Kestävää kehitystä tukeva politiikkajohdonmukaisuus tarkoittaa, että kaiken politiikan pitäisi huomioida vaikutukset kestävän kehityksen edellytyksiin 1) tässä ja nyt, 2) tuleville sukupolville ja 3) muilla alueilla – ja vieläpä kestävän kehityksen sosiaalisen, ympäristöllisen ja taloudellisen ulottuvuuden tasapainottaen.
OECD:n PCSD Partnership julkaisi viime vuonna raportin, jossa käsiteltiin johdonmukaisuuden mittaamista. Raportin mukaan johdonmukaisuuden toteutumista arvioitaessa pitäisi käyttää rinnakkain kolmenlaisia indikaattoreita, jotka mittaisivat: 1) hallinnollisia mekanismeja johdonmukaisuuden edistämiseksi, 2) politiikkojen välisiä vuorovaikutuksia ja 3) politiikkojen vaikutuksia.
Suomen globaali vastuu ja johdonmukaisuus -seurantakorin indikaattoreiksi ovat valikoituneet seuraavat neljä mittaria:
Suomen kehitys Commitment to Development -indeksin kauppapolitiikkaa mittaavalla osa-indeksillä
Suomen tuonti ja vienti tonneittain ja materiaaliryhmittäin
Suomen kehitysyhteistyörahoituksen kehitys
Suomen osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan.
Globaali vastuu ja johdonmukaisuus -seurantakorin indikaattorit mittaavat ennen kaikkea politiikkojen vaikutuksia. Tämän lisäksi valtionhallinnossa pitäisi olla omat mittarit mekanismeille ja politiikkojen välisille vuorovaikutuksille.
Kestävää kehitystä tukevalle politiikkajohdonmukaisuuden toteutumiselle ei siis ole tarkoituksenmukaista etsiä yhtä ja ainoaa mittaria, vaan se pitäisi omaksua ajattelutavaksi, joka ohjaa indikaattorien valintaa kaikissa koreissa.
Globaalin vastuun pitäisi näkyä kaikissa koreissa indikaattoreina, jotka mittaavat Suomen toiminnan vaikutuksia muilla alueilla. Kuten verkkosivuilla mainitaankin, tällaiset on jo yhteiskunnallista eriarvoisuutta, resurssiviisasta taloutta ja hiilineutraalia yhteiskuntaa, julkisia hankintoja ja kuluttamista ja työelämän laatua ja muutosta koskevissa seurantakoreissa.
Globaalin vastuun näkökulmasta on hyvä, että indikaattoreihin on valittu mittareita ulkopolitiikan eri osa-alueilta: kehityspolitiikasta, siviilikriisinhallinnasta ja kauppapolitiikasta. Yksi hyvä mittari näiden politiikkojen johdonmukaisuudella olisi Suomen asevientiluvat sotaa käyviin ja ihmisoikeuksia rikkoviin maihin. Tästä saisi tietoa esimerkiksi SaferGloben asevalvontaraporteista.
Koriin valittu CDI:n indeksi alleviivaa hyvin kauppapolitiikan oletettujen vaikutusten ideologisuutta. Indeksin oletuksena on, että kaupan avoimuus on lähtökohtaisesti myönteistä kestävälle kehitykselle, jolloin pisteitä saa tullien ja maataloustukien alentamisesta ja palvelujen kaupan avaamisesta.
Vaikutukset eivät kuitenkaan ole lainkaan näin yksioikoisia, vaan ne toimina saattavat jopa olla haitaksi kestävälle kehitykselle. Esimerkiksi Maailman ruokaturvakomitean kansalaisyhteiskuntamekanismi on nostanut esiin paikallisten ja maan sisäisten markkinoiden huomattavaa merkitystä ruokaturvalle kansainväliseen kauppaan verrattuna. Kansainvälisen kaupan avaaminen ja kasvattaminen voi jopa vaikeuttaa paikallisten ja alueellisten markkinoiden toimintaa, joka olisi sosiaalisen ja ympäristöllisen kestävyyden kannalta suotuisampaa.
Suomi voi kantaa globaalia vastuuta vaikuttamalla myös Euroopan unionin kehitysyhteistyön rahoituksen määrään. Kun Suomen kehitysyhteistyömäärärahat olivat vuonna 2017 alle miljardi euroa, ohjattiin vuonna 2016 EU:n instituutioiden kautta kehitysyhteistyöhön 15,6 miljardia euroa. EU on myös alueena jäljessä sen 0,7-sitoumuksesta: sen yhteenlaskettu kehitysyhteistyöpotti oli 0,50 % alueen BKTL:stä.
Vaikuttamalla EU:n kehitysyhteistyön tuleviin määrärahoihin voisi Suomi siis auttaa koko EU-aluetta kantamaan globaalin vastuunsa paremmin. Eurooppalaiset kansalaisjärjestöt seuraavat EU-alueen kehitysrahoitusta vuosittaisessa AidWatch-raportissaan.
Seurantakoreista voi käydä keskustelua kestavakehitys.fi-sivustolla. Keskustelun ja kommenttien pääviestit kootaan yhteen 30. toukokuuta järjestettävässä Kestävän kehityksen tila ja tulevaisuus -tapahtumassa.