Pitkään sanottiin, että Kiinan vaikutusvaltaa kehitysavun kentällä liioitellaan: sen merkitys kyllä oli suuri, mutta rahoitus oli selvästi pienempää kuin länsimaiden kehitysyhteistyö. Näin ei enää ole. Kiinalla on nyt työkalut ja ohjelmat, joilla se voi haastaa lännen, kertoo brittiläinen, kehityskysymyksiin erikoistunut ajatushautomo Overseas Development Institute ODI.
ODI julkaisi lokakuussa kehityksen trendejä ruotivan raportin, jossa Kiinan rooli tunnustetaan ja länttä kehotetaan toimimaan kasvavan jätin kanssa yhä pontevammin.
Kiinan kahdella suurimmalla kehityspankilla – China Development Bankilla ja China Ex-Im Bankilla – on nyt suurin piirtein saman verran sijoituksia kuin kaikilla länsimaisilla kehityspankeilla yhteensä, ODI laskee.
Etenkin infrastruktuuriin keskittyneet Kiinan lainaohjelmat ovat ODIn mukaan virstanpylväs, jota vasten lännen kehitysapua kasvavassa määrin arvioidaan.
ODI käskee muistamaan hyvän hallinnon
Länsimaiden kannattaisi ODIn mukaan pyrkiä kilpailemaan Kiinan kanssa niin, että hyvää hallintoa pidettäisiin edelleen korkealla kahdenvälisissä suhteissa. Samaan aikaan tulisi tehdä yhteistyötä kiinalaispankkien kanssa ja erityisesti niiden kansainvälisten instituutioiden kanssa, joita Kiina tukee. Esimerkiksi Afrikan unioni on tällainen.
Riskeistään huolimatta yhteistyö Kiinan kanssa tarjoaisi mahdollisuuksia saada enemmän aikaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Perinteisten vakavaraisten avunantajien tulisi niellä ylpeytensä ja tyytyä välillä myös vähemmistörahoittajan rooliin, ODI sanoo.
Niin Kiina kuin länsimaat käyttävät kehitysyhteistyötä kasvattaakseen vaikutusvaltaansa. Tällä hetkellä Kiina panostaa maihin, joissa länsi ei vahvasti ole läsnä, eli varsinaista kovaa kilpailua ei vielä ole käynnissä.
Tilanne voi kuitenkin muuttua nopeasti, jos Kiina kasvattaa työnsä volyymiä niissä 68 maassa, joissa sen ”One Belt, One Road” -infrastruktuuriohjelma jo toimii.
Köyhyys vähenee hitaammin
Kiinan rooli on tärkeä trendi, muttei ainoa. ODIn mukaan yksi realiteetti, johon kehitysyhteistyössä kannattaa nyt jo varautua, on köyhyyden vähenemisen hidastuminen. Seuraavan viiden vuoden kuluessa äärimmäisen köyhyyden väheneminen voi jopa pysähtyä, ajatushautomo arvelee.
Tämä johtuu siitä, että Aasian maissa – suuresti Kiinan ansiosta – äärimmäinen köyhyys saadaan pitkälti kitkettyä, mutta hauraissa valtioissa etenkin Afrikassa äärimmäinen köyhyys paikoin lisääntyy.
Tavallaan hyvä uutinen on se, että samaan aikaan köyhien Afrikan maiden olisi ainakin teoriassa mahdollista vähentää köyhyyttä myös omin voimin. Jos kehitysmaat käyttäisivät prosentin kansantuotteestaan tehokkaisiin ohjelmiin köyhyyden vähentämiseksi, apua tarvittaisiin noin kolmannes nykyisestä, ODIn raportissa todetaan
ODIn mielestä nykyinen malli, jossa köyhät maat ”valmistuvat” kehitysavun piiristä vaurastuessaan, ei enää toimi. Kun kansantulo nousee useissa köyhissä maissa, ja niistä tulee vähitellen keskituloisia, tarvittaisiin entistä joustavampia malleja, joissa keskituloisia maita voitaisiin tukea. Ne voisivat esimerkiksi osallistua globaalien ja alueellisten haasteiden kuten muuttoliikkeen ja ilmastonmuutoksen ratkaisemiseen yhä isommassa roolissa.
Populistit ja maahanmuutto vaikuttavat apuun
Kehitysapua ja maahanmuuttoa vastustava populistinen liikehdintä on maailmanlaajuinen ilmiö, joka vaikuttaa ODIn mukaan kehitysyhteistyöhön väistämättä.
Puolustuspuheissa ei enää puhuta auttamisesta, vaan siitä, kuinka apu lisää maiden mahdollisuuksia käydä kauppaa ja tehdä sijoituksia ulkomaille. Myös globaalien haasteiden kuten konfliktien, muuttoliikkeen ja ilmastonmuutoksen korostaminen näkyy. ODI ennustaa, että tämä vaikuttaa myös avun kohdentamiseen esimerkiksi kansallisille kehityspankeille ja rahoituslaitoksille.
Länsimaissa korostetaan ODIn mielestä virheellisesti sitä, että kehitysapu hillitsee kansainvälistä muuttoliikettä. Ajatushautomon mukaan näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että jos maan kansantulo henkeä kohden on alle 7000 dollaria, kuten on vaikkapa Boliviassa, Haitissa, Ghanassa ja Liberiassa, apu itse asiassa lisää maasta poistumista, kun ihmisillä alkaa olla varaa lähteä.
Muuttoliikkeen hallintaan tulisikin ODIn mukaan käyttää monipuolisempaa työkalupakkia: viisumipolitiikkaa, turvapaikkajärjestelmän kehittämistä ja väliaikaisen työnteon sallimista.
On myös hyvä muistaa, että valtaosa maailman pakolaisista asuu suhteellisen vakaissa naapurimaissa. Yhteistyötä niiden vakaiden maiden kanssa, johon pakolaiset ensin pakenevat, tulisikin lisätä, ODI suosittaa.
Agenda 2030 ei ehkä onnistu tavoitteissaan
ODI ei ole vakuuttunut, että vuonna 2015 sovitut YK:n kestävän kehityksen tavoitteet eli niin sanottu Agenda 2030 onnistuu muuttamaan kehitysavun kenttää vuoteen 2030 mennessä. Ei myöskään ole näyttöä siitä, että tavoitteiden avulla olisi onnistuttu suuntaamaan enemmän resursseja kehitykseen.
Yksi ongelma tavoitteissa on niiden moninaisuus. Niillä ajetaan niin montaa asiaa, että melkein mikä tahansa teko voidaan perustella Agendaa tukevaksi toiminnaksi, ODI toteaa. Uusia tavoitteita on myös määrällisesti paljon, sillä kun YK:n vuosituhattavoitteita oli vain kahdeksan, on kestävän kehityksen tavoitteita yli kaksinkertainen määrä eli 17 sekä niiden lukuisat alatavoitteet.
Agenda 2030:n pitkäaikainen vaikutus saattaa olla se, että tavoitteet innostavat erityisesti yksityisiä toimijoita kehittämään teknologiaa, joilla päämääriin päästäisiin. Toistaiseksi Agenda 2030:n tunnettuus ei tähän riitä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ODIn arvion mukaan kestävän kehityksen tavoitteet tunnetaan lähinnä New Yorkin apupiireissä.