Siitä huolimatta, että kehitysyhteistyö nousee kokonaisuudessaan noin viisi miljoonaa viime vuoden budjettiin verrattuna, on Suomi jäämässä entistä kauemmas kansainvälisesti sovitusta ja hallitusohjelmaan kirjatusta 0,7 prosentin bruttokansantulotavoitteesta. Vuonna 2016 Suomen BKTL-osuus oli 0,44 prosenttia ja tänä vuonna arviolta noin 0,4 prosenttia.
Olisikohan tässä nyt vaarana käydä klassisesti, eli kun taloudessa menee huonosti, meillä ei ole varaa kehitysyhteistyöhön. Kun taas talous saadaan kasvuun, emme raaski panostaa köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseen maailmalla. Eilisessä avauspuheenvuorossaan ulkoministeri Soini näki linkin esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja maailman eri alueilla edelleen vallitsevan suuren köyhyyden välillä ja esitti niiden huomioon ottamista toimenpiteissä. Kuuleeko loppu hallitus?
***
Useat kansanedustajat peräänkuuluttivat budjettikeskustelussa hallituksen aikomusta pitää kiinni omasta 0,7 lupauksestaan. Esimerkiksi vihreiden Pekka Haavisto, RKP:n Stefan Wallin ja Anna-Maja Henriksson sekä vasemmiston Hanna Sarkkinen kyselivät sinnikkäästi hallituksen visiota ja suunnitelmaa sille, kuinka se aikoo saavuttaa 0,7 -tavoitteen, edes sillä pitkällä aikavälillä.
Ministeri Mykkäsen vastaukset olivat verrattain kylmää kyytiä. Hänen mukaansa ensin on odotettava sitä, että Suomi ei enää velkaannu, talous nousee useamman vuoden ja tämän jälkeen ”on varmaan sen vakavan keskustelun paikka”. Jätetäänkö siis globaalista vastuusta huolehtiminen suosiolla täysin seuraavan hallituksen harteille?
Joku voisi sanoa, että on epäreilua muistuttaa hallituksen päätöksestä leikata kehitysyhteistyötä usealla sadalla miljoonalla nyt, kun määrärahojen suunta on kuitenkin ylöspäin. Hallituksen talousarvioon ehdottamalla viiden miljoonan vuosilisäyksellä rahoituksen kiriminen leikkauksia edeltävälle tasolle kestäisi noin 25 vuotta. Olisiko liian optimistista ajatella, että 0,7:n saavuttaminen veisi tätä vauhtia reilut 30 vuotta?
Myös muualla maailmassa puhuttiin samaan aikaan ulkopolitiikkaa. Ranskan presidentti Emmanuel Macron käsitteli kehitysyhteistyötä osana EU-asioiden suurta linjapuhettaan. Hän kannusti näkemään Afrikan uhkan sijaan kumppanina ja lisäämään kehitysapua. Vakaampi ja vauraampi maailma olisi myös Suomen etu ja yhteistyö Afrikan kanssa tulevaisuuden skenaario, jossa esimerkiksi Kiinalla on aika vahva etumatka.
***
Kuinka hallitus aikoo pitää sanansa pitkän aikavälin tavoitteesta ohjata 0,7 prosentin osuus bruttokansantulosta kehitysyhteistyöhön? Hyvä askel eteenpäin, ja vieläpä aika edullinen sellainen, olisi tehdä selvä suunnitelma ja aikataulu 0,7 saavuttamiseksi (pdf) ja sitoutua sen toimeenpanoon jo tällä hallituskaudella. Se tarkoittaisi lisää resursseja köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiselle, eikä Suomen kansainvälinen uskottavuuskaan moisesta kärsisi.