Suomi on tasa-arvon edelläkävijä myös kehityspolitiikassa, ja tätä on nostettu ahkerasti esille tälläkin hallituskaudella.
Suomi tekee tasa-arvotyötä monipuolisesti, antaa apua köyhimmille ja humanitäärisistä konflikteista kärsiville naisille. Kuluneet puolitoista vuotta ovat olleet maailmanlaajuisesti etenkin tälle kehitysyhteistyön sektorille surullista aikaa.
Kun Trumpin hallinto keskeytti kaiken rahoituksen tahoille, jotka antavat aborttineuvontaa, Suomen työ seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämiseksi on kohonnut entistä tärkeämpään asemaan. Sille on myös kova kysyntä ja tarve niin kumppanimaissa kuin muutenkin kansainvälisesti.
Itsestäänselvyysasenteessa piilee kuitenkin riski – ajattelemme helposti, että tasa-arvo tapahtuu itsekseen.
Sanat ja teot ovat edelleen ristiriidassa: vaikka tyttöjen ja naisten oikeuksien sanotaan olevan Suomen kehityspolitiikan hyvin tärkeä painopiste, rahoitus on leikkausten myötä romahtanut peräti 44 prosenttia. Suhteellinen osuus kaikesta rahoituksesta on pudonnut hälyttävän paljon, 44:stä 31 prosenttiin.
Suomi on menettänyt kansainvälistä uskottavuuttaan. Se ansaitaan muiden silmissä tekojen kautta, ne kertovat olemmeko oikeasti tasa-arvon mallimaa.
* * *
Mitä leikkaukset sitten tarkoittavat käytännössä?
Kehitysyhteistyö perustuu hankkeisiin. Kun hankkeet lopetetaan niin sanotusti tuulen vaihtuessa, valuu jo tehty työ hukkaan. Massiiviset äkkileikkaukset keskeyttivät tai karsivat satoja hankkeita.
Otetaan muutama esimerkki: Suomen Lähetysseuran Vietnamissa lakkautetuissa hankkeissa keskityttiin ihmiskaupan ennaltaehkäisyyn, terveyteen ja koulutukseen. Lääkäreiden sosiaalinen vastuu -järjestö joutui lopettamaan Intian nuorisoterveyshankkeen.
Plan Suomi joutui luopumaan muun muassa laajasta lastensuojeluohjelmasta Aasiassa, varhaiskasvatusohjelmasta Keniassa sekä nuorten naisten työllistämisohjelmasta Pakistanissa. Etiopiassa ilman rahoitusta jäi Kynnys ry:n vammaisten naisten tukihanke.
* * *
Mitä kehityspolitiikassa sitten tehdään tällä hallituskaudella toisin? Hallitus korostaa suomalaisten yritysten roolia kehitysmaiden yksityisen sektorin kehittämisessä. Toimiva taloudellinen sektori ja yritystoiminta kehitysmaassa ovat toki olennaisia tekijöitä maan nousussa pois köyhyydestä.
Kuten Kehityspoliittinen toimikunta vuosiarviossaan toteaa, tulee Suomen kuitenkin pyrkiä siihen, että taloudellista hyötyä jäisi nykyistä enemmän köyhimpien ihmisten, erityisesti naisten ja tyttöjen käyttöön.
Kun tyttöjen koulutuksesta karsitaan, siitä kärsii myös yrityssektori. Suuri osa yritysten rahoituksesta menee kehitysrahoitusyhtiö Finnfundille, jota ei ole suoraan velvoitettu tasa-arvoon. Suomen tuleekin asettaa tasa-arvo yhdeksi Finnfundin omistajaohjauksen reunaehdoksi.
Suomen kehityspolitiikka on tempoilevaa. Sen jatkuvuus on varmistettava yli hallituskausien ja henkilövaihdosten. Suomi on tehnyt virheitä, kun rahoitusta on siirretty liian nopeasti ja kaiken lisäksi tasa-arvotyöstä kaukana oleviin kohteisiin. Tämä on hämmentävää, haluammehan käyttää itsestämme titteliä ”tasa-arvon mallimaa”.
Kansainvälisillä areenoilla Suomen tulee rohkeasti pitää esillä esimerkiksi tyttöjen oikeutta päättää omasta kehostaan. Tasa-arvon esiintuontiin ja esimerkkinä toimimiseen on hyvä mahdollisuus jo vuoden päästä, kun Suomi on EU:n puheenjohtajamaa.