Kehityspoliittisen toimikunnan (KPT) vuosittainen selvitys Suomen kehityspolitiikan tilasta käsitteli tänä vuonna sitä, miten Suomi vahvistaa kehitysmaiden taloutta, yksityissektoria ja verotuskykyä.
Raportti julkaistiin tilanteessa, jossa kehityspolitiikan uusia painopisteitä koetaan toteuttaa rajujen kehitysyhteistyömäärärahojen leikkausten jälkeen. Tällä hallituskaudella on päätetty 130 miljoonan euron pääomakorotuksesta valtion kehitysrahoitusyhtiö Finnfundille sekä aloitettu useita uusia ohjelmia yritysten kehitysmaainvestointien tukemiseen.
Kauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen kertoi raportin julkistamistilaisuudessa myös Maailmanpankin alaisen Kansainvälisen rahoitusyhtiön IFC:n kanssa parhaillaan käytävistä neuvotteluista uuden ilmastorahoituskanavan avaamisesta.
Neuvottelujen onnistuminen riippuu Mykkäsen mukaan siitä, saadaanko Maailmanpankin kanssa neuvoteltua aidosti uusi avaus tälle kentälle. Jo tehtävää työtä ei haluta kopioida.
Kehitysvaikutukset yksityissektorin työssä
Useampi keskustelija kantoi huolta siitä, miten yrityssektorillekin tärkeä maatuntemus saadaan turvattua suurten leikkausten keskellä.
”Maatuntemus ja läsnäolo kohdemaissa on heikentynyt. Ei voida ajatella, että laittamalla paljon rahaa finanssisijoituksiin voitaisiin kompensoida tätä”, totesi kehityspoliittisen toimikunnan 1. varapuheenjohtaja, vasemmistoliiton kansanedustaja Hanna Sarkkinen raportin julkistamisen yhteydessä järjestetyssä paneelikeskustelussa.
Tilaisuudessa keskusteltiin paljon myös siitä, miten uusi yrityssektorin yhteistyö saadaan koordinoitua kehityspoliittisten tavoitteiden kanssa.
Ministeri Mykkänen uskoi sijoitusten raportointivelvollisuuksien riittävyyteen.
”Esimerkiksi äskettäin lanseeraamassamme Public Sector Investment Facilityssä on noin 30-sivuinen ohjeistus, jossa määritellään tarkkaan vaatimuksia esimerkiksi ihmisoikeusperustaisuudesta ja maiden omien kehitysstrategioiden huomioimisesta”, Mykkänen sanoi.
Public Sector Investment Facility on uudistettu versio edellisellä hallituskaudella lakkautetuista korkotukiluotoista, joiden tehottomuutta moni arviointi oli kritisoinut.
Ohjeet liian monimutkaisia?
Mykkänen oli huolissaan siitä, ovatko ohjeet jopa liian monimutkaisia, jotta yrityksillä olisi aikaa ja resursseja huomioida niitä.
”Aika tasaisesti tulee joka vuosi esiin joitain tapauksia, joissa on selviä väärinkäytöksiä tai toimitaan tavalla, jota ei oikeusvaltiossa voi hyväksyä. Esimerkiksi maaoikeudet ovat usein vaikea teema, ja on hyvä että näihin reagoidaan nopeasti”, totesi Mykkänen.
Mykkänen viittasi Finnfundin vetäytymiseen Hondurasista. Ongelmiin on hänen mukaansa puututtu kasvattamalla Finnfundin osaamista ja kapasiteettia tällä alueella.
”Toisaalta en missään tapauksessa halua antaa Finnfundille viestiä, että menkää vain helpoimpiin paikkoihin”, Mykkänen jatkoi.
Finnfundin rahastosijoitusten kriteereistä on käyty aktiivista keskustelua kuitenkin myös aivan viime aikoina muun muassa Finnwatch-järjestön julkaiseman raportin tiimoilta.
Yhtenä haasteena on ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston osastopäällikön Satu Santalan mukaan myös se, että ohjelmien käynnistäminen vie aikaa, ja käytännössä moni uusi avaus näkyy vasta seuraavalla hallituskaudella.
Linjakasta toimintaa tarvitaan kansainvälisillä areenoilla
Veropaon hillintään liittyen yksi tärkeä avaus KPT:n raportissa oli Suomen toiminnan pitkäjänteisyyden vahvistaminen kansainvälisillä areenoilla.
”Haaste ei koske vain kehityspolitiikkaa, vaan myös verotus-, kauppa- ja investointipolitiikkaa”, totesi kehityspoliittisen toimikunnan puheenjohtaja Marikki Stocchetti.
Stocchetti peräänkuulutti johdonmukaisuutta ja pitkän aikavälin suunnitelmaa Suomen vaikuttamistyöhön EU:ssa, Maailmanpankissa, Kansainvälisessä valuuttarahastossa IMF:ssä ja Maailman kauppajärjestö WTO:ssa.
Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Lyydia Kilpi kysyi Suomen sitoumuksista edistää yritysten omistusten ja maakohtaisten verotietojen avoimuutta.
”Tällä varmasti viitataan verojalanjäljen raportointiin, ja tässä on mielestäni menty tiukempaan suuntaan niin ohjelmassa kuin käytännössäkin. On ihan keskeistä, että ne kohteet, joita me rahoitamme, maksavat veronsa säntillisesti ennen kaikkea kohdemaassa”, Mykkänen vastasi.
,
Kommentti: Edelläkävijäksi ei päästä toistelemalla tämänhetkisiä iskusanoja
”Vajaassa 10 vuodessa EU:n ja OECD:n piirissä ovat edenneet onneksi valtavasti vaatimukset verojen raportoinnista, ja veronkierto on vaikeutunut”, totesi kauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen kehityspoliittisen toimikunnan vuosiraportin julkaisutilaisuudessa.
Mykkänen antoi tästä kiitosta myös kansalaisjärjestöille: ”Toivon, että verotuksen läpinäkyvyydessä etenemme seuraavina vuosina voimakkaammin ja Suomen linja tässä on jo kirkastunut.”
Kansainvälisestä edistyksestä voidaan kiittää muun muassa Norjaa. Se piti kansainvälisen veronkierron ja verojen välttelyn teemoja esillä jo 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolessavälissä, kun teemat eivät muuten kiinnostaneet juuri ketään.
Vastaanotto oli lievästi sanottuna nihkeä. Norja olisi halunnut esimerkiksi Maailmanpankin tekevän aiheesta tutkimusta ja maa oli valmis myös rahoittamaan tätä. Käytännössä tuloksena oli vuosia myöhemmin Maailmanpankin tilaama, toimitettu akateeminen kirja.
Jos Suomen hallitus ottaisi kehityspoliittisen ohjelman sekä verotus- ja kehitys -toimintaohjelmansa tavoitteet vakavasti, se ohjaisi sekä ulkoministeriössä että etenkin valtiovarainministeriössä merkittävästi lisäresursseja verotus- ja kehitystyöhön.
Tämän taustaksi laadittaisiin KPT:n vaatima pitkän aikavälin toimintaohjelma, joka sisältäisi selkeät tavoitteet ja vaikuttamissuunnitelman EU:ssa, WTO:ssa, Maailmanpankissa, IMF:ssä ja OECD:ssä.
WTO:n ja EU:n kauppaneuvotteluissa vaadittaisiin perinpohjaisten vaikutusarvioiden teettämistä nykyisten ja kaavailtujen kauppasopimusten verovaikutuksista.
Maailmanpankissa ja IMF:ssä avainkysymys olisi se, missä määrin näiden maailmanjärjestöjen maatoimistot pystyvät ja haluavat viedä käytäntöön näiden järjestöjen viime aikaisia uusia linjauksia kehitysmaiden veropaon hillitsemiseksi. Listaa voisi jatkaa pitkään.
Menestyksekäs kansainvälinen toiminta vaatisi myös halua ja kykyä ajaa kunnianhimoisempia tavoitteita esimerkiksi OECD:ssä ja YK:ssa. Ei ole pitkäkään aika siitä, kun Suomi vastusti tiukasti esimerkiksi Mykkäsen esiin nostamia aloitteita verotuksen ja yhtiöiden veroraportoinnin kehittämiseksi.
Toivottavasti kehityspoliittisen toimikunnan linjauksia lähdetään viemään aktiivisesti käytäntöön. Käytännössä lupausten toteutuksen seurannassa tulee oletettavasti riittämään työsarkaa järjestöille, kehityspoliittiselle toimikunnalle ja toimittajille.