Vuonna 2017 yli 30 prosentilla maailman väestöstä eli 2,3 miljardilla ihmisellä ei ollut pääsyä perustarpeet täyttäviin käymälöihin.
Lisäksi lähes miljardilla ei ole käytettävissään minkäänlaista vessaa, vaan he joutuvat päivittäin ulostamaan avoimille paikoille kuten katujen viemäreihin, puskiin tai avoimille vesialueille.
Puhtaan veden ja sanitaation takaaminen kaikille vuoteen 2030 mennessä on yksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteista. Sen saavuttaminen näyttää kuitenkin haastavalta: Maailman terveysjärjestö WHO varoitti hiljaittain julkaisemassaan raportissa ettei tavoitteeseen päästä, elleivät valtiot tee määrätietoisempaa politiikkaa ja kanavoi lisää rahaa saniteettitilojen kunnostukseen ja ylläpitoon.
WHO:n tavoite on saada saniteettitilojen järjestäminen ja ylläpitäminen osaksi päivittäistä poliittista päätöksentekoa maissa, joissa se ei vielä toteudu.
Myös naiset halutaan mukaan keskusteluun. Naisilla ja tytöillä yksityisyyden ja perushygienian tarve on yleisesti miehiä suurempi, ja kunnollisten vessojen puute vaikuttaa huomattavasti naisten ja tyttöjen kykyyn käydä töissä, koulussa tai ylipäätään liikkua paikasta toiseen.
Monissa maissa ja yhteisöissä kuukautiset ovat yhä tabu eikä naisten tarpeita oteta aina riittävästi huomioon sanitaatiota suunnitellessa. Yksityiset saniteettitilat ovat merkittävä tekijä varsinkin murrosikäisten tyttöjen koulunkäynnin kannalta.
Sanitaatiotilojen turvaaminen linkittyykin vahvasti muihin kestävän kehityksen tavoitteisiin, kuten terveyteen, ympäristönsuojeluun ja sukupuolten tasa-arvoon.
Huonot vessat lisäävät tauteja
WHO julkaisi raporttinsa yhteydessä myös ensimmäiset kansainväliset ohjeistukset turvallisista saniteettitiloista. Järjestö arvioi, että ohjeistuksia noudattamalla voitaisiin merkittävästi vähentää epähygieenisistä oloista aiheutuvia kuolemia.
Tällä hetkellä likaisen veden ja riittämättömän sanitaation aiheuttamiin tauteihin kuten ripuliin, koleraan, lavantautiin ja kehonsisäisiin loisiin kuolee vuosittain yli kaksi miljoonaa ihmistä, pääasiassa alle viisivuotiaita lapsia.
Yksi tällainen tapaus nousi uutisiin viime maaliskuussa, kun 5-vuotias Lumka Mkhethwa katosi jäljettömiin kesken koulupäivän Itä-Kapin provinssissa Etelä-Afrikassa.
Paikalliset järjestivät läpi yön kestävät etsinnät, mutta totuus paljastui vasta seuraavana päivänä: Lumka oli tippunut ja hukkunut koulussa käytössä olevaan, huonosti rakennettuun kuoppavessaan.
Tämä ja toinen samankaltainen kuolemantapaus ovat järkyttäneet Etelä-Afrikkaa, ja presidentti Cyril Ramaphosa on käynnistänyt Unicefin ja Nelson Mandela -säätiön kanssa hankkeen, jonka tarkoituksena on auditoida ja tarvittaessa kunnostaa kaikkien Etelä-Afrikan 25 000 koulun vessat.
Etelä-Afrikan lisäksi myös monet muut maat ovat ryhtyneet toimiin. Intia on aloittanut pääministerinsä johdolla Puhdas Intia -hankkeen, jonka tavoite on taata kunnollinen sanitaatio kaikille intialaisille.
Senegal on puolestaan kehittänyt yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa innovatiivisia ratkaisuja kuivakäymälöiden jätteiden turvalliseen käsittelyyn.
Kunnon vessat maksavat itsensä takaisin
Käymälöiden rakentaminen ei ole ilmaista, vesivessojen viemäriverkoston ylläpidosta puhumattakaan.
Maailmanpankki arvioi, että YK:n puhtaan veden ja sanitaation tavoitteen saavuttamiseksi asiaan liittyvän rakentamisen investointien tulee kolminkertaistua. Tämä tarkoittaa 114 miljardia dollaria vuodessa, eikä lukuun ei ole laskettu mukaan ylläpitokustannuksia.
Panostus kuitenkin kannattaa, sillä WHO:n arvion mukaan jokainen kunnolliseen sanitaatioon sijoitettu dollari palautuu kuusinkertaisena takaisin, kun terveydenhuollon kulut pienentyvät, tuottavuus kasvaa ja ennenaikaiset kuolemat vähenevät.