Nicaragua on vastakohtien maa. Toisaalta talous on kehittynyt viime vuosina kovaa vauhtia, mutta samalla kehitys junnaa jäljessä.
Nicaragua on läntisen pallonpuoliskon toiseksi köyhin valtio, ja Maailmanpankin mukaan se on Latinalaisen Amerikan yksi vähiten kehittyneistä maista.
Silti Nicaraguassa on kolmanneksi eniten miljonäärejä kaikista Keski-Amerikan maista. Näennäinen talouskasvu onkin vienyt Nicaraguan kehitysavun mennessään, ja muun muassa Suomi lopetti kahdenvälisen kehitysyhteistyönsä pitkäaikaisen kumppaninsa kanssa vuonna 2013.
”Nykyinen hallinto on keskittynyt talouskasvuun, ja monilla mittareilla talous kasvaakin hyvin. Silti köyhimmät pysyvät edelleen köyhinä, koska ihmiset eivät hyödy kasvusta tasaisesti”, ympäristöjärjestö Centro Humboldtin koordinaattori Javier Mejía kuvailee paradoksia.
Kansalaisyhteiskunnan kapeneva tila
Mejían edustama Centro Humboldt on toiminut jo 27 vuotta ympäristön ja Nicaraguan köyhimmän väestön puolesta. Mejía itse on tehnyt järjestössä töitä yhdeksän vuotta, aluksi vapaaehtoisena ja nyt täysipäiväisenä työntekijänä.
Hän on erityisen huolissaan Nicaraguan luonnonvaroista.
”Meidän metsiämme tuhotaan, muun muassa kaivostoiminnan takia”, Mejía sanoo.
Nicaraguan ongelma on ilmeinen, sillä juuri kaivokset toimivat pitkälti talouskasvun veturina. Kulta on yksi maan merkittävimmistä luonnonvaroista. Mejía näkee, että paikalliset ja etenkin alkuperäisväestö kyllä kunnioittavat ympäristöä, mutta hallitus haluaa valjastaa luonnonvarat tukeakseen taloutta.
Nicaraguan presidentti Daniel Ortegan hallinto on ollut vallassa vuodesta 2007 lähtien ja se on järjestelmällisesti rajoittanut kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä maassa.
”Järjestöjen tukea on leikattu, vaikka kansalaisyhteiskunta tarvitsisi päinvastoin yhä enemmän tukea. Rahallista sekä poliittista”, Mejía sanoo.
Mejía kiittää suomalaisen kansalaisyhteiskunnan tukea. Hänen mukaansa nicaragualaisille aktiiveille on tärkeää tietää, että he eivät ole yksin ongelmiensa kanssa.
Sateet vähenevät, ilmastonmuutos uhkaa
Yhdeksi maan suurimmaksi haasteeksi Mejía mainitsee ilmastonmuutoksen. Sademäärät ovat vähentyneet, ja tämä vaikuttaa suoraan Nicaraguan isoon maataloussektoriin.
Ja koska köyhimmät asuvat Nicaraguassa juuri maaseudulla, on ilmastonmuutoksella suuri vaikutus etenkin heidän elämäänsä.
”Silti Nicaragua ei kuulu Pariisin sopimukseen”, Mejía muistuttaa.
Hänen mielestään Nicaraguassa pitäisi keskittyä enemmän jo ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtääviin toimiin eikä vain lieventämiseen.
Edistystäkin tapahtuu. Erääksi onnistumiseksi Mejía nostaa uusiutuvan energian kasvavan käytön.
”Ongelma on, että hallitus haluaa keskittyä suurluokan uusiutuvan energian projekteihin, kun me haluamme tukea pieniä ja keskisuuria projekteja, joissa työskennellään yhdessä paikallisten yhteisöjen kanssa.”
Mejían mielestä kehitys ei voi perustua pelkästään luonnonvarojen hyödyntämiselle.
”Yhteisöjä pitää kunnioittaa ja suojella.”
Javier Mejía keskustelee kansalaisyhteiskunnan tilan maailmanlaajuisesta kapenemisesta ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden vaikuttamisen mahdollisuuksista erityisesti luonnonvarasektorilla Siemenpuusäätiön aktiivin, tutkija Mira Käkösen, Kepan asiantuntijan Auli Starckin ja tansanialaisen Tumainiel Ibrahim Mangin kanssa Maailma kylässä -festivaaleilla sunnuntaina 28.5.2017.