”Suomi on pieni maa, joka haluaa olla tasa-arvon brändi ja mallimaa. Mutta se vaatii myös tekoja”, kiteytti kehitysmaatutkimuksen yliopistonlehtori Marjaana Jauhola.
Niin, Suomesta puhutaan paljon tasa-arvokysymysten mallimaana ja jopa suunnannäyttäjänä maailmalla. Silti pelkkä puhe ei tarkoita, että Suomen kehitysyhteistyö tukisi tarpeeksi naisia ja tyttöjä.
Kehityspoliittinen toimikunta (KPT) julkaisi keskiviikkona vuosittaisen raporttinsa Suomen kehityspolitiikan tilasta, joka käsitteli tänä vuonna erityisesti sitä, kuinka Suomen kehitysyhteistyö voisi entistä paremmin edistää tasa-arvoa maailmalla.
Julkistamistilaisuuden vahva viesti oli, että myytistä mallimaana olisi laskeuduttava nyt maan pinnalle. KPT:n pääsihteeri Marikki Stocchetti sanoi raportin julkaisutilaisuudessa Helsingissä, että parannuskohteita aiheen ympäriltä nousi enemmän kuin toimikunta osasi odottaa.
”Sukupuolten tasa-arvoa pidetään itsestäänselvyytenä Suomen osaamisessa, vaikka evaluaatiot näyttävät vähän muuta”, Stocchetti huomautti.
”Tavoitteen kuvitellaan toteutuvan itsestään kehitysyhteistyössä – näin ei kuitenkaan ole”, KPT:n puheenjohtaja Aila Paloniemi sanoi.
Tasa-arvo mukaan 85 prosenttiin ohjelmista?
Tällä hallituskaudella Suomi on nostanut naiset ja tytöt historiallisesti ensimmäistä kertaa kehityspolitiikkansa kärkiteemaksi. Tuoreen raportin yksi pääviesteistä kuitenkin on, että tasa-arvotyön painoarvon tulisi näkyä selvästi myös rahoituksessa.
Raportin mukaan hallituskauden kokonaiskuva on merkittävän ristiriitainen, kun tarkastellaan kehitysrahoituksen määrää ja sen kohdentumista. Painopisteen rahoitus väheni noin 40 prosenttia osana historiallisesti mittavampia kehitysyhteistyön määrärahaleikkauksia.
KPT suosittaa, että sukupuolten tasa-arvon tulisi olla joko merkittävä osa- tai pääasiallinen tavoite 85 prosentissa kaikista uusista ohjelmista vuoteen 2020 mennessä. Viime vuosina tasa-arvotyön rahoitusosuus koko Suomen kehityspoliittisesta kokonaisuudesta on ollut 30-40 prosentin välillä, esimerkiksi viime vuonna 35 prosenttia.
Samainen prosenttitavoite on jo nykyisellään kirjattu EU:n tasa-arvoa edistävän toimintasuunnitelman tavoitteeksi.
”85 prosenttia on melko kunnianhimoinen tavoite, kun meillä on kehityspolitiikassa neljä painopistettä. Mutta tuemme täysin EU:n suunnitelmaa”, paikan päällä raportin vastaanottanut ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolainen sanoi.
Ryhtiä 0,7-tavoitteeseen
Kehityspoliittinen toimikunta myös vaati, että hallituksen tulisi esittää tarkka aikataulu, jonka puitteissa Suomi nostaisi virallisen kehitysavun BKTL-osuuden 0,7 prosenttiin ja suuntaisi vähiten kehittyneisiin maihin ainakin 0,2 prosenttia.
Huhtikuisten uutisten mukaan hallitus on tällä hetkellä aikeissa laskea kehitysyhteistyön määrärahoja noin 0,37 prosenttiin bruttokansantulosta.
”Kaikkein köyhimmille maille rahoituksen osuus on erityisesti tippunut”, Stocchetti muistutti.
Ministeri joutui selittämään hallituksen rajuja kehitysyhteistyöleikkauksia.
”En rupea puolustamaan tehtyjä päätöksiä. Ne on tehty, ja niiden kanssa elämme. Linjamuutokset ovat myrkkyä pitkäjänteisyydelle, mutta kaikilla on hyvä tahto siihen, että palaamme 0,7-tavoitteeseen”, Virolainen lupasi.
Hän sanoi, ettei haluaisi jättää määrärahojen nostoa seuraavalle hallitukselle, mutta ei näe tällä hetkellä muutakaan vaihtoehtoa.
”Tiedätte, miten budjetit tehdään – syksyn budjetti tulee olemaan tekninen, koska ensi vuonna tulevat vaalit ja uusi hallitus. Jos minulla olisi keinot käytössä, käyttäisin ne. Mutta en pysty muuttumaan siksi rahaksi.”
Huomio myös yksityiseen sektoriin
KPT toivoo, että tasa-arvo nähtäisiin yhä kasvavissa määrin niin sanottuna läpileikkaavana tavoitteena kaikessa kehitysyhteistyössä, jolloin eri toimijoiden tulisi arvioida hankkeitaan ja ohjelmiaan yhä perustellummin juuri tasa-arvon näkökulmasta.
Kuluneella hallituskaudella kehityspolitiikka on suuntautunut yhä enemmän yksityisen sektorin suuntaan, ja hallitus on päättänyt muun muassa huomattavista pääomakorotuksista valtion kehitysrahoitusyhtiö Finnfundille sekä aloittanut useita uusia ohjelmia yritysten kehitysmaainvestointien tukemiseen. Viime vuotinen kehityspoliittisen toimikunnan vuosiraportti käsittelikin eritoten kehitysmaiden taloutta, yksityissektoria ja verotuskykyä.
KPT:n tämänvuotinen raportti muistuttaa, että koska yksityisellä sektorilla ja pääoma- sekä lainamuotoisilla finanssisijoituksilla on yhä suurempi rooli kehityspolitiikassa, tulee myös niitä tarkastella entistä johdonmukaisemmin sukupuolinäkökulmasta.
On tärkeää, että ulkoministeriö nostaa sukupuolten tasa-arvon yhdeksi Finnfundin omistajaohjauksen kehitysvaikutuksia turvaavaksi reunaehdoksi, raportti linjaa.
Pitkäjänteisyyttä kehitykseen
Antoi KPT Suomen kehityspolitiikalle myös kehuja. Sen mielestä Suomi on toiminut huomionarvoisesti erityisesti kansainvälisillä foorumeilla ja EU:ssa naisten ja tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisterveyden puolesta. Kiitosta keräsi tasa-arvon näkökulmasta myös Suomen työ hauraissa maissa sekä humanitaarinen työ.
Toimikunta näkee, että Suomen tuleva EU-puheenjohtajakausi ensi vuonna olisi loistava näytönpaikka nostaa teemaa ja myös tarvittavia uudistuksia esille. Ministeri oli samoilla linjoilla.
Julkaisutilaisuudessa perättiin kehitysyhteistyöhön ennen kaikkea pitkäjänteisyyttä. KPT:n mukaan on varsin perusteltua, että kehitysyhteistyöllä ja -politiikalla on pysyvä perusta.
”Tarvitsemme hallituskausia pidempiä linjauksia. Tasa-arvostrategia vuoteen 2030? Tai jopa 2050?” Stocchetti ehdotti.