Ihmiskaupan uhrista tulee ehkä ensimmäisenä mieleen ulkomaalainen, joka raataa ravintolassa palkatta tai on pakotettu prostituutioon. Todellisuudessa ihmiskaupan uhriksi voi joutua melkein kuka vaan.
”On tilanteita, joissa ihminen on erityisen heikko. On osin totta, että he ovat ulkomaalaisia, koska he eivät tunne oikeuksiaan tai tiedä mistä hakea apua. Mutta myös suomalaisia on uhreina: seksikaupassa on Suomessakin alaikäisiä, ja me epäonnistumme heidän suojelussaan”, sanoi kansanedustaja (rkp) Eva Biaudet. Hän on entinen Etyjin ihmiskauppaerityisedustaja ja vähemmistövaltuutettu.
Ihmiskauppa on ihmisoikeusrikkomus ja vakava yksilön vapauteen kohdistuva rikollisuuden muoto. Siinä rikoksentekijä saattaa uhrinsa alisteiseen asemaan ja hyväksikäytön kohteeksi saadakseen uhrista taloudellista tai muuta hyötyä. Suomessa esimerkiksi marjanpoimijat ovat alttiina hyväksikäytölle.
”Vuonna 2016 yli 20 thaipoimijaa pääsi osaksi uhrien auttamisjärjestelmää. Tämä on pieni luku, kun miettii poimijoiden kokonaismäärää. Poimijat tulevat tänne jo valmiiksi velkaisina, joten heillä on kova paine suoriutua hyvin ja todennäköisyys hyväksikäytöstä kasvaa”, totesi kansanedustaja (vas) Li Andersson, joka on puolustanut julkisuudessa marjanpoimijoiden oikeuksia.
Uhrien auttamiseksi tarvitaan toimia
Uhrien saattaminen tuen piiriin koettiin keskustelussa tärkeäksi. Sisäministeri Kai Mykkänen kertoi, että ministeriöön vakinaistetaan ihmiskaupan vastaisen koordinaattorin virka.
”Haaste on haaviin osuminen, eli meillä samansuuntaista ongelmaa kuin lähisuhdeväkivallassa asianomistajarikoksen suhteen. Jos asianomainen ei itse halua ajaa syytettä, se jää.”
Keskustelijoiden mielestä rinnastus lähisuhdeväkivaltaan oli osuva. ”Fokus pitää olla siinä, että poliisi ja viranomaiset tunnistavat haavoittuvat ryhmät kuten paperittomat. Suuri ongelma on se, että ihmiskaupan uhrit eivät luota viranomaiskoneistoon. Meillä on yhä enemmän ihmisiä, joita voimme kohdella ihan miten vaan”, kansanedustaja (sdp) Tuula Haatainen vetosi.
Viranomaisille ihmiskaupan tunnistaminen on usein hankalaa, sillä usein se on kytköksissä muuhun rikollisuuteen. ”Ne ovat rikoksina hyvin haasteellisia tutkia. Jos ei saada näyttöä, tapaukset menevät helposti parituksena läpi tai kiskonnan tapaisena työsyrjintänä”, kertoi Poliisihallituksen poliisitarkastaja Måns Enqvist.
Ihmiskauppa sidoksissa paperittomuuteen
Paperittomuus ja oleskeluluvan puuttuminen altistaa ihmiskaupalle. Paperiton on henkilö, joka elää Suomessa ilman laillista oleskeluoikeutta. Suomessa paperittomaksi päätyy monin tavoin. Joku jää Suomeen voimassa olevan viisumin tai oleskeluluvan umpeuduttua, kuten itäisen Euroopan romanit.
On myös henkilöitä, jotka eivät ole hakeneet tarvitsemaansa lupaa Suomeen tuloon tai Suomessa oleskeluun. Tarkkoja lukuja paperittomien määrästä on vaikea saada, mutta Turun Yliopiston tutkimuksen mukaan Suomessa on arviolta noin 2000–4000 paperitonta.
Kun SuomiAreenan yleisöltä kysyttiin kokevatko he paperittomat turvallisuusuhaksi, lähes kaikki vastasivat kieltävästi. ”Paperittomilla on uhka joutua rikoksen uhriksi, ja uhka että lähtee itse rikoksen polulle, mutta he eivät ole uhka yhteiskunnallisesti”, Enqvist totesi.
Biaudet muistutti, että esimerkiksi romaneilla ei ole sellaisia papereita, jotka EU-kansalaisilla kuuluu olla. ”On hyvin tärkeää, ettei puhuta laittomista ihmisistä. Turvapaikan hakeminen ei ole laitonta. Ei voi olla niin, että viranomaispäätös syöksee ihmisen yhteiskunnan ulkopuolelle.”
Turvapaikanhakijat eivät ole paperittomia, sillä heillä on lupa oleskella Suomessa turvapaikkahakemuksen käsittelyn ajan. Jos kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut jää Suomeen, hänestä tulee paperiton.
”Kielteisen turvapaikan haaste on se, että on jo ehtinyt syntyä siteitä Suomeen, mutta järjestelemä ei kestä, jos laillistetaan kielteisen turvapaikan saaneet systemaattisesti. Parhaassa tapauksessa tulevaisuudessa turvapaikan määrittely ei tapahdu rajanylitystilanteissa, vaan kiintiöpakolaisten määrää lisätään”, Mykkänen linjasi.
Paperittomien ja ihmiskaupan uhrien tilanteen parantamiseksi ehdotettiin kovempia rangaistuksia hyväksikäyttäville työnantajille, seksinostokieltoa, yhteistyötä eri viranomais- ja järjestötahojen kesken uhrien tunnistamiseksi sekä alipalkkauksen kriminalisointia.
”Kannan huolta siitä, että paperittomissa on isoäitejä, äitejä ja lapsia. Missä he ovat? Olisi haaste tutkia asiaa, sillä lasten pitää päästä kouluun”, Haatainen vetosi. ”Heitä ei ole paljon, me pystymme kyllä pitämään ihmisistä huolta.”
* * *
Keskustelun järjesti Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä, IOM sekä Suomen Pakolaisapu.