YK:ssa hyväksyttiin vuonna 2015 joukko yleismaailmallisia kestävän kehityksen tavoitteita, joilla pyritään vastaamaan maailmanlaajuisiin haasteisiin. Kyseessä oli tärkeä merkkipaalu monenvälisessä yhteistyössä – tavoitteet koskivat ensimmäistä kertaa kaikkia maita. Kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030 luo yhdessä Pariisin ilmastosopimuksen kanssa kaikkien aikojen kunnianhimoisimmat ja kattavimmat puitteet saattaa planeettamme vakaasti kestävän kehityksen tielle ja poistaa köyhyys kaikissa muodoissaan meidän sukupolvemme aikana.
Nämä sopimukset ovat ihmiskunnalle hieno saavutus, jota ei kuitenkaan voi pitää itsestäänselvyytenä. Aivan hiljattain Yhdysvaltain presidentti ilmoitti päätöksestään irrottaa maansa Pariisin sopimuksesta. Tätä ennen saatiin ilmoitus, jonka mukaan Yhdysvallat pienentää kehitysyhteistyömäärärahojaan muun muassa kehitysmaiden erittäin tärkeän lisääntymisterveyden tukemisessa. Nämä päätökset ovat hyvin huolestuttavia, mutta ne eivät saa viedä huomiotamme edessä olevasta valtavasta tehtäväkentästä.
Euroopan unionille ja sen jäsenmaille nämä kansainväliset sitoumukset ovat peruuttamattomia, ja sitoumusten vieminen käytäntöön ei ole lonkalta heitetty lupaus vaan kiireellinen ja välttämätön tehtävä.
Tästä syystä olemme yhdessä ryhtyneet uudistamaan tapaamme tehdä yhteistyötä kehitysmaiden kanssa niin, että se vastaa paremmin uusia globaaleja tavoitteita. Kesäkuun alussa Euroopan komission puheenjohtaja, Euroopan parlamentin puhemies ja kaikki EU-maat allekirjoittivat uuden kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalainen konsensuksen, yhteisymmärryksen, joka luo puitteet kaikelle Euroopan tasolla ja kansallisella taholla tehtävälle kehitysyhteistyölle.
Euroopan unioni on pitkään ollut maailman johtava voima kehitysyhteistyössä. Yhdessä jäsenmaidemme kanssa annamme lähes 60 prosenttia kaikesta kehitysmaille menevästä avusta, muut jäävät tässä reilusti jälkeen. Yksin viime vuosikymmenen kuluessa EU:n kehitysavulla tuotiin juomavesi yli 74 miljoonalle ihmiselle ja lähes 14 miljoonaa poikaa ja tyttöä sai mahdollisuuden päästä peruskouluun.
Näin vakiintuneen politiikan uudistaminen vaatii melkoisesti poliittista rohkeutta. Me kuitenkin ryhdyimme siihen, koska lähestymistapamme kehitysyhteistyöhön ei voi jumittaa ennalleen kun maailma ympärillämme on muuttumassa perinpohjaisesti. Nykypäivän haasteet ovat paljon entistä monimutkaisempia, yhteennivoutuneempia ja maailmanlaajuisempia: ilmastonmuutos, ennennäkemätön pakolais- ja muuttoliikepaine, lisääntyvä eriarvoistuminen ja köyhyyden muuttuvat kehitysilmiöt, jotka vaikuttavat maihin niiden kehitysasteesta riippumatta.
Uudessa konsensuksessa muutamme lähestymistapaamme: emme keskity pelkästään yksittäisiin perinteisen yhteistyön sektoreihin erillisinä kokonaisuuksina, vaan katsomme isoa kuvaa toimimalla niin, että kehityksen sekä sosiaaliset ja taloudelliset että ympäristönäkökohdat otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon.
Ajatellaanpa esimerkiksi seuraavia: Terveydenhuoltoa kehitettäessä on välttämätöntä kiinnittää huomiota myös sukupuolten tasa-arvoon ja naisten lisääntymisterveyteen ja oikeuksiin. Afrikan sähköistämistä edistettäessä on varmistettava, että energia tuotetaan kestävällä tavalla. Kannattaako tukea uusien koulujen ja liikenneyhteyksien rakentamista alueella, jolla sota edelleen vie ihmishenkiä ja uhkaa jatkuvasti tuhota kehitysyhteistyön tulokset?
Nämä kysymykset ovat kaikki toisiinsa sidoksissa ja niin tulevat olemaan myös tapamme reagoida niihin. Uudessa eurooppalaisessa konsensuksessa painotamme erityisesti keskeisiä poikkileikkaavia tekijöitä, kuten sukupuolten tasa-arvoa, nuorten mahdollisuuksia, kestävää energiantuotantoa ja ympäristönmuutoksen torjuntaa, investointeja ja liikkuvuutta. Näiden kaikkien alojen toimenpiteillä voi olla valtavaa muutosvoimaa kokonaiskehityksen kannalta.
Kehitysyhteistyöpolitiikkamme päätavoitteena on ja tulee olemaan köyhyyden poistaminen maailmasta. Siihen pääsemiseksi meidän on vahvistettava kehitysyhteistyön linkkejä muun muassa rauhanrakentamiseen, turvallisuuspolitiikkaan, humanitaariseen apuun, muuttoliikkeen hallintaan ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Lisäksi on varmistettava, että kehitysyhteistyönäkökohdat otetaan huomioon kaikilla näillä muilla toimintalohkoilla.
Miten uudistus sitten tehdään?
Kaikki EU:n toimielimet ja kaikki EU-maat ovat yhdessä sitoutuneet koordinoimaan ja tekemään yhteistyötä entistä tiiviimmin. Haluamme maksimoida vaikuttavuutemme, tuloksellisuutemme ja näkyvyytemme. Esimerkiksi aluksi parannamme kehitysavun yhteisohjelmointia: kun käymme läpi kaikki sektorit ja toiminnot, joita tietyssä kohdemaassa haluamme tukea, ja yksi EU-maa on parempi kestävän maatalouden tukemisessa ja toisella on paljon osaamista koulutusjärjestelmän kehittämisestä, ja EU:n toimielimet taas keskittyvät hyvän hallintomallin edistämiseen, miksi emme jo alun pitäen suunnittelisi toimintaamme erilaisten vahvuuksiemme pohjalta ja välttäisi näin turhia päällekkäisyyksiä ja maksimoisi synergioita?
Aina kun se on mahdollista, etsimme tilaisuuksia yhdistää resursseja ja vähentää byrokratiaa, jolloin pääsemme nopeampaan päätöksentekoon ja toteutukseen. EU:n Afrikka-hätärahasto on hyvä esimerkki tästä. Ennätyksellisen nopeasti rahaston perustamisen jälkeen se on kyennyt kanavoimaan 59 miljoonaa euroa rauhan, vakauden ja työllisyyden tukemiseen Afrikan sarvessa ja ensimmäiset projektit vastaavat jo kaikkien kiireellisimpiin tarpeisiin.
Ylipäätään olemme päättäneet ottaa yhdistetyistä resursseistamme kaiken hyödyn irti.
Tästä päästäänkin toiseen tärkeää aiheeseen: resursseihin. Jotta pääsisimme nykyisin investoiduista miljardeista euroista niihin biljooniin, joita tarvitaan todelliseen kestävään kehitykseen maailmanlaajuisesti, meidän on löydettävä uusia tapoja rahoitukseen ja saatava kaikki tahot ottamaan vastuuta, myös yksityisellä sektorilla ja kumppanimaissa.
Perinteinen kehitysapu pysyy olennaisen tärkeänä, mutta uudessa konsensuksessa tulemme yhdistämään sitä muihin voimavaroihin. Tuemme jatkossakin kohdemaita niiden omassa valtion tulojen muodostuksessa ja verojen keruussa edistämällä parhaiden toimintatapojen käyttöönottoa, antamalla teknistä apua ja jakamalla tietämystä. Tuloksellinen verotusjärjestelmä on kohdemaissa keskeisen tärkeä tapa lieventää köyhyyttä, tuottaa välttämättömiä julkisia palveluja ja mahdollistaa julkiset kehitysinvestoinnit.
Pyrimme kannustamaan yksityistä sektoria kehitysyhteistyötä tukeviin investointeihin. Uudella Euroopan ulkoisella investointiohjelmalla saamme vipuvaikutuksen kautta liikkeelle yksityisiä investointeja ja myönnämme yksityiselle sektorille takauksia, joiden turvin ne ovat halukkaampia investoimaan riskialttiimmissa ympäristöissä. Tällaisista investoinneista voi olla erittäin paljon hyötyä kehitysyhteistyön kannalta, esimerkiksi niin, että ne parantavat yhteiskunnan ja talouden perusrakenteita ja tukevat paikallisten pk-yritysten mahdollisuuksia, mikrorahoitusjärjestelmiä ja työtä luovia hankkeita, varsinkin nuorten näkökulmasta.
Kaikki nämä osatekijät muodostavat yhdessä Euroopan kehitysyhteistyölle vision ja toimintasuunnitelman, joka on kokonaisvaltaisempi ja muutosvoimaisempi kuin koskaan ennen. Näiden uusien puitteiden ansiosta EU voi toimia tuloksellisemmin entistä useampien kumppanien kanssa ja saada näin kehitysyhteistyölle enemmän vaikuttavuutta. Sen merkitys on kuitenkin vielä kauaskantoisempi.
Näinä hyvin haastavina aikoina, kun joidenkin sitoutuminen kestävään kehitykseen horjuu ja nationalistinen ja populistinen retoriikka nostaa päätään, uuden kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen merkitys kasvaa paljon osiensa summaa suuremmaksi.
Sen allekirjoittaminen lähettää vahvan viestin siitä, että Euroopan unioni on valmis tarttumaan haasteeseen ja johtamaan maailmanlaajuisia ponnisteluja köyhyyden poistamiseksi.
Se kertoo siitä, että aiomme määrätietoisesti varmistaa, että emme toimi tässä maailmassa tulevien sukupolvien tai ympäristön kustannuksella, emmekä myöskään kehitysmaiden ihmisten kustannuksella.
Se kertoo, että me asetamme etusijalle maapallon, ihmisarvon ja tulevaisuuden.
Eurooppalaisten kehitysjärjestöjen näkemys EU:n uudesta kehityspoliittisesta konsensuksesta ei kaikilta osin ole sama kuin kehitysyhteistyökomissaari Neven Mimican. Vaikuttamistyön koordinaattorimme Jussi Kanner avaa kehitysjärjestöjen mietteitä EU:n uudesta kehityspoliittisesta konsensuksesta blogissaan Kiitosta ja kritiikkiä EU:n kehityspolitiikan suuntaviivoille.