Euroopassa kehitysyhteistyövaroista yhä suurempi osa kanavoidaan pakolaisten vastaanottajakuluihin EU-maissa. Tämä osoittaa, että meidän on oltava hereillä ja tilanteen tasalla koko ajan. Siksi tarvitsemme Kehyksen kaltaista aktiivista ja osaavaa toimijaa, joka osallistuu aktiivisesti Euroopan laajuiseen kehityspoliittiseen toimintaan ja pitää tiiviisti yhteyttä suomalaisiin ja eurooppalaisiin päätöksentekijöihin.
Toimin Kehyksen hallituksen puheenjohtajana vuosina 2009-2012. Jo silloin keskustelu EU:n kehitysyhteistyövarojen käytöstä kävi kuumana. Loppuvuodesta 2010 osallistuimme Kehyksen johdolla Euroopan komission vetämään ns. uudistettuun jäsenneltyyn vuoropuheluun (restructured dialogue) EU:n rahoitusinstrumenteista sekä konsultaatioon EU:n kehityspolitiikan tulevaisuutta käsittelevästä vihreästä kirjasta. Kehys järjesti vihreästä kirjasta marraskuussa avoimen keskustelutilaisuuden, joka keräsi runsaasti kiinnostuneita järjestöjä paikalle. Teimme yhdessä hyvän kannanoton, jonka Kehys lähetti ennen joulua komissioon. Kehyksen kautta suomalaisten järjestöjen kannat ovat syöttäneet EU:n kantoihin.
Pelastakaa Lapsissa olimme erityisesti huolissamme siitä, ettei vihreässä kirjassa juuri huomioitu ihmisoikeuksia; lapsen oikeuksista ei ollut yhtäkään mainintaa. Ihmisoikeuksien kunnioitus on sisällytetty periaatteena aiemmin osaksi EU:n kauppapolitiikkaa, ulkopolitiikkaa, kehitysyhteistyötä sekä humanitaarista apua. Mahtaakohan näin olla tänä päivänä? Mitä EU ja sen jäsenmaat ovat tähän mennessä lausuneet tai tehneet rohingojen pelastamiseksi Myanmarissa ja Bangladeshissa?
Sitten kehitysrahoitukseen – miten Kehys ja sen jäsenjärjestöt näkivät kehitysrahoituksen tulevaisuuden vuonna 2010?
Vaadimme tuolloin, että virallisissa kehitysyhteistyömäärärahasitoumuksissa, jotka pohjautuvat OECD:n määrittelemiin sisältöihin ja joissa EU-mailla on omat määrä- ja aikatavoitteensa, tulee saavuttaa 0,7 prosentin osuus bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä. Oli mielestämme erittäin tärkeää pitää sitoumuksesta kiinni ja saavuttaa se. Tämä ei valitettavasti kuitenkaan näyttänyt kaikkien maiden kohdalla toteutuvan. Ja kuten hyvin tänä päivänä tiedämme, Suomikaan ei pitänyt kiinni sitoumuksistaan.
Ja vaikka määrärahasitoumukset olisi saavutettu, ne eivät yksin riitä ratkaisemaan kehityksen rahoitusongelmaa. Silloinen kehitysmäärärahasitoumus globaalisti oli vain 0,3% luokkaa maailman kansantaloudesta. Mikähän on prosentti tänä päivänä? Uskoakseni se on huomattavasti alempi.
Vuonna 2010 Kehyksen kanta oli, että virallisen kehitysavun piiriin voidaan laskea vain ODA-kriteerien mukaista apua. Jos virallisella kehitysavulla tuetaan yritysinvestointeja kehitysmaihin, tulee niiden vähentää köyhyyttä – ei tukea ulkomaille valuvia voittoja. Yritysinvestoinneissa tulee erityisesti huomioida keskeiset periaatteet kuten ihmisoikeudet, ihmisarvoinen työ, investointien vaikutus köyhyyden vähentämiseen ja vaikutukset ympäristöön. Yritysvastuu niin suomalaisella kuin kehitysmaan yritykselläkin tulee olla tärkeässä roolissa.
Tänäänhän keskustelua käydään siitä, että kehitysyhteistyövaroja käytetään pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseen liittyviin kuluihin. Samalla agendalle on noussut kehitysyhteistyövarojen käyttö sotilaallisiin tarkoituksiin, eli kehitysavun turvallistaminen.
Raha ei kuitenkaan yksinään ratkaise kaikkea, vaan kehitysyhteistyövarojen rinnalle tarvitaan johdonmukaisesti kestävää kehitystä tukevia politiikkoja, joita Kehys onkin ansiokkaasti ajanut. Vuonna 2010 yksi agendalla ollut asia oli rauhanvälitys.
Ministeri Alexander Stubb esitteli sinä vuonna visionsa Suomen roolista kansainvälisessä rauhanvälitysjärjestelmässä, mikä johti turvallisuus ja kehitys -työryhmän yhteiseen kirjeeseen ja tapaamiseen ministerin kanssa. Järjestöt pitivät luonnollisesti esillä kansalaisjärjestöjen potentiaalia ja vaikutusmahdollisuuksia rauhanvälityksessä, mutta samalla nostettiin esille jatkumoajattelua ja pitkäjänteisen kehitysyhteistyön merkitystä konfliktien uudelleen puhkeamisen ehkäisemiselle. Jatkumoajattelu oli tuolloin aikaansa edellä, vasta nyt se tuntuu saavan laajempaa tukea taakseen.
Oli mielenkiintoista tutkailla kirjoituksia vuodelta 2010 ja verrata niitä nykyhetkeen. Hyvin samoja kysymyksiä on agendalla yhä. Osa suurimmista peloista on toteutunut ja suunta ei näytä kovinkaan lupaavalta tänä päivänä. Siksi työtä Kehykselle ja sen jäsenjärjestöille on paljon edessä. Nyt jos koskaan tarvitsemme Kehyksen kaltaista järjestöä valvomaan päättäjiä. Tästä hyvästä ja osaavasta panoksesta on pidettävä kiinni.