Kehitysmaissa johdonmukaisuuskysymyksistä keskustellaan jopa enemmän kuin rikkaissa maissa. Syy erolle on ilmeinen: tarve saada kehitystä aikaa nopeasti on suurempi kuin meillä, joilla kaiken jo pitäisi olla kunnossa. Kiinnostavia malleja löytyy esimerkiksi Mongoliasta ja Guatemalasta, joissa molemmissa kestävä kehitys on kansallisten kehityssuunnitelmien selkärankana. Tätä ajatusta meillä Suomessakin on esittänyt suurin oppositiopuolue SDP.
Kestävää kehitystä tukeva johdonmukaisuus on saanut nyt myös YK:n korkean tason foorumissa (High-level Political Forum, HLPF) enemmän tilaa valtioiden yrittäessä keksiä keinoja, joilla tehokkaimmin saavutetaan kestävän kehityksen tavoitteet vuoteen 2030 mennessä.
OECD on kansainvälisistä organisaatioista pisimpään tehnyt työtä johdonmukaisuuskysymysten parissa. Kehys on ollut yksi harvoista kansalaisjärjestöistä mukana tässä työssä. Viime aikoina mukaan on tullut myös tutkimuslaitoksia eri puolilta maailmaa kehittämään erilaisia työkaluja tukemaan johdonmukaisuutta hallinnonalojen välillä.
Kiinnostavia esimerkkejä uusista työkaluista kestävän kehityksen seurantaan löytyy ympäri maailmaa. Saksan kehityspoliittinen instituutti vetää parhaillaan hanketta, jossa rakennetaan työkaluja seuraamaan johdonmukaisuutta kestävän kehityksen tavoitteiden ja Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanossa. Espanjalainen parlamento2030.org-hanke taas rakentaa työkalua, jolla voidaan seurata parlamentin työn johdonmukaisuutta. Aasian ja Tyynenmeren alueen talous- ja sosiaalikomissio UNESCAP kehittää tapoja toimeenpanna kokonaisvaltaisesti ja johdonmukaisesti kestävän kehityksen tavoite 6 eli veden saanti ja sanitaatio.
Johdonmukaisuutta pitää pystyä myös mittaamaan. Kestävän kehityksen alatavoite 17.14 eli kestävää kehitystä tukeva johdonmukaisuus on tavoitteena tuore, joten myös indikaattorien kehitys on alkuvaiheessa. Tällä hetkellä johdonmukaisuutta mitataan globaalisti tarkastelemalla ainoastaan sitä, kuinka moni maa on rakentanut oman seurantajärjestelmänsä johdonmukaisuudelle.
Alatavoitteen 17.14 mittaamista on nyt ryhdytty konkretisoimaan. YK:n ympäristöohjelma UNEP vetää työryhmää mittarin kehittämiseksi, ja Kehys on kutsuttu tähän työhön mukaan. Työ on vasta alussa, mutta indikaattori näyttää kehittyvän kolmiosaiseksi. Mittauksen kohteena ovat ainakin poliittinen sitoutuminen johdonmukaisuuteen, hallinnonalojen välinen yhteistyö- ja johdonmukaisuusmekanismi sekä eri sidosryhmien laaja-alainen osallistaminen kestävän kehityksen toimeenpanoon.
Konkreettiset työkalut ovat tervetulleita herättämään kiinnostusta kestävän kehityksen tavoitteiden keskinäisriippuvuuksien löytämiseksi ja tavoitteiden tunnettuuden lisäämiseksi. Tähän tarvitaan myös viestintää ja tiedonjakamista. Yksi työkalu on tavoitteiden kuvittaminen. Tällä hetkellä 17 päätavoitteella on omat ikoninsa, mutta nyt myös kaikki 169 alatavoitetta ovat saamassa omat kuvansa. Ne lanseerataan vielä tämän vuoden HLPF:n aikana.
Indikaattoreilla on tietysti merkitystä. Niiden rinnalla tulisi kuitenkin pohtia, onko johdonmukaisuus sittenkin ensisijaisesti johtajuus- ja valtakysymys. Johdonmukaisuuden toteutumiseksi eri tahojen tulisi sitoutua yhteiseen tavoitteeseen ja sen toimeenpanoon. Tämä vaatii kompromissia, josta kaikki kokevat jollain tapaa hyötyvänsä. Kompromissien ja yhteistyön aikaansaamiseksi tarvitaan viisasta johtajuutta, joka kannustaa liikkumaan yhteen suuntaan.