Pääomapako kehitysmaista on kasvanut, selviää vapunpäivänä julkaistusta raportista. Verojen välttelyä ja muuta pääomapakoa tutkiva järjestö Global Financial Integrity (GFI) on laskenut, että vuosittain pääomaa vuotaa kehitysmaista hämäräperäisten järjestelyjen takia arviosta riippuen 620 miljardista 970 miljardiin dollariin (570–880 miljardia euroa).
Haitari on vain arvio, sillä luonteensa tähden hämärästi liikkuvat rahat pysyvät pitkälti piilossa.
Suurin syy pääomapakoon on kaupan väärä hinnoittelu. Kansainväliset yritykset saattavat esimerkiksi vääristellä konsernin sisäistä kauppaa niin, että voitot siirtyvät maasta toiseen – tyypillisesti matalan verotuksen maahan.
Tutkimus Suomen tuella
GFI:n raportissa on arvioitu pääomavirtoja 150 maassa vuosina 2005–2014. Raportti on kustannettu suurelta osin Suomen kehitysyhteistyövaroista.
”Kohta kaksi vuotta sitten Addis Abebassa päätettiin Addis Tax Initiative -aloitteesta, jossa Suomikin sitoutui kaksinkertaistamaan verotus- ja kehityspuolen tuen vuoteen 2020 mennessä”, sanoo yksikönpäällikkö Sari Lehtiranta ulkoministeriön kehityspoliittisesta yksiköstä.
”Jotta kehitysmaat saisivat verotuloja, heidän täytyy tietää mitä tavara- ja tulovirtoja maasta lähtee ja maahan tulee.”
Kehitysmaiden verotuskyvyn vahvistaminen on kirjattu Suomen hallitusohjelmaan ja kehityspoliittiseen selontekoon. Myös eduskunnan keskustelussa kehityspoliittisesta selonteosta korostui tarve kehittää kehitysmaiden omaa veropohjaa ja veronkantokykyä.
”Tutkimustietoa tarvitaan, jotta tiedetään, kuinka paljon ja missä näitä rahoja liikkuu”, Lehtiranta sanoo.
Rahaa virtaa hämärästi myös sisään
GFI:n raportti tarkastelee ensimmäistä kertaa laajasti myös pääoma- ja tavaravirtoja kehitysmaihin sisään. Ne ovat arviolta jopa kaksi kertaa niin suuret kuin virrat ulos, ja tämä ”pääomatulva” kasvaa nopeammin kuin pääomapako.
Vuonna 2014 kehitysmaihin sisään tulevat laittomat raha- ja tavaravirrat olivat arviolta 1400–2500 miljardin dollarin luokkaa, ja ne ovat kasvaneet noin 10 prosentin vuosivauhtia.
Pääasiassa sisään tulevia pääomavirtoja vääristellään, jotta vältytään maksamasta tullimaksuja ja arvonlisäveroja, GFI toteaa.
”Vuosien kokemus on osoittanut, että yleensä päätös tuoda laittomasti pääomaa johonkin kehitysmaahan on vain ensi askel suuremmassa strategiassa, jossa myöhemmin varat siirretään maasta ulos”, raportissa sanotaan.
Saharan eteläpuolinen Afrikka kärsii eniten
Vaikka suurimmat dollarimäärät virtaavat ulos suurista talouksista kuten Kiinasta ja Venäjältä, eniten tilanteesta kärsitään köyhissä Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa. Laittomat pääomavirrat vastaavat viidestä kymmeneen prosenttia niiden kansantuotteesta. Se on enemmän kuin missään muualla.
Keskimäärin pääomapako vastaa noin neljästä kuuteen prosenttia kehitysmaiden käymästä kaupasta. Kun mukaan ottaa maihin sisään tulevat virrat, on hämäräperäinen ja laiton kauppa jopa 14–24 prosenttia kaikesta näiden maiden käymästä kaupasta.
”GFI on yksi toimija, joka tarjoaa tällaista tutkimustietoa kehitysmaiden hallinnoille. Tiedon avulla nämä pystyvät tarttumaan paremmin laittomiin rahavirtoihin ja kauppaan”, Lehtiranta sanoo.
GFI itse suosittelee, että kaikki valtiot varmistaisivat, että kansainvälisiltä yrityksiltä vaadittaisiin maakohtaista raportointia kaikesta taloudellisesta toiminnasta. Kaikkien yritysten omistajat tulisi tietää myös julkisesti.
Omistusten julkisuudesta puhutaan Suomessakin nyt, kun hallitus aikoo käytännössä ajaa hallintarekisteröinnin laajentamista koskemaan myös suomalaisia. Kysyimme vuonna 2015 GFI:n toimitusjohtajan Tom Cardamonen mielipidettä hallintarekisteriröintiin Suomessa. Hänestä ajatus oli erittäin huono.
”Avoimuuden edut ovat selkeät. Hämärät omistussuhteet vaikuttavat verotukseen, rikollisuuteen ja joissain tapauksissa jopa kansalliseen turvallisuuteen.”