Politiikka on aina ollut läsnä Ivanka Capovan elämässä. Hän ei edes muista aikaa, jolloin hänen lapsuudenperheessään ei olisi keskusteltu politiikasta.
”Perheessämme on ollut aina itsestään selvää, että ihmiset rakentavat yhteiskuntaa ja siihen pitää päästä vaikuttamaan. Meidän joulupöytäkeskustelumme ovat sen mukaisia”, hän nauraa.
Perheen poliittiseen valveutuneisuuteen vaikutti tilanne Capovan kotimaassa Makedoniassa.
”Ihmisen oli välttämätöntä tietää politiikasta oman turvallisuutensakin vuoksi. Aikuiset ympärilläni seurasivat jatkuvasti tilannetta.”
Capova tuli äitinsä ja sisaruksensa kanssa Suomeen pakolaisena vuonna 1992. Capovan omat kokemukset pakolaisuudesta ovat auttaneet häntä ymmärtämään vuoden 2015 tapahtumia, jolloin Suomeen tuli lyhyen ajan sisällä paljon aiempaa enemmän turvapaikanhakijoita.
”Myös vuonna 1992 suomalaisten asenne oli ensin, että kaikki turvapaikanhakijat ovat tervetulleita. Sitten kun heitä alkoi tulla paljon, rajat laitettiin kiinni.”
Capova näkee turvapaikanhakijoiden nykyisen tilanteen Suomessa äärimmäisen hälyttävänä. Hän ei usko, että hänen oma perheensä olisi päässyt Suomeen nykyisen menettelyn kautta.
”Nyt olisi varmaan sanottu, että sota ei ole teidän etupihallanne vaan 20 kilometrin päässä, menkää takaisin.”
***
Nykyisin Capova toimii toista kautta Vaasan kaupunginvaltuutettuna. Sitä kautta hän on ystävystynyt valtuustotoveriinsa Ramieza Al Mahdiin.
He ovat kaupungin ainoat varsinaiset valtuutetut, joilla on ulkomaalaistaustaa.
”Ivankalle on helppo puhua asioista, jotka vaikuttavat minuun päivittäin ja joita muut eivät ymmärrä. Keskustelemme esimerkiksi etnisestä profiloinnista”, Mahdi sanoo.
Mahdi ja Capova ovat molemmat tulleet aikoinaan Suomeen pakolaisina, joten maahanmuuttopolitiikka on heille tärkeä aihe. Heitä kuitenkin ärsyttää se, että usein heidän ajatellaan olevan politiikassa kiinnostuneita vain maahanmuuttoasioista.
”Joskus on turhauttavaa, että meidät otetaan vakavasti ainoastaan maahanmuutosta keskusteltaessa”, Capova sanoo.
”Onko sinua ikinä kutsuttu radioon puhumaan vaikka yleisbudjetista?”, hän kysyy Mahdilta.
”Ei mitään sinne päinkään”, kollega toteaa.
Ystävykset listaavat asioita, joista heiltä kysytään: kotouttaminen, pakolaiset, etninen profilointi.
Capova sanoo, että tilanne on onneksi parantunut hänen kahden kautensa aikana.
”Tunnen koko ajan voimakkaammin, että minut otetaan vakavasti eikä nähdä vain tietyn kulttuurin edustajana. Mutta politiikassa sen eteen täytyy taistella. Se on surullista”, Capova sanoo.
***
Ystävykset tuntevat rasistiset asenteet myös työnsä ulkopuolella. Mahdille on ollut erityisen vaikeaa, kun hänen tyttäreltään on kyselty, mistä tämä on kotoisin.
”Se on hänelle hyvin hämmentävää. Hän ei tiedä, pitäisikö hänen vastata olevansa Suomesta vai Somaliasta. ’Enkö voi olla vain minä?’ hän kysyy.”
Capova tuntee, että viattomalta vaikuttavan kysymyksen takana on jotain synkempää.
”Kun ihmiset kysyvät, mistä olet kotoisin, he kysyvät oikeasti, mistä ihonvärisi tulee.”
Capova muistuttaa, että asioita ei paranneta vain positiivisen asenteen kautta.
”Jollain ihmisellä voi olla hyvin positiivinen asenne. Voi ajatella, että monikulttuurinen yhteiskunta on kiva juttu ja kaikki ulkomaalaiset ovat tervetulleita. Mutta se ei riitä. Asioille pitää oikeasti tehdä jotain.”
Mahdi on samaa mieltä. Hän ei ole vielä valmis juhlimaan monikulttuurisuutta, sillä ihmisten asenteet muuttuvat helposti.
”Asenteet ovat positiivisia silloin, kun kaikki menee hyvin. Kun maahanmuuttajat tekevät hyviä asioita, olemme tervetulleita ja kaikki ovat tyytyväisiä. Mutta heti kun jotain pahaa tapahtuu, asenteet muuttuvat negatiiviseen suuntaan.”
Mahdi toivoo aktiivista erilaisuuden hyväksymistä pelkän sietämisen sijaan. Hän kertoo, että ei pidä lainkaan sanasta ”suvaitsevaisuus”, vaan kuuluttaa ymmärrystä ja hyväksyntää.
”En halua, että minua suvaitaan. Minulla on oikeus elää niin kuin kaikilla muillakin”, Mahdi sanoo.
***
Ystävykset korostavat vertaistuen roolia syrjivässä yhteiskunnassa selviämisessä.
”Minulle on ollut todella voimaannuttavaa tajuta, että minulla ja Ivankalla on niin paljon yhteistä”, Mahdi sanoo. Hän näkee samantapaisen tehtävän myös Mahdollisuuksien torilla.
”Tällaisissa tapahtumissa ihmiset eri kulttuuritaustoista voivat kohdata toisensa ja tuntea, että he eivät ole yksin”, hän sanoo.
Vaasan Mahdollisuuksien torin teema tänä vuonna oli ”Kulttuuri kuuluu kaikille”. Capovan mielestä Mahdollisuuksien tori antaa ihmisille tilaisuuden tuoda esiin heille tärkeää kulttuuria ja jakaa se muiden kanssa.
Mahdia turhauttaa kohtaamansa oletus, että maahanmuuttajien pitää sulautua osaksi valtaväestöä assimilaation kautta ja jättää oma kulttuurinsa taakseen.
”Me olemme ihmisiä, emme voi poistaa kaikkea. Vaikka olen ollut täällä 20 vuotta, kulttuurini on vahvasti osa minua.”
Capova muistuttaa, että Suomen kotoutumislaissakin sanotaan kotoutumisen olevan kaksisuuntainen prosessi.
”Kotoutuminen muuttaa ihmisiä, jotka tulevat tänne, ja ihmisiä, jotka ovat täällä. Molemmilla on vastuuta ja velvollisuuksia.”