”Kukoistava demokratia tarvitsee terveen kansalaisyhteiskunnan. Valitettavasti Euroopan unionissa kansalaisyhteiskunnan tilaa kaventavat moninaiset uhat ja paineet. Tilannetta ei voi hyväksyä. Sen ratkaisun olisi olla Euroopan unionin ja kansallisten päätöksentekijöiden prioriteettilistan kärkipäässä”, alleviivaa Euroopan perusoikeusviraston (FRA) johtaja Michael O’Flahertyn. FRA on riippumaton EU:n elin, jonka toiminta rahoitetaan unionin talousarviosta.
FRA julkaisema raportti, Challenges facing civil society organisations working on human rights in the EU, käsittelee ihmisoikeusjärjestöjen haasteita Euroopan unionin alueella. FRA:n mukaan järjestöt raportoivat yhä enemmän pelottelutoimista, toiminnan rajoittamisesta, rahoitukseen – erityisesti vaikuttamistyöhön – kohdistuvista leikkauksista sekä vaikutusmahdollisuuksiensa kapenemisesta. Erityisen huolestuttavaa raportissa on se, että kansalaisjärjestötoimijat kokevat pelottelun ja uhkailun kulttuurin muuttuneen uudeksi normaaliksi.
EU:n erinäisiä politiikkapapereita lueskeleva kansalaisjärjestöaktiivi voi myhähdellä tyytyväisenä: on ihmisoikeuspuolustajia koskevia linjauksia, on eurooppalaista konsensusta YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmaan. Kummassakin tunnustetaan kansalaisjärjestöjen työn arvokkuus. Konsensuksessa linjataan, että EU ja jäsenvaltiot tukevat kansalaisyhteiskunnan avoimia ja suotuisia toimintaedellytyksiä, osallistavia toimintamalleja ja päätöksenteon avoimuutta kaikilla tasoilla.
FRA:n raportti kuitenkin valitettavasti osoittaa, että kauniit sanat eivät päde omalla takapihalla. Huonoin tilanne on Unkarissa ja Puolassa, mutta esimerkkejä tilanteen huononemisestä löytyy Euroopan joka kolkasta.
Erityisesti etnisten vähemmistöjen (esimerkiksi romanit) sekä maahanmuuttajien ja turvapaikan hakijoiden oikeuksia puolustavat järjestöt ovat saaneet osansa vihapuheesta ja uhkailusta. Ympäri Eurooppaa terrorismiin sekä turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä lakihankkeita on viety läpi niin kovalla kiireellä, että järjestöille annettu aika kommentoida lakiluonnoksia on jäänyt pahimmissa tapauksissa tunteihin. Kaikkialla käytäntöjä kansalaisjärjestöjen osallistamiselle ei ole tai olemassa olevia linjaukset, jopa lainsäädäntö, eivät toteudu käytännössä.
* * *
Myös rahoitusleikkaukset uhkaavat kansalaisyhteiskunnan tilaa. Leikkaukset ovat kohdistuneet erityisesti perustoiminnan tukeen, edunvalvontaan ja elintärkeään, niin sanottuun vahtikoiratyöhön. Trendi on kohti lyhytjänteistä hankerahoitusta, jolla tuetaan esimerkiksi järjestösektorin tuottamia sosiaali- ja terveyspalveluja. Tämä on näkyvissä myös Suomessa.
Perusoikeusvirasto suosittaakin, että kansalaisyhteiskuntaa tulisi tukea monivuotisella perustoiminnan rahoituksella lyhyiden hankerahoitusten sijaan. Viestin soisi kuuluvan ja vahvistuvan niin Suomessa kuin Euroopan komission käytävilläkin.
Eurooppa ansaitsee toimivan kansalaisyhteiskunnan. Se tarvitsee sitä, voidakseen uskottavasti edistää ihmisoikeuksia ja tukea kansalaisyhteiskunnan vahvistumista unionin rajojen ulkopuolella. Euroopan unioni kaipaa myös johtajuutta yhteisesti sovittujen linjausten toteuttamiseen myös unionin sisällä.
Heitänkin O’Flahrtyn haasteen Suomen valtionhallinnolle ja poliittisille päättäjille. Meillä on hyviä käytäntöjä ja pitkät perinteet kansalaisyhteiskunnan osallistamisessa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen.
Suomen tuleva EU-puheenjohtajuuskausi olisi erinomainen mahdollisuus ottaa kansalaisyhteiskunnan tila, osallisuuden, ihmisoikeuksien ja demokratian puolustaminen puheenjohtajuuskauden agendalle. Otatteko haasteen vastaan?