Tulevaisuuden työntekijässä arvokkainta on se, mihin kone ei vielä pysty: kyky luovaan ajatteluun, kyseenalaistamiseen ja tiimityöhön. Tämä on Maailmanpankin vuotuisen pääjulkaisun keskeisin viesti.
Työn murrosta ja siitä seuraavia haasteita käsittelevä raportti lähtee liikkeelle oletuksesta, jonka mukaan teknologia muuttaa pysyvästi työn luonnetta joka puolella maailmaa. Myös kehittyvissä maissa työntekijöiltä vaaditaan aiempaa enemmän kognitiivisia taitoja ja osaavan työvoiman kysyntä kasvaa.
Työntekijän osaksi jää sopeutua, ja siksi vankimman painoarvon saavat näkemykset siitä, miten kehittyvien maiden inhimillinen pääoma – yksilöiden tiedot, taidot ja terveys – saadaan nousuun. Ellei tätä oteta tosissaan, epätasa-arvo syvenee entisestään, raportti varoittaa.
Inhimillisellä pääomalla on merkittävä vaikutus työntekijän tuottavuuteen ja sen myötä talouskasvuun. Tällä hetkellä kehitysmaiden inhimillistä pääomaa nakertavat etenkin koulutusjärjestelmän heikko taso sekä puutteet ravitsemuksessa ja terveydenhoidossa.
Varsinkin laadukkaaseen varhaiskasvatukseen panostaminen on köyhissä maissa harvinaista. Siksi lasten viiteen ensimmäiseen elinvuoteen sijoittuva oppimisen herkkyyskausi ja oppimisen kumulatiiviset hyödyt menetetään.
Koulutus tuo tuloja ja tuottavuutta
Oppimisen pitäisi paitsi alkaa varhain, myös jatkua läpi elämän. Raportti muistuttaa, että suuri osa kehitysmaiden tämänhetkisestä työvoimasta ei pysty osaamisensa puolesta vastaamaan muuttuvan työelämän haasteisiin.
Saharan eteläpuolisen Afrikan työssäkäyvistä lähes 61 prosenttia ei osaa lukea sujuvasti, ja Latinalaisessa Amerikassa vastaava luku on 44 prosenttia. Tarvitaan nykyistä suunnitelmallisempia aikuiskoulutusohjelmia, jotka on räätälöity aikuisoppijoiden tarpeisiin ja elämäntilanteisiin, raportti linjaa.
Opiskelu on raportin mukaan tehokkain tapa parantaa työntekijän ansiotasoa, sillä yksi lisävuosi koulunpenkillä nostaa palkkaa keskimäärin yhtä paljon kuin neljä vuotta työelämässä. Kehittyvissä maissa kerroin voi olla vielä suurempi: Guatemalassa vuotta pidempi koulu-ura vastaa palkan suuruuden kannalta kahdeksaa vuotta töissä.
Näistä syistä ensimmäinen raportin kolmesta päättäjille antamista suosituksista peräänkuuluttaa panostuksia heikoimmassa asemassa olevien kouluttamiseen, varhaiskasvatukseen sekä modernissa työelämässä välttämättömien kognitiivisten ja sosiaalisen taitojen vahvistamiseen.
Alustatalous kasvaa, maatalous pysyy
Työn sisällön lisäksi muutoksen kourissa ovat yritykset. Niille digitalisaatio tarjoaa uusia tapoja toimia. Esimerkiksi Kiinassa Alibaban omistama Taobao.com-verkkokauppa on tuonut työtä 1,3 miljoonalle kiinalaiselle, jotka myyvät sivuston kautta tuotteitaan käsitöistä maataloustuotteisiin.
Muuttamalla paikalliset markkinat maailmanlaajuisiksi Taobao on mahdollistanut tuhansille työn perässä kaupunkeihin muuttaneille paluun kotikyliinsä, joista käsin he voivat nyt jatkaa yrittäjinä.
Jotta Taobaon kaltaisen alustatalouden edut saavuttaisivat kunnolla myös maailman köyhimmät, tarvitaan laitteiden lisäksi laajakaistaa. Raportissa muistutetaan, että kännyköiden yleistymisestä huolimatta harvalla kehitysmaan asukkaalla on pääsy internetiin.
Kolme neljästä kehitysmaan työssäkäyvästä puurtaa epävirallisen talouden piirissä,
Innovaatioista huolimatta kehittyvien maiden suurin työllistäjä on edelleen maatalous, joka piti vuonna 2017 niiden työssäkäyvistä 68 prosenttia leivän syrjässä. Siksi maatalouden kehittäminen on keskeinen keino vähentää köyhyyttä.
Uusi teknologia tarjoaa tähän aiempaa parempia välineitä, mutta raportissa korostetaan, että jotta viljelijät itse hyötyisivät paremmista sadoista, heidän täytyy päästä myös osaksi elintarvikkeiden arvoketjuja.
Toinen kehittyvien maiden työelämää leimaava seikka, johon maiden vaurastuminen ei ole vielä purrut, on epävirallisen sektorin koko. Kolme neljästä kehitysmaan työssäkäyvästä puurtaa epävirallisen talouden piirissä esimerkiksi katukauppiaana, roskakerääjänä tai kuljettajana. Epävirallisen työn tekijät ovat vailla työsopimuksia, eläkejärjestelmää ja muita etuja, jotka suojaavat työsuhteissa olevia.
Epävirallinen työ on yleensä köyhän ainoa väylä toimeentuloon ja mahdollisuudet kohentaa ansiotasoa sen kautta ovat pienet. Epävirallista työtä tekevien tuottavuus on raportin mukaan merkittävästi virallisen sektorin työntekijöitä heikompi.
Maailmanpankki pitää inhimilliseen pääomaan investoimista ratkaisuna myös epävirallisen työn kitkemisessä. Toisaalta pelkkä koulutus ei riitä, sillä monessa maassa pula hyvistä yksityisen sektorin työpaikoista on johtanut koulutettujen aivovuotoon.
Perusturva paremmaksi ja verotus kuntoon
Kiihtyvässä muutoksessa oleva työelämä vaatii nykyistä vahvempaa perusturvaa työntekijöille, raportti linjaa toisena suosituksenaan. Kehitysmaiden asukkaista vain 20 ja köyhimmästä väestönosasta kaksi prosenttia on jonkinlaisen sosiaaliturvan piirissä.
Raportin mukaan tärkeintä olisi luoda työnantajasta riippumaton perusturvan taso ja pakollinen sosiaalivakuutus. Kun ihmisten perusturvaa parannetaan, voitaisiin työvoimaan liittyvää säätelyä höllentää ja parantaa näin työvoiman liikkuvuutta. Uudistukset ovat tarpeen myös siksi, että nykyisellään työvoimaa koskevat säädökset eivät ulotu epävirallista työtä tekeviin.
Monikansallisten yritysjättien veronkiertoon puuttuminen olisi osa ratkaisua.
Kolmas raportin suosituksista koskee verotusta. Sitä tehostamalla kehitysmaat voisivat panostaa kahteen muuhun suositukseen eli inhimillisen pääoman kasvattamiseen ja työntekijöiden oikeuksien parantamiseen.
Maailmanpankin mukaan Saharan eteläpuolisen Afrikan maat voisivat nostaa bruttokansantuotteitaan 3-5 prosentilla uudistamalla verojärjestelmiään tehokkaammiksi. Lisäksi ikuisuusongelmaan eli monikansallisten yritysjättien veronkiertoon puuttuminen olisi osa ratkaisua.
Valitettavasti digitalisoituva bisnes tekee raportin mukaan veronkierto-ongelmasta vieläkin yleisempää, sillä verolainsäädäntö perustuu yrityksen fyysiseen sijaintiin. Myös digiyritysten tuottamien uudenlaisten, esimerkiksi verkkomainonnasta ja käyttäjistä koskevista tiedoista saaman tulon verotuksen määrittely on monimutkaista, mistä johtuen digiyrityksiltä saatu verokertymä jää perinteisiä yrityksiä matalammiksi.