Kevään aikana on tiiviissä tahdissa työstetty ulkoministeriön kehityspoliittista kansalaisyhteiskuntalinjausta uuteen uskoon. Neljässä ministeriön ja järjestöjen yhteisessä työpajassa käsittelimme Agenda 2030:n tuomaa uutta ajattelua kehitykseen, tapoja tukea etelän kansalaisyhteiskuntien vahvistamista, suomalaisten kansalaisjärjestöjen roolia sekä monitoimijayhteistyön luomia uusia mahdollisuuksia.
Nyt linjauksen luonnos on kiertänyt järjestöjen kommentoitavana. Järjestöjen odotukset linjaukselle ovat suuret. Toivomme siitä pidempiaikaista dokumenttia, joka ei rajoitu vain nykyisen kehityspoliittisen selonteon aikakauteen, sillä pitkäjänteisyys mahdollistaa tuloksellisen työn.
Kepan kokoamissa järjestökommenteissa nousivat esiin kiitokset siitä, että linjaus huomioi kasvavan tarpeen puuttua kansalaisyhteiskunnan kapenevaan tilaan. Myös se on tärkeää, että linjaukseen on kirjattu eri tapoja tukea kehittyvien maiden kansalaisyhteiskuntatoimijoita, ei ainoastaan järjestöjä rahoittamalla.
Työpajojen ansiosta luonnoksessa näkyykin kansalaisjärjestöjen kädenjälki sekä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden roolin ja työn arvostus. Kansalaisyhteiskunnan luonteeseen kuuluu kuitenkin myös kriittisyys. Niinpä järjestöiltä tuli myös paljon parannusehdotuksia luonnokseen.
1. Ulkoministeriön oma rooli rohkeasti esiin
Linjauksen luonnos nostaa hyvin esille Suomen edustustojen tärkeän roolin paikallisten kansalaisyhteiskunnan toimijoiden tukemisessa. Ei vain rahoittajana, vaan myös vuoropuhelun kautta. Tässä voi hyödyntää myös suomalaisia hyviä käytäntöjä viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden yhteistyöstä – myös silloin kun asioista ollaan eri mieltä.
Kuitenkin kansalaisyhteiskunnan osallistuminen ja tukeminen tulisi nähdä osana kaikkea kehityspolitiikkaa. Ulkoministeriöllä on mahdollisuuksia tehdä tätä esimerkiksi osana kansainvälistä yhteistyötä ja EU:n kehityspolitiikkaa, keskustelemalla säännöllisesti kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa kehitysmaihin suuntautuvien vierailuiden yhteydessä, mahdollistamalla kansalaisyhteiskunnan edustajien osallistuminen kansainvälisiin kokouksiin ja viestimällä kansalaisyhteiskunnan tilan muutoksista.
Tätä työtä ministeriössä tehdään jo nyt, sitä ei kannata siirtää syrjään.
2. Kansalaisyhteiskunnan moninaisuus ja itsenäisyys turvattava
Kehitysyhteistyömäärärahojen leikkaukset ovat luoneet paineita niin ulkoministeriön kuin kansalaisjärjestöjen toiminnalle. Kun rahaa on vähemmän, halutaan saada niukemmille varoille enemmän vastinetta. Samalla on kuitenkin riskinä, että tehokkuuden nimissä keskitetään resurssit harvemmille ja isoimmille toimijoille. Häviäjinä ovat helposti pienet ja vapaaehtoispohjalta toimivat järjestöt, niin Suomessa kuin yhteistyömaissakin.
Suomen kehityspolitiikka ei hyödy siitä, jos kaikki kansalaisyhteiskunnan toimijat keskittävät toimintansa vain niihin maihin ja teemoihin, joihin Suomi tällä hetkellä muutenkin panostaa.
On huolestuttavaa, jos kansalaisjärjestöt nähdään jatkossa pikemminkin Suomen kehitysyhteistyöhankkeiden toteuttajina kuin itsenäisinä toimijoina, jotka työskentelevät omien vahvuuksiensa ja kumppaneidensa tavoitteiden mukaisesti. Järjestöjen moninaisuus takaa sen, että suomalaisillakin on asiantuntemusta ja kosketuspintaa erilaisten toimijoiden, alueiden ja aiheiden kanssa toimimisesta.
Tästä kokemuksesta voi olla arvaamatonta hyötyä nopeasti muuttuvassa maailmassa.
3. Kansalaisjärjestöjen työ tärkeää myös Suomessa
Kehittyneiden ja kehitysmaiden, pohjoisen ja etelän välinen jako menettää koko ajan merkitystään, sillä kestävä kehitys on meidän kaikkien asia. Onkin hyvä, että Agenda 2030 on otettu kansalaisyhteiskuntalinjauksen viitekehykseksi.
Agenda 2030:n hengessä meillä on velvollisuus pitää huolta siitä, että myös Suomi toteuttaa kestävän kehityksen tavoitteita. Tämä edellyttää, että suomalaisilla on riittävä ymmärrys kestävästä kehityksestä ja mahdollisuudet osallistua tavoitteiden edistämiseen ja seurantaan. Kansalaisjärjestöillä ja ulkoministeriöllä on tässä yhteinen tavoite.
On tärkeää, että kansalaisjärjestöjen tekemä globaalikasvatus, kehitysviestintä ja vaikuttamistyö nostetaan linjauksessa olennaiseksi osaksi kansalaisyhteiskunnan roolia kehityspolitiikassa.
4. Kansalaisyhteiskunnan tukemiseen ohjattava riittävästi resursseja
Jotta Suomen toiminta kansalaisyhteiskuntien vahvistamiseksi säilyisi uskottavana, tulisi sille osoittaa riittävästi varoja. Järjestöt ovat pitkään vaatineet vähintään 15 prosentin osuutta varsinaisesta kehitysyhteistyörahoituksesta kansalaisyhteiskunnan tukemiseen. Osa tästä summasta tulisi osoittaa suoraan kehittyvien maiden toimijoille.
***
Ministeriö on lupaillut linjauksen valmistuvan juhannukseen mennessä. Jännityksellä odotan, säilyykö luonnoksen hyvä henki loppuun asti, vai nouseeko ministeriön käsittelyssä linjauksessa esille pikemminkin rahoittajan rooli ja halu ohjata valtionavustusta saavien kansalaisjärjestöjen työtä. Kansalaisyhteiskuntatoimijoiden kun pitää aina olla hieman varpaillaan.
Lue lisää
Kansalaisyhteiskuntalinjaus: Yhteistyöllä enemmän
Kansalaisyhteiskuntalinjaus: Järjestöjen vahvuudet ja roolit
Uusi kansalaisyhteiskuntalinjaus: Tavoitteena vahvistaa etelän kansalaisyhteiskuntia
Kansalaisyhteiskuntalinjaus: Eteenpäin Agenda 2030:n hengessä