Eero Pisilälle ei ole järjestynyt baarijakkaraa, joten hän seisoo.
”Olen perunamies, ihan perunan näköinenkin”, hän töräyttää toriyleisölle.
Pisilä on lavalla kertomassa kestävän kehityksen eli Agenda 2030 -tavoitteiden toteutumisesta. Tai oikeammin perunabisneksistään Tansaniassa.
Perunamies lähti reissuun vuosia sitten ja rakastui maahan, jossa ”ihmisillä on aurinko sisällään”.
Pisilä viljelee perunaa Tansanian ylängöillä, ja olosuhteet maanviljelyyn ja ruokaturvan parantamiseen ovat siellä otolliset. Mutta hän tietää, että satoja ei moninkertaisteta, ellei tietoa ja taitoa siirry paikallisiin käsiin, pysyvästi.
”Ja kestäviä tuloksia saadaan vain jos tulee kassavirtaa.”
Tärkeintä on paikallinen kansalaisyhteiskunta
Sama paikallisuuden ymmärtäminen yhdistää monia muitakin kestävän kehityksen menestystarinoita.
Ulkoministeriön tasa-arvoneuvonantaja Eeva-Maria ”Eppu” Mikkonen-Jeanneret kertoo, kuinka Keniassa suomalaiset järjestöt saivat silpomisenvastaisessa työssään apurikseen isoäidin, jonka oma tytär oli silvottu.
Nainen oli nähnyt silpomisen aiheuttaman kärsimyksen, eikä halunnut, että hänen lapsenlapselleen kävisi samoin. Hän kutsui kyläpäälliköt ja koko paikallisen uskonnollisen yhteisön kirkkoon ja puhui ihmiset puolelleen.
”Isoäiti toimi katalysaattorina koko prosessille”, toteaa Mikkonen-Jeanneret.
Entinen ympäristöneuvonantaja Matti Nummelin kertoo puolestaan menestystarinan Ruandasta. Siellä on käynnissä suomalainen hanke, jolla on myös kaupallista arvoa.
Ihmiset voivat myydä metsästä keräämäänsä jätepuuta pellettiasemille, joissa risuista ja puunkappaleista jalostetaan ekologisia pellettejä. Kerääjät saavat pellettien lisäksi oman lieden ja myös rahaa. Asema taas hyötyy myymällä puolet pelleteistä kaupunkilaisille.
”Kaiken perustana on paikallisten vahvuuksien hyödyntäminen”, tiivistää Suomen Punaisen Ristin kansainvälisten ohjelmien päällikkö Toni Jokinen, joka on tottunut tekemään yhteistyötä paikallisten Punaisten Ristien kanssa.
Mitä sinä olet tehnyt kestävän kehityksen hyväksi?
Kestävän kehityksen Agenda 2030 kattaa kaikki maailman maat ja haastaa myös kansalaiset toimimaan kestävästi. Paneelia juontanut ulkoministeriön tiedottaja Eija Palosuo tivasikin, millaisia henkilökohtaisia sitoumuksia kestävään kehitykseen kukin panelisti oli tehnyt.
Diakonia ammattikorkeakoulun lehtori Sami Kivelä liikahti ensimmäisenä tuolillaan ja tunnusti tehneensä ”Sami 2.0” -sitoumuksen netissä.
”Tein kolme lupausta: kasvissyönti, kestävän energian käyttö ja kestävän kehityksen asioiden pitäminen esillä työssäni.”
”Olen onnistunut viimeisessä. Kahden muun kohdalla olen vasta kerännyt oppimiskokemusta”, Kivelä sanoo ja hymyilee leveästi.
Kuka hyvänsä voi käydä tekemässä oman sitoumuksensa osoitteessa Sitoumus2050.fi.
Miten Agenda 2030 -tavoitteista tulee totta? -paneeli järjestettiin Maailma kylässä -festivaalin Mekong-lavalla 26.5.2018. Mukana keskustelemassa olivat SPR:n kansainvälisten ohjelmien päällikkö Toni Jokinen, Perunamestarit Oy:n toimitusjohtaja Eero Pisilä, Diakonia ammattikorkeakoulun lehtori Sami Kivelä, ulkoministeriön kehityspolitiikan tasa-arvoneuvonantaja Eeva-Maria Mikkonen-Jeanneret sekä entinen ympäristöneuvonantaja Matti Nummelin. Paneelin juonsi ulkoministeriön tiedottaja Eija Palosuo.