Euroopan unionin hiilitullit ovat johtamassa tuloksiin jo ennen kuin ne on saatu voimaan: yhä useammat tullien kohteeksi joutuvat maat ovat päättäneet lähteä tutkimaan omaa kansallista hiilen hinnoittelua.
Suorana vastauksena EU:n hiilitulleille kansallisten hiiliverojen suunnittelusta ovat ilmoittaneet jo muun muassa Turkki, Venäjä ja Kazakhstan. Etelä-Afrikassa hiilivero on jo käytössä, ja vastaavia veroja Afrikan mantereella on suunniteltu myös Côte d’Ivoiressa ja Senegalissa.
Jos EU:n kauppakumppanit hinnoittelevat päästönsä itse, ne voivat välttää hiilitullit, sillä EU ei tule perimään niitä sellaisista tuontituotteista, jotka ovat jo hiilen hinnoittelun piirissä. Säätämällä kansallisia päästömaksuja maat voivat käyttää niistä saatavat tuotot itse sen sijaan, että niiden teollisuus maksaisi hiilimaksuja EU:n kassaan.
Saastuttaja maksaa -periaatteen toteuttaminen on kaikkialla välttämätöntä EU:n hiilitullisuunnitelmista riippumatta. Hiiliveroja eri maissa suunniteltaessa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Päästöihin kohdistuvilla veroilla ja maksuilla kun voidaan vaikuttaa merkittävästi resurssien ja toimintamahdollisuuksien jakautumiseen.
Päästöveroilla ohjataan päästöjä aiheuttavaa kulutusta ja tuotantoa: käytännössä sitä, kuka saa aiheuttaa päästöjä ja miten tästä aiheutuva haitta pitää korvata yhteiskunnalle. Päästöveromallia suunniteltaessa päätetään myös verotulojen käytöstä eli siitä, kenelle verosta saatavat taloudelliset hyödyt kohdistetaan.
Taloudellisesti rikkaammilla, omat historialliset hiilibudjettinsa jo kauan sitten polttaneilla, globaalin pohjoisen mailla on suurempi vastuu päästöleikkauksista ja niihin liittyvistä kustannuksista.
Sonja Finér
Päästöperusteiset verot vaikuttavat aina tulonjakoon. Vaikutukset vaihtelevat kuitenkin sen mukaan, minkälaisiin hyödykkeisiin veroja kohdistetaan ja mihin päästöveroilla kerättyjä varoja käytetään.
Päästöperusteinen kulutusvero tyypillisesti nostaa kuluttajien hyödykkeistä maksamia hintoja ja vaikuttaa siten kuluttajien käytettävissä oleviin varoihin. Teollisuusmaissa päästöverojen on todettu useimmissa tutkimuksissa olevan regressiivisiä eli kohdistuvan suhteellisesti ankarammin pieni- ja keski- kuin suurituloisiin.
Päästöverojen regressiivisyyttä voidaan pitää sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta ongelmallisena siksi, että se voi rajoittaa entisestään heikoimmassa asemassa olevien ihmisten toimintamahdollisuuksia. Regressiivisyys on seurausta siitä, että pieni- ja keskituloiset käyttävät suuremman osan tuloistaan päästöveron kohteena tyypillisesti olevaan energiaan ja polttoaineisiin, eikä korvaavia päästöttömiä hyödykkeitä ole usein saatavilla tai ne vaativat kalliita alkuinvestointeja.
Koska elämme samalla planeetalla, jokainen esimerkiksi Suomessa kerskakulutuksen aiheuttama hiilidioksiditonni on pois globaalista hiilibudjetista, jonka jaamme yhdessä kehittyvien maiden kanssa.
Sonja Finér
Kehittyvissä maissa hiiliveroja on ajettu innokkaasti, sillä niissä tulonjakovaikutukset voivat olla päinvastaiset. Tämä johtuu siitä, että monissa kehittyvissä maissa polttoaineiden ja energian kulutus on keskittynyt vahvasti ylimpiin tuloluokkiin, jolloin näitä hyödykkeitä koskevat päästöverot kohdistuvat valtaosin suurituloisimpiin. Tällöin päästöverosta saattaa muodostua tulonjakovaikutuksiltaan jopa progressiivinen.
On kuitenkin huomattava, että vaikka päästöverosta ei aiheutuisi nykyisillä kulutustasoilla taakkaa kaikkein köyhimmille, voi vero silti vaikeuttaa alimpien tuloluokkien nousua pois köyhyydestä, kun mahdollisuudet esimerkiksi liikennepolttoaineiden käytölle ja sitä kautta muun muassa töiden perässä liikkumiselle pienenevät entisestään.
On myös huomautettu, että päästöveroista mahdollisesti aiheutuvia negatiivisia vaikutuksia taloudelliseen eriarvoisuuteen on kehittyvissä maissa hankalampaa korvata erilaisilla kompensaatioilla ja tulonsiirroilla, sillä monissa maissa järjestelmät tulonsiirtojen toteuttamiseen ovat puutteellisia. Monen kehittyvän maan julkinen sektori on myös todella hauras ja jopa toimimaton, mikä voi tehdä veronkannosta ja verotulojen kanavoinnista haastavaa. Joissain maissa lisähaasteita tuo korruptio.
Päästöperusteisten kulutusverojen vaikutusten kohdistuminen eri tuloluokkiin riippuu useasta tekijästä ja voi vaihdella suuresti maasta toiseen. Kohdistumiseen vaikuttavat olennaisesti muun muassa kilpailevien hyödykkeiden saatavuus sekä kysynnän ja tarjonnan joustot. Mikäli verotuksen kohteena olevalle hyödykkeelle on olemassa ekologisempia korvaavia vaihtoehtoja, on kuluttajan tulotasosta riippumatta mahdollista luopua saastuttavasta kulutuksesta ja siirtyä käyttämään puhtaampaa korvaavaa hyödykettä. Jos taas korvaavia vaihtoehtoja ei ole tai niiden käyttöönotto edellyttää merkittäviä alkuinvestointeja, rasittaa päästövero usein suhteellisesti eniten pieni- ja keskituloisia.
Hiilen hinnoittelu on välttämätöntä myös siksi, että monien maiden edelleen kasvavan väestön palveluita ja hyvinvointia ei alettaisi rakentaa fossiilitalouden varaan.
Sonja Finér
Keskeistä on myös saastuttavan kulutuksen jakautuminen eri tuloluokkien kesken: onko verotuksen kohteena lähinnä varakkaimpien kuluttama luksushyödyke vai kaikille elintärkeä välttämättömyyshyödyke. Täysin olennaista on myös huomioida miten ja mihin verotuloja käytetään.
Tuloluokkien ohella on tärkeää huomioida myös muut erot eri väestöryhmien välillä. Riippuen päästöperusteisen veron toteutuksesta ja soveltamisalasta sen vaikutukset voivat kohdistua eri tavoin esimerkiksi eri sukupuoliin, ikäryhmiin, ammattikuntiin tai alueisiin.
Sukupuolittuneet vaikutukset voivat johtua sukupuolten välisten sosioekonomisten erojen ohella esimerkiksi siitä, että eri sukupuolet ovat eri tavoin riippuvaisia päästöverotettavista hyödykkeistä tai eri sukupuolilla on erilaiset päätöksentekomahdollisuudet kotitalouksien päästöintensiivisen kulutuksen suhteen. Naisilla voi esimerkiksi olla vähemmän valtaa päättää isommista hankinnoista ja kotitalouden energiankäytöstä.
Ikäryhmä- ja ammattikuntakohtaisten sekä alueellisten vaikutusten taustalla voivat olla niin ikään erilaiset kulutustarpeet. Näistä yleisimmin tunnistettu lienee alueellinen ero liikennepolttoaineiden tarpeissa: siinä missä vaikka Kenian Nairobissa asuva voi tulevaisuudessa vaihtaa oman autonsa tai moponsa sähköiseen matatuun, ei maaseudulla usein ole vastaavaa mahdollisuutta.
Isossa kuvassa kehittyvien maiden päästöt ovat olemattomat verrattuna globaaliin pohjoiseen.
Sonja Finér
Kuluttajien ohella päästöperusteiset kulutusverot vaikuttavat myös muihin tahoihin. Päästöverotuksesta aiheutuva korkeampi hinta heikentää tarkoituksella suuripäästöisten hyödykkeiden kuten polttomoottorilla varustettujen autojen kilpailuasemaa ja johtaa sen myötä muutoksiin hyödykkeiden kysynnässä. Tällä on vaikutuksia sekä yrittäjien että työntekijöiden työllisyyteen ja tuloihin.
Eri elinkeinojen maantieteellinen keskittyminen saattaa puolestaan johtaa siihen, että toiset alueet kärsivät päästöveron vaikutuksista muita enemmän. Haittaverojen on pelätty johtavan myös tilanteeseen, jossa verotuksen kohteena oleva teollisuudenala siirtää tuotteisiin kohdistuvat verot jo ennestään heikossa asemassa olevien työntekijöiden kannettavaksi. Tämä voisi johtaa esimerkiksi palkkojen alentamiseen.
On hyvä, että hiilen hinnoittelusta on alettu käydä keskustelua myös globaalin etelän maissa. Hiilen hinnoittelu on välttämätöntä myös siksi, että monien maiden edelleen kasvavan väestön palveluita ja hyvinvointia ei alettaisi rakentaa fossiilitalouden varaan vaan kehityksessä onnistuttaisiin loikkaamaan nopeammin hiilivapaaseen yhteiskuntaan.
Saastuttaja maksaa -periaatteen toteuttaminen on kaikkialla välttämätöntä EU:n hiilitullisuunnitelmista riippumatta.
Sonja Finér
Isossa kuvassa kehittyvien maiden päästöt ovat kuitenkin olemattomat verrattuna globaaliin pohjoiseen. Taloudellisesti rikkaammilla, omat historialliset hiilibudjettinsa jo kauan sitten polttaneilla, globaalin pohjoisen mailla on suurempi vastuu päästöleikkauksista ja niihin liittyvistä kustannuksista.
Globaalin päästöbudjetin oikeudenmukaisuuden kannalta on keskeistä keskittyä siihen, että päästöt saadaan meillä nopeasti riittävän korkean hinnoittelun piiriin ja laskemaan sitä kautta radikaalisti. Koska elämme samalla planeetalla, jokainen esimerkiksi Suomessa kerskakulutuksen aiheuttama hiilidioksiditonni on pois globaalista hiilibudjetista, jonka jaamme yhdessä kehittyvien maiden kanssa.
Vaikka Suomi on rikas ja kehittynyt maa, meilläkään päästöjen hinnoittelu ei tule menemään läpi ilman laajaa keskustelua oikeudenmukaisuudesta.
Suunnitellaanpa hiilipäästöjen hinnoittelua sitten Keniassa, Kazakhstanissa, Suomessa, EU:ssa tai Afrikan unionissa, on päästöveron oikeudenmukaisuudesta varmistuminen välttämätöntä. Eri maiden kohdalla tämä voi tarkoittaa hyvin erilaisia ratkaisuja eikä yleispäteviä ohjeita päästöverotuksen toteutukseen ole mahdollista antaa. Alta löydät kuitenkin Finnwatchin vinkkejä siihen, miten päästöveron sosiaalista oikeudenmukaisuutta voidaan vahvistaa:
- Päästöverojen ja -maksujen käyttöönoton yhteydessä tulee päättää sitovasti toimista, joilla varmistetaan, ettei verotus muutu kokonaistasolla regressiivisemmäksi. Päästöperusteisten kulutusverojen tasoa tai soveltamisalaa ei kuitenkaan tule rajoittaa veron jako-oikeudellisten vaikutusten vuoksi, koska se heikentäisi merkittävästi veron tehokkuutta päästövähennysten aikaansaamisessa. Näitä vaikutuksia on tarkoituksenmukaisempaa kompensoida kierrättämällä päästöverotuottoja takaisin yhteiskuntaan sekä toteuttamalla samanaikaisesti muita verojärjestelmän progressiivisuutta lisääviä toimia. Kehittyvissä maissa päästöverojen rinnalla on kehitettävä tulonsiirtomekanismeja ja muun muassa verottajan ja muiden viranomaisten käytössä olevia tietojärjestelmiä niin verovelvollisista kuin veronsaajista.
- Päästöverokokonaisuudesta tulee tehdä tulonjakovaikutuksiltaan progressiivinen kohdistamalla päästöverotuottoja esimerkiksi sosiaalitukien avulla pienituloisimmille tai palauttamalla verotuottoja kuluttajille hiiliosingon muodossa.
- Samalla verotuksen progressiivisuutta tulee tarkastella myös verojärjestelmätasolla. Verojärjestelmän progressiivisuuden lisääminen edellyttää erityisesti yritysverojärjestelmään sisältyvien veropohjan aukkojen korjaamista sekä monissa maissa pääomatuloverotuksen progressiivisuuden lisäämistä. Myös yhteisöverokannan tason nostaminen lisää verotuksen progressiota.
- Osa päästöverotuotoista on perusteltua käyttää päästöleikkauksia edistävien investointien tukemiseen heikommassa asemassa olevia ihmisryhmiä, toimialoja ja alueita painottaen. Globaalissa pohjoisessa kerättäviä päästöverotuottoja on myös ohjattava kehittyvien maiden ilmastotoimien tukemiseen esimerkiksi kansainvälisen ilmastorahoituksen kautta.
Muita päästöveron suunnittelussa huomioon otettavia seikkoja on kuvattu kattavasti muun muassa YK:n tuoreessa, erityisesti kehittyvien maiden päästöveroihin keskittyvässä päästövero-oppaassa. Lisää tietoa ja pohdintaa päästöjen hinnoittelun sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta löytää Finnwatchin tänä vuonna julkaistusta Reilu hinta hiilelle -raportista.