerkiksi EU:n veronkierron vastainen direktiivi ei tule toivotusti puuttumaan yritysten verovälttelyyn. Suomen tulisi varmistaa, että sen täytäntöönpanossa nostetaan kunnianhimon tasoa, jotta edes jotkut yritysten suosimat porsaanreiät pystytään sulkemaan.
On myös kulunut jo yli kaksi ja puoli vuotta siitä, kun komissio julkaisi ehdotuksensa suuryritysten julkisesta maakohtaisesta raportoinnista, mutta EU-maat eivät ole vieläkään vieneet prosessia päätökseen.
Yksittäisten ihmisten veroseurannassa on sen sijaan saatu edistystä aikaan. EU-maissa on nykyään julkiset rekisterit yritysten todellisista edunsaajista. Tämä on tärkeä askel hämärien pöytälaatikkoyritysten estämisessä, jottei niitä voida käyttää rahojen piilottamiseen. Monet maat tarjoavat kuitenkin edelleen siihen mahdollisuuden.
* * *
Verovälttelyllä on merkittäviä vaikutuksia valtioiden talouteen ja yhteiskunnalliseen tasa-arvoon.
Jokainen euro, joka menetetään verovälttelylle, olisi voitu käyttää julkisiin palveluihin kuten terveydenhuoltoon, päivähoitoon, koulutukseen, vanhainkoteihin, edullisen asumiseen ja julkiseen liikenteeseen tai investoida puhtaaseen veteen, jätehuoltoon, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja kaiken kaikkiaan kestävän kehityksen edistämiseen.
Nämä ovat keskeisiä asioita niin yleisten ihmisoikeuksien kuin naisten oikeuksien kunnioittamiselle ja toteutumiselle.
Suuryritysten laaja-alainen verovälttely lisää köyhyyttä ja syventää eriarvoisuutta kaikkialla maailmassa. Veroparatiisitalouden suuria häviäjiä ovat kuitenkin afrikkalaiset naiset. Afrikan maat ovat muita riippuvaisempia (pdf) yritysten maksamista veroista, sillä ne keräävät yrityksiltä keskimäärin 30 prosenttia koko veropotistaan.
Ne ovat myös alttiimpia monikansallisten yritysten aggressiiviselle verosuunnittelulle, jossa hyödynnetään Afrikan veroviranomaisten rajallista kykyä valvoa sitä, ettei voittoja siirretä veroparatiiseihin.
Menetetyt verotulot tuntuvat erityisesti köyhien naisten ja lasten elämässä (pdf). Kun julkisia palveluita ei ole, naiset jäävät miehiä useammin kotiin hoitamaan perheen heikoimpia. Yritysveromenetyksiä paikataan kulutusveroilla, joita on helpompi kerätä. Nekin iskevät erityisesti naisiin, koska he käyttävät enemmän rahaa perheen yhteisiin menoihin kuten koulutarvikkeisiin ja ruokaan.
UNCTAD on arvioinut vuonna 2015, että kehitysmaat menettävät 70-120 miljardia euroa vuodessa pelkästään yhdellä monikansallisesti toimivien yritysten käyttämällä verovälttelytekniikalla, ja että kehitysmaiden BKT-menetykset ovat 30 prosenttia suuremmat kuin OECD-mailla.
Maailmanlaajuisesti yritysten (pdf) arvioidaan välttelevän veroja 500 miljardin US dollarin edestä joka vuosi. Kepan kokoama paketti Paratiisin paperien tietovuodosta poikineita uutisia eri maanosista kertoo kymmenen esimerkkiä maailmalta.
* * *
Kansalaisjärjestöt ja niiden verkostot ovat käynnistäneet kansainvälisen kampanjaviikon Paratiisin papereiden vuosipäivän johdosta. Tavoitteena on saada hallitukset toimimaan nykyistä tehokkaammin verovälttelyn kitkemiseksi ja vahvistamaan, että edistyksellisellä veropolitiikalla saatavat tulot käytetään varmistamaan laadukkaat julkiset palvelut kaikille tasapuolisesti.
Tämäkin kirjoitus on osa kampanjaviikkoa.
Hallituksilla on monia mahdollisuuksia toimia. Yksi niistä on suuyritysten julkisen maakohtaisen raportoinnin edistäminen. Tarjolla oleva tieto helpottaisi sidosryhmiä kehitysmaissa tarttumaan haitallisiin verokäytäntöihin, parantaisi kehitysmaiden mahdollisuuksia saada keskeistä tietoa suuryrityksistä sekä auttaisi poliittisia päättäjiä Euroopan unionissa, kun esimerkiksi arvioidaan nykyisten säädösten politiikkajohdonmukaisuutta kehityskysymyksissä.
Julkinen maakohtainen raportointi on pankkien osalta käytössä Euroopan unionissa. Tuoreessa arviossaan tutkijat Michael Overesch ja Hubertus Wolf alleviivaavat, että monikansalliset pankit lisäsivät veromaksujaan suhteessa toisiin pankkeihin sen jälkeen, kun raportointi tuli pakolliseksi. Tutkimuksen mukaan veromaksujaan lisäsivät erityisesti ne pankit, joilla oli merkittävää toimintaa veroparatiiseissa.
Euroopan komissio teki suuryritysten julkisesta maakohtaisesta raportoinnista aikaisemmin mainitun ehdotuksen huhtikuussa 2016. Kansalaisjärjestöt ovat jo monta vuotta kampanjoineet asian puolesta ja toivottivat komission ehdotuksen tervetulleeksi, vaikka siinä olikin puutteita.
Jäsenmaiden tulisi ottaa vastuu ehdotuksen parantamisesta, jotta direktiivillä aidosti voidaan paljastaa ja estää suuren luokan verovälttelyä. Asia ei kuitenkaan ole edistynyt.
Jäsenmaiden ministereistä koostuvan kilpailukykyneuvoston kokous 29. marraskuuta tarjoaa tärkeän mahdollisuuden päästä asiassa eteenpäin. Eurooppalainen velka- ja kehitysverkosto Eurodad koordinoi Euroopan laajuista kirjekampanjaa, jonka tavoitteena on saada julkinen maakohtainen raportointi kokouksen asialistalle ja kannustaa jäsenmaita tekemään kunnianhimoisia päätöksiä.
Suomessa Kepa ry, Eettisen kaupan puolesta ry ja Attac ry lähettivät kirjeen työministeri Jari Lindströmille (pdf) sekä tiedoksi valtiovarainministeri Petteri Orpolle, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolaiselle, elinkeinoministeri Mika Lintilälle ja oikeusministeri Antti Häkkäselle.
* * *
Hallitukset voivat myös julkaista perusasiat kaikista kahdenkeskisistä verosopimuksista hallitusten ja suuyritysten kesken, kuten kattavat katsaukset niistä hyödyistä ja haitoista, joita suuryityksille tarjotut verohelpotukset antavat. Hallitukset voivat suojella ilmiantajia ja toimittajia, jotka paljastavat laaja-alaista verovälttelyä.
Heidän ansiostaan tietoja vältellystä saadaan julkisuuteen, ja edistettyä oikeudenmukaisuutta. Tällä hetkellä heillä ei ole suojaa vainoamiselta ja riskiltä saada merkittäviä rangaistuksia, vaikka he toimivat yleisen edun nimissä. Eri puolilla maailmaa on myös lukuisia esimerkkejä siitä, miten tutkivia journalisteja on uhkailtu ja myös murhattu.
Hallitukset voivat sitoutua todelliseen globaaliin yhteistyöhön ja vahvistaa YK:n alaisuudessa toimivaa verokomiteaa, jotta kaikilla mailla olisi yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa kansainvälisiin verokäytäntöihin. Yllä mainittua BEPS-hanketta tehdessä jätettiin yli 100 kehitysmaata neuvottelujen ulkopuolelle.
Aidosti globaali ja läpinäkyvä kansainvälinen YK:n alainen verokomitea tarvitaan varmistamaan, että kaikki maat voivat osallistua yhtäläiseltä pohjalta, ja että kansalaisilla on mahdollisuus vaatia hallituksiaan toimimaan ja sitoutumaan kansainvälisen verovälttelyn kitkemiseksi.
Hallitukset voivat myös uudistaa suuryritysten verojärjestelmän. Se tarkoittaa muun muassa, että yritysverotuksen jatkuvat kevennykset tulee pysäyttää, haitalliset veropolitiikat ja -käytännöt, kuten laaja-alaiset verohelpotukset ja kyseenalaiset salaiset verosopimukset tulee poistaa. Tärkeää on myös arvioida valtioiden välisiä kahdenkeskisiä sopimuksia ja niiden vaikutuksia kehitysmaille.
Yritykset suitsia yritysten kansainvälistä verovälttelyä tulisi olla osa laajempaa muutosta kohti progressiivista verojärjestelmää, joka vähentää tehokkaasti eriarvoisuutta.
Hallitusten tulee varmistaa, että yhä suurempi verokertymä käytetään laadukkaisiin tasa-arvoisiin julkisiin palveluihin, taistella eriarvoisuutta vastaan, voimaannuttaa naisia ja toimia ilmastokriisin ratkaisemiseksi.