Toukokuun lopussa järjestetty ohjelmatukijärjestöjen Kumppanuusfoorumi keräsi noin 50 osallistujaa järjestöistä sekä ulkoministeriöstä keskustelemaan kehitysyhteistyöstä. Foorumi keskittyi erityisesti kehitystulosten viestintään, sekä syksyllä eduskunnan käsittelyyn menevään kehitysyhteistyön tulosraporttiin.
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anna-Mari Virolainen toivoi, että kehitysyhteistyö nousee eduskuntavaalien alla yhteiskunnallisen keskustelun aiheeksi. Siinä työssä myös järjestöillä on tärkeä rooli: meidän on viestittävä laajasti siitä mitä teemme, tavoittelemme ja saavutamme.
Mainiosta keskustelunavauksesta ministeri nosti esimerkiksi Kepan Hyvä Suomi, Parempi Maailma –hallitusohjelmatavoitteet.
Tänä vuonna kumppanuusfoorumissa oli entistä enemmän aitoa vuoropuhelua etukäteen valmisteltujen puheenvuorojen sijaan. Niissä keskusteltiin neljästä teemasta Suomen kehityspolitiikan painopistealueiden mukaisesti.
Vilkasta keskustelua ja työryhmien tuloksia purettiin paneelikeskustelussa yhdessä ministerin kanssa. Yhteisiksi vahvuuksiksi painopistealueesta riippumatta nousivat seuraavat piirteet:
Työ ruohonjuuritasolla, paikallisissa yhteisöissä ja herkkien aiheiden parissa
Kehityskysymysten kannalta on usein hedelmällisintä lähteä liikkeelle yksilöistä, perheistä ja yhteisöistä sekä toimia paikallisten kumppanien kanssa. Järjestöt toimivat usein haurailla tai syrjäisillä alueilla ja sensitiivisten kysymysten parissa tavalla, joihin esimerkiksi valtiollisilla toimilla on vaikea, ellei mahdotonta puuttua. Vaikka ruohonjuuritasolla tehtävä työ usein korostuukin, ei sovi unohtaa, että järjestöt toimivat myös yhteistyössä valtioiden sekä globaalien foorumeiden kuten YK:n kanssa.
Mahdollisuus toimia ’poliittisesti epäkorrektisti’ ja epävirallisten ryhmien kanssa
Tämä on esimerkiksi rauhan- ja sovitteluprosesseissa äärimmäisen tärkeää. Etuna on myös poliittinen neutraalius: järjestöt pystyvät nostamaan vaikkapa luonnonvara-asioita keskusteluun tavalla, joka ei politisoidu, vaan perustuu linkkeihin ja tietotaitoon ruohonjuuritasolla. Järjestöt myös välittävät tietoa sellaisista tapahtumista, mitkä eivät ylitä Suomessa uutiskynnystä.
Toimintatapana on kulkea rinnalla, tasavertaisena kumppanina
Tämä myös osaltaan rakentaa luottamusta järjestön ja paikallisen toimijan tai yhteisön välillä. Myös vertaistuki on tärkeässä osassa. Sitä toteutetaan esimerkiksi siten, että suomalaiset vammaiset ovat mukana järjestöjen kehitysyhteistyössä ja antavat vertaistukea.
Työ kaikkein haavoittuvimpien ryhmien kanssa
Järjestöt ovat olleet esimerkiksi mukana työllistämässä niitä, joiden työllistyminen on muuten haasteellista. Lisäksi järjestöt synnyttävät yritystoimintaa markkinoiltaan ja yhteiskunnallisilta oloiltaan epävakaissa ympäristöissä, kuten konfliktialueilla, marginalisoitujen yhteisöissä tai slummeissa. Ne kehittävät yrittäjyyttä epävirallisen talouden sektorilla, joka on monessa maassa merkittävin työllistäjä.
* * *
Niin järjestöistä kuin ministeriöstäkin löytyy yhteistä tahtoa tuloksista viestimiseen. Kaiken kaikkiaan Kumppanuusfoorumi tuntui toimivan hyvänä, entistä dialogisempana tapana keskustella yhteisesti tärkeistä aiheista poliittisen johdon, virkahenkilöjen sekä järjestökentän kesken. Tämä tunne välittyi myös käytäväkeskusteluista.
Yhteinen sävel löytyi niin kehitysrahoituksen nostamiseen sitoutumisesta kuin järjestöjen tärkeästä roolista. Vuoropuhelu ulkoministeriön työtekijöiden kanssa on hyvä esimerkki siitä, kuinka avoimuudella ja yhteisellä pohdinnalla voidaan päästä entistä parempiin tuloksiin. Tätä siis jatkossa lisää!