Kestävän kehityksen tavoitteista päästiin yhteisymmärrykseen kolme vuotta sitten. Mutta teemmekö tarpeeksi kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi? Euroopan unionissa tätä on päätetty arvioida Eurostatin ja jäsenmaiden yhdessä mittaristolla, johon on valikoitunut YK:n 232 indikaattorista sata eli alle puolet.
Syyskuun puolivälissä ilmestyneen Eurostatin vuosiraportin viesti on pitkälle saman suuntainen kuin viime vuonna. Monissa mittareissa kehitys on positiivista, erityisesti terveydessä ja koulutuksessa. Tämän vuoden tulosta ovat parantaneet esimerkiksi tupakoinnin vähentyminen ja vastavalmistuneiden työllisyyden parantuminen.
Suurena haasteena näkyy eriarvoisuuden lisääntyminen. Tuloerot maiden sisällä ovat kasvaneet Euroopassa viime vuosina, minkä takia etäisyys kestävän kehityksen tavoitteeseen 10 – eriarvoisuuden vähenemiseen – on vain kasvanut. Tämän tavoitteen osalta kuljemme siis Euroopassa väärään suuntaan.
,
Keväällä järjestetyn brändityöpajan osallistujat pääsivät kertomaan näkemyksiään 75 nimiehdotuksesta sekä tekemään karsintaa. Työpajan vetivät Kepan viestintäjohtaja Laura Häkli sekä brändityöryhmä, johon kuuluvat verkkojulkaisujen päätoimittaja Jukka Aronen, viestinnän asiantuntija Mirka Kartano ja AD Teemu Kumpulainen.
Kuva:
Kepa
,
Mutta mitä Eurostatin raportti ja mittarit todella kertovat meille kestävän kehityksen tilasta EU:ssa? Valitut mittarit antavat hyviä kuvakulmia kestävään kehitykseen, mutta yksiselitteistä yhteenvetoa yksittäisistä tavoitteista ne eivät anna.
Jos esimerkiksi Eurostatin raporttia verrataan kesällä ilmestyneeseen Bertelsmann-säätiön ja SDSN:n tuottamaan SDG Indexiin, näyttäytyvät EU-maiden kipukohdat eri tavalla. SDG Index koostuu 88 globaalista indikaattorista sekä 111 OECD-maihin sovellettavasta indikaattorista.
SDG Indexissä EU:lla menee hyvin: viisi parasta maata ovat kaikki EU-jäsenmaita (Ruotsi, Tanska, Suomi, Saksa ja Ranska). Kaikki EU-maat mahtuvat 50 parhaan joukkoon. Suurimpia ongelmia EU:ssa SDG Indexin mukaan olisivatkin kestävä tuotanto ja kulutus sekä ilmastotoimet, ei eriarvoisuus.
***
Mittareiden valinnan lisäksi seurannan toimivuuteen vaikuttaa tavoitteenasettelu. Eurostatin sadasta mittarista vain seitsemälletoista on EU:ssa määritelty selkeä tavoite. Ja silloinkin kun EU:lle on asetettu tavoite, ei se välttämättä vastaa kunnianhimoltaan EU:n kansainvälisiä sitoumuksia. Esimerkiksi EU:n omat päästövähennystavoitteet ovat Pariisin ilmastosopimukseen verrattuna riittämättömiä.
Suurin osa Eurostatin mittareista kertoo siis trendeistä ja kehityksen suunnasta, mutta ei siitä onko muutos riittävän nopeaa, jotta kestävään kehitykseen päästään.
***
Saman kysymyksen parissa olemme painineet myös Suomessa, kun olemme laatineet kansallisia kestävien kehityksen mittareita. Monet mittarimme auttavat meitä ymmärtämään, mitä Suomessa tapahtuu, mutta ne eivät vielä riitä pitämään päätöksentekijöitä vastuussa muutoksen nopeudesta.
Olemme kaikki piinallisen tietoisia siitä, että esimerkiksi ilmastonmuutoksen kohdalla pienet askeleet oikeaan suuntaan eivät vielä riitä estämään horisontissa häämöttävää katastrofia. Tarvitsemme paitsi muutosta oikeaan suuntaan, tarvitsemme sitä myös riittävän nopeasti.
Tämän takia olisi erittäin tärkeää, että niin Suomi kuin EU asettaisivat jatkossa omien mittareiden lisäksi myös selkeät omat poliittiset ja mitattavat tavoitteet kestävälle kehitykselle. Tähän avautuu ensi vuonna hyvät mahdollisuudet, kun Suomelle valitaan uusi hallitus ja EU:lle uusi komissio.