”Kepan kannalta tulokset ovat hyviä ja suosituksiin on pääosin helppo yhtyä”, toteaa kehitysyhteistyön kattojärjestön ohjelmajohtaja Outi Hannula.
”Hyvänä tuloksena kannaltamme voidaan pitää myös sitä, että evaluaatio tunnustaa tekemämme työn merkityksen globaalin köyhyyden vähentämisen kannalta, vaikka Kepa onkin toimintatavaltaan erilainen, kuin etelässä hanketyötä tekevät järjestöt”, Hannula jatkaa.
Arvioinnin suosituksissa kehotetaankin ulkoministeriötä tunnustamaan kattojärjestöjen erilainen luonne myös ohjelmatuen kriteereissä.
Arviointi kehuu Kepaa myös siitä, että sen ohjelma on vahvasti ihmisoikeusperustainen kaikessa toiminnassa. Myös kehityspoliittisen selonteon läpileikkaavat teemat, eritoten eriarvoisuus ja ilmastonmuutos, ovat hyvin mukana. Kepan hallintokulujen katsotaan olevan normaalit, ja toiminta vaikuttaa arvioinnin mukaan kustannustehokkaalta.
Monet esiin nostetuista kehittämiskohteista työn alla
Kepa yhtyy monin osin arvioinnissa esitettyihin suosituksiin toiminnan kehittämiseksi. Monet esiin nostetuista asioista ovat myös sellaisia, joita on suunniteltu tai jo tehdään.
”Tällaisia kysymyksiä ovat vaikuttamistyö kansalaisyhteiskunnan tilan puolustamiseksi, globaalikasvatuksen jatkaminen sekä jäsenkentän moninaisuuden huomioiminen paremmin järjestöpalveluiden tarjonnassa ja edunvalvonnassa. Arviointi suosittaa myös, että Kepa kehittää seurantaansa pitkäkestoisten vaikutusten arvioinnin suuntaan”, luettelee Hannula.
Arviointi kiinnitti huomiota myös siihen, ettei Kepan riippumattomuus ulkoministeriöstä ole täysin selkeää kaikille osapuolille. Tämä tulisi jatkossa kirjata selkeästi kaikkiin sopimuksiin.
Ehkä radikaalein arvioinnin suosituksista on ehdotus, että Kepan tulisi harkita etelässä tehtävän työn alasajoa yhtenä sen kehittämisen vaihtoehtona. Kepa työskentelee tällä hetkellä Tansaniassa ja Mosambikissa sekä tukee kumppaneita Nicaraguassa ja Kambodzhassa.
”Evaluaatio totesi, että Kepan tuki paikalliselle kansalaisyhteiskunnalle on ollut tuloksellista, tuottanut lisäarvoa, ja että etelän kumppanit arvostavat kumppanuuttamme. On valitettavaa, etteivät arvioinnin tekijät ymmärtäneet, miten tärkeää Kepan on toimia yhdessä kehitysmaiden kansalaisjärjestöjen kanssa myös oman uskottavuutensa vuoksi”, Hannula kuvailee.
”Arviointi lähti ajatuksesta, että etelän kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen ei ole Kepan kaltaisen kattojärjestön ydintehtävä. Globaalikysymysten parissa toimivalla kattojärjestöllä on kuitenkin velvollisuus kuulla herkällä korvalla paitsi jäseniään myös globaalin etelän kansalaisten ääntä. Paikallisen vaikuttamistyön tukeminen on hyvä väylä murtaa äärimmäistä eriarvoisuutta aiheuttavia rakenteita.”
Arvioinnista kiitosta ja kriittisiä huomioita
Kepa on myös kerännyt arvioinnin kohteena olleiden 22 ohjelmatukijärjestön palautetta arvioinnista. Järjestöt ovat yhtä mieltä siitä, että riippumattoman arvioinnin tekeminen on ollut hyvä asia. Toimintaa tuleekin arvioida säännöllisesti. Nyt arviointi on todentanut sen, että järjestöjen kehitysyhteistyö on tuloksellista ja ansaitsee rahoituksensa.
Hyvää on ollut myös se, että arviointi koskee sekä kansalaisjärjestöjä että ministeriötä. Kiitosta saa myös se, että arviointi suosittaa ohjelmatuen jatkamista ja tunnistaa pitkäjänteisen ja joustavan rahoitusmuodon merkityksen järjestöille. Ulkoministeriöltä kaivataan kuitenkin realistisuutta: tuloksellinen työ edellyttää resursseja, joita on juuri leikattu.
Toisaalta ohjelmatukea saavat järjestöt ovat hyvin erilaisia. Yhteenveto ei annakaan täyttä oikeutta järjestökentän moninaisuudelle ja erityispiirteille, mitä järjestöt pitävät harmittavana. Kehityksessä tarvitaan monenlaisia toimijoita ja tässä mielessä moninaisuus on vahvuus.
Jonkin verran kritiikkiä järjestöiltä saavat myös arvioinnin huomiot tulosohjausjärjestelmien kehittämisestä, mikä on vielä monella järjestöllä kesken. Ulkoministeriö antoi tulosohjauksen ohjeet vuonna 2015, ja monen järjestön kohdalla arviointia on tehty tästä ajankohdasta taaksepäin. Arvioinnista on siis jäänyt pois jo tehtyä kehitystyötä.
Osa järjestöistä nostaa esiin myös ulkoministeriön toiveen siitä, että järjestöt tekisivät säännöllisesti kustannustehokkuus-analyysejä, joilla mitattaisiin esimerkiksi jonkin toiminnon yksikkökustannusta. Kehitysyhteistyössä tavoitteena on kestävä muutos eikä yksikkökustannus sovellu yhteiskunnallisen muutoksen mittaamiseen, kuten asenteiden muuttumisen mittaamiseen samalla tavoin kuin esimerkiksi infrastruktuurihankkeisiin.